.
Uusimmassa Trendissä käskettiin sekoittaa kuoseja keskenään. No hei, let's.
Kaivetaan kaapista joskus liitukaudella ostetut sukkahousut, itte väkerretty matonkudehuivi ja pari viikkoa sitten henkkikseltä kotiutettu raitamekko. Kuorrutetaan komeus O.I.S:in viittamaisella puuvillaneuletakilla. Demonstroidaan lopuksi asukokonaisuuden parhautta (ja neuleen hienoa muotoilua) jonkinasteisella kurkipotkuasennon esiasteella.
Sitten repäistään kasvoille ehta syön-sun-karkit-ja-puren-sua-päähän-lapsienpelotteluilme ja yritetään tuoda ilmi uusi, entistä lyhyempi ja ehompi tukkatyyli, jonka punaisuus on ehtinyt jo haalistua marraskuulta. Suunnitellaan samalla maailmanvalloitusta, muttei kerrota siitä kenellekään.
Tämän jälkeen riisutaan neule ja varvistellaan hei-olen-bloggaaja-ja-näytän-hukkapätkältä-ilman-kenkiä-tyylisesti vielä yhden kuvan verran. Pidetään Ilme. Kirotaan salaa läppärin värintoistokykyä ja toivotaan, etteivät sutulta näyttävät kuvat oikeasti ole sitä.
There.
Lopuksi voisin tiivistää eilispäivän pieneksi kepeän huumorin sävyttämäksi tarinaksi:
Olipa kerran Midinetti, joka lähti kauppaan Jari-nimisellä autollaan. Huonosti auratuilla teillä oli paljon lunta, mutta se ei sankaritartamme hidastanut. Jari kävi kuin unelma ja kynti lunta kuin heinää vain. Läheisessä ääsmarketissa oli melko ruuhkaista. Ihmisjoukkoja suuresti rakastava pikku Midinetti keräsi maitohyllyn edessä poukkoilevia turilaita kiroten ostoskorinsa täyteen tavaraa ja suuntasi hammasta purren kassalle. Sinne päästyään hän huomasi unohtaneensa kukkaronsa kotiin. Dämit.
Ei hätää. Nöyrä sankarittaremme kokosi niinsanotusti itsensä ja päätti reippaasti lähteä noutamaan unohtunutta maksuvälinettä. Tielle osunut kassaneiti kuitenkin tyrmäsi suunnitelmat toteamalla, että kauppa menee kiinni nythetijust. No kiitti, ei voi mitään, totesi Midi ja suuntasi ulos ilman ostoksiaan. Jaria käynnistellessään urhea bloggaajamme kirosi tuuriaan ja päätti lähteä kauemmas kalaan. Tai siis kauppaan. Heti kukkaron noutamisen jälkeen. Mutta sitä ennen olisi ajeltava kieli keskellä suuta kotiin, halki lumisten teiden.
Ja sitten - kuinka ollakaan - viimeisessä risteyksessä ennen kotitietä armas Jari päätti ottaa ja yrvähtää keskelle liikenteenjakajaa peittävää nietosta. Siinä oli ja pysyi. Lumi ja räkä lensi kaaressa Midinetin yrittäessä sadatellen liikkeelle kinoksesta, tuloksetta. Lopulta loputkin vähistä hermoista paloivat, ja kiukusta lievästi punoittava sankarittaremme kömpi pelkääjän paikalta ulos iskien mennessään hätävilkun päälle. Ei sitte, kele.
Eipä aikaakaan, kun herra maanteiden kuningas jota Teuvoksi kutsuttakoon, pysähtyi yrvähtäneen Jarin taakse ja tarjosi apuaan kinokseen juuttuneelle bloggaajalle. Apu kelpasi kernaasti, kuinkas muutenkaan. Teuvo potki neuvokkaasti muutaman lumikikkareen Jarin renkaan alta pois, kiipesi ratin taakse ja peruutti auton nätisti pois lumikasasta.
Midinetti kiitti kauniisti ja päätti, ettei tasan näytä nenäänsä ulkona ennen kesäkuuta.
Sen pituinen se.
.
Tekstit
13 kissaa kehdossa:
Ensinnä siirrän suklaapatukkani turvaan koska haluan syödä sen itse..
Sitten kehaisen uutta tukkatyyliä; oikein hieno ja sopii ko. henkilölle..
Ja lopuksi yritän olla nauramatta (liikaa) ja olla empaattinen tarinasi johdosta..
voiih..mutta aina tulee parempia päiviä!
Mä oikeasti hetken aikaa luulin lukevani tiitin blogia.:D Te mahdatte olla salaa kaksosia.
Ja Jari oli tuhma, mutta onneksi aina löytyy yksi Teuvo, joka osaa auttaa. Jotenkin vaan sun puolestas toivoin, että se auttaminen ois vaatinu vähän enemmän yritystä.;p
Aki: Musta on aika ilkeetä tulla vihjaileen suklaapatukoista tolleen. varsinki ku mä oon karkkilakossa. mutta tukkakehut lepyttivät, kiitos.
bemary: nyt kun mainitsit, niin totta, mä olen ilmeisesti alkanut alitajuisesti matkimaan tiitiä (vaikka-oon-mä-tälleen-kirjottanu-"aina", mutjoo, i get the point :D). Mä otan ton kehuna :D.
Ja autot nyt vaan vihaa mua. Ja mä niitä.
Mahtavat sukkikset!!! Talviautoilu on perseestä! Mun työmatka on 11km yhteen suuntaan ja matkan varrella on 6 !!! liikenneympyrää, sama kotiin palatessa....jeih. Onneaponnea vauvelista, jos en ole sanonut aiemmin, hauska lukea sun kokemuksia vauva-arjesta, itselläkin sellainen alkaa tos loppukesästä =)
Hyvä että se Teuvo saapui paikalle, ja että viitsi nousta autostaan ja tarjota apua. Ei kaikki Teuvot niin edes tekisi.
Minä onnistuin viikonloppuna saamaan auton jumiin kaksi kertaa kilometrin matkalla, enkä edes osunut penkkaan vaan auto vain jotenkin upposi pehmeään lumiseen mökkitiehen. Peruutusvaihde auttoi siihenkin, mutta aika monen yrittämisen jälkeen...
Noi sukkikset on tosi hienot! Ja autot on just tollasia pikkuisia paskiaisia, jotka tekee mitä vaan Teuvojen eteen, mutta temppuilevat kaikin tavoin kun itse istuu ratin taakse.
nimenomaan, autot rakastaa teuvoja! kerrankin suhasin töihin rakkaan mieheni autolla. töistä lähtiessäni se ei inahtanutkaan. soitin miehelle ja soitin isille ja kysyin neuvoja eikä mikään auttanut. lopulta mies tuli noutamaan ystävänsä kanssa ja ajatteli kokeilla, saisiko itse biiliin liikettä. istui ratin taakse, käänsi avainta ja auto sanoi hyrrynhyrryn. tuumasin siinä vaiheessa että pidä saakeli puolueellinen autos, mulla on polkupyörä.
On se hyvä että Teuvoja on olemassa. :)
Mutta:
a) Sukkahousut on hianot
b) Taustalta löytyvä Pulputtavan Fiaskon (Madissä oli joskus parodia ja se jäi paremmin päähän kuin itse elokuva) taulu on hiano.
Jeh.
Tämä nyt on varmasti viimeinen päteminen jonka tähän väliin haluat kuulla, mutta jonka kuitenkin velotuksetta tarjoan, johtuen siitä, että armas isäpappani on jauhanut asiasta vasta marraskuusta saakka päivittäin:
Etuvetoisen auton saa hangesta pois peruuttamalla, koska silloin veto on menosuuntaan nähden auton takaosassa ja eturenkaat työntävät auton edellään hangesta onnellisesti vapauteen. Tosin vaikuttaahan asiaan sekin, että jo kertaalleen ajettuja uria pääsee oletettavasti myös takaisinpäin.
Ei tarttee kiittää.
piitzi: jei, onnea perheenlisäyksestä :). Liikenneympyrät on aika pylleröstä kans, johtuen pääasiassa siitä, että valtaosa väestöstä ei edelleenkään ymmärrä vilkuttaa sieltä poistuessa.
Ilona: Itseasiassa siihen pysähtyi kaksi teuvoa :D. Mä olin ilmeisesti harvinaisen avuttoman näköinen. Mä niiin vihaan lunta...
ida: kiitti :D. Autot vihaa mua ihan sisäsyntysesti - se vaan on niin.
hanska: Mulle on käyny ihan samalla tavalla :D. Tsemppiä, i feel your pain...
Mrs. Marple:
a)Kiitti :D
b) Pulputtava Fiasko on mun all time lemppari leffa, ja diggaan julisteestakin ihan kybällä.
Kris: "Kiitti" XD. Joo... mut entä jos mä yritin useemmanki kerran peruuttaa pois sieltä kasasta? Lumi lensi oikeen komees kaares. En vaan osaa ;D.
Siis eikä, mulla oli nappulana sellainen pokkaritaskukirja kuin Taikaviitan tähtihetket..
(En tiedä miksi tämä oli mielestäni ilmoittamisen arvoinen asia....?)
Hahah, no jos kävi vähän niin kuin hillopurkin avaamisen kanssa? Tekee itse ensin kaiken työn ja luovutettuaan antaa purkin avattavaksi jollekin ärsyttävälle tyypille, joka saa sen kahdella sormella auki :D
Mäkin näen sut hieman sellaisena tiitin henkisenä kaksoissiskona, mikä on siis kehu molempiin suuntiin.
Ja pakko kehaista että superhieno efekti nuo kaksi ihan samannäköistä kuvaa peräjälkeen, neuletakilla ja ilman :) Ja on se neuletakkikin melko superhieno!
Lähetä kommentti