.
Monta hyvää syytä olla lähtemättä blogiristeilylle:
1. Kukaan ei saa tietää, että olen oikeasti elefanttitaudista kärsivä 105-senttinen mies, joka on vain erinomaisen hyvä photoshoppaamaan.
2. Kenellekään ei paljastu myöskään se, että tyylitajuni on oikeasti olematon ja että vietän suurimman osan ajastani tuhnulta haisevissa salihousuissa ja vaimonhakkaajapaidassa.
3. Saan jatkossakin pitää yllä intellektuellia imagoani (krhm...) ilman, että nokkela hessuhopo-luonteeni paljastuu kaikille. Höhöhö.
4. Harrastan kotioloissa maanista saakelinpalvontaa, ja se saattaa naamaani tatuoidun death metal-kasvomaalauksen ja skalpeeratusta spanielista tehdyn hatun lisäksi joskus vähän pelottaa kanssaihmisiä. On siis myös teidän onnenne, että jään kotiin.
5. Saan käyttää sillä välin aikani kotona hyödyksi ja näpytellä miljoona turhanpäiväistä listamuotoon koottua blogimerkintää, joiden yhdistävänä tekijänä on silkka hölynpöly. Oujee.
6. Kärsin Touretten oireyhtymästä, joka saa minut PERKELE huutelemaan rumia sanoja SAATANA mitä kiinnostavimmissa yhteyksissä. Lasken myös alleni aina, kun näen kenkäkaupan. Olen kaiken lisäksi siis huonoa shoppailuseuraa.
7. Käyttäydyn buffetissa yleensä näin:
Edelleenkin olematta yhtään katkera.
.
29.1.2010
Tyhjänpäiväistä
Kehräsi Midinetti klo 15.41
Henkarilla tänään: Melua tyhjästä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

14 kissaa kehdossa:
Joo, kukapa sinne risteilylle olisikaan halunnut lähteä? Paljon mielummin juoksen ensin labrassa piikitettävänä, röntgenissä ahdistumassa ja illan tuijottelen kotona telkkaria ja köhin tauotta verenmaku suussa. Paljon mukavampi tapa viettää viikonloppu kuin blogiristeily ja shoppailu Tukholmassa...
Sun postaukset on niin hyviä :D
Taas sun vika, että saan pyyhkiä näyttöä räkänaurupärskeistä :D piti ihan ääneen lukea tästä että edellisestä postauksesta otteita poikakaverille, joka kans repeili sun jutuille :D että sulla on sana niin hyvin hallussa!
ps. tuo video oli kyllä ihan pohja, oon aivan liian väsyny tuollaisten katsomiseen ;---DD
"TUIJOTUSKILPAILU!"
Eiiih, hauska!
Ja hei, blogiristeilylle menneet missaa Mean Girlsin telkkarista. HAH.
Mun mielestä nää sun postaukset on muuttunu jotenki tosi angstisik ja vihasiks...no jonkun mielestä ne voi olla hauskoja, mut mä en oikein enää jaksa.
Anonyymi: Olet vapaa tulkitsemaan tekstit ihan niinkuin tykkäät. Angstia tämä ei tosin ole nähnytkään, muuta kuin sarkastisessa mielessä... niinkuin aina.
reps!! :)
hihii, voi toista :) jos yhtään helpottaa, niin mekin oltiin vähän katkeria ettet sää tullut.
ja hei, "angstinen ja vihainen", sehän on vaan hyvä! onhan?
christina: Uaah, onneks mä en vielä ole tuossa jamassa. Mikä tahansa olis tossa vaiheessa varmaan kivempaa, paranemisia.
Sanski: Kiitti :D
Madam B.C.: :D. Toini ja Heikki Haaman show on ihan paras!
Niina: Tai sitten ko. leffan voi missata ihan vaikka olisi kotonakin, niinku mä ;D. Tosta videopätkästä on muuten lähteny niin monta kuolematonta lausahdusta... yks on just toi "tuijotuskilpailu!", hyvänä kakkosena tulee "kirrrjolohi, kalojen keisari..."
Hepa-Neiti: .D
tiiti: Oh, no toki helpottaa, välittömästi :D. Mäkin luulin, että kiukku ja angstailu on tän blogin da thing, mut taisin olla väärässä.
:DD Ihan mainio (taas kerran)! Mutta luin ekaksi ton kohta kuutosen missä mainitsit mm. Touretten oireyhtymästä ja kenkäkauppojen näkemisestä, ja luulin että tää oli joku postaus missä paljastat oikeita asioita ittestäs! :D Joo vois kyl lukee aina ekaks et mikä on postauksen aihe eikä tehä omia päätelmiään :D
Maija: *reps* Joo kiroilen mä oikeestikin aika paljon, mutta ei sitä kai vielä voi sairaudeksi sanoa :D.
Onnittelut ovat ihan vaan vähän venähtäneet, mutta ne tulevat nyt tässä! Meillä ei sentään koliikkia siunaantunut, mutta aika riittävästi hupia ilmankin. Jos parhaina päivinä olisi liiennyt energiaa edes katsahtaa tietokoneen suuntaan, olisin takuulla tullut tänne piristymään ja höhöttämään tyhjä lehmänkatse silmissäni :D
Tsemppiä!
Toivottavasti koliikki on hellittämään päin...? Törmäsin blogiisi vasta nyt ja mielelläni lukisin lisää, jaksathan kirjoittaa, jaksathan.
bea: hihii, kiitti :D. vauva on tosiaan melkonen tahtipuikko, oli koliikkia tai ei. ja kyllä mä tuon huudon kestän kun tietää että se loppuu joskus :D. ne väliin mahtuvat pienet hymyt lämmittää myös <3.
malou: vielä ei helpotusta näy huutoon, mutta mä elän toivossa :D. ja toki mä jaksan blogata. jos tuo mukelo vaan nukkuisi vähän säännöllisempiä päikkäreitä niin olis aikaa päivittääkin useemmin kuin kerran viikossa :D. asia ei toki ole loppunut, vaan aika.
Lähetä kommentti