.
Kissat ovat viettäneet kuluneet kuukaudet tehden asioita, joita kissat tekevät parhaiten. Repertuaariin kuuluu pääasiassa syömistä ja nukkumista, mutta onpa joukkoon mahtunut myös hieman ihmettelyä ja uuteen totuttautumistakin. Sohvan vallannut kirkuva pikkutyranni on herättänyt villahousuissa niin uteliaisuutta, hämmennystä kuin puhdasta pelkoakin.
Marraskuussa kaikki oli vielä hyvin. Maailman unettavimman klassikkokirjan kupeessa oli hyvää vetää zetaa kalloon. Rähjäinen Tupuna on allekirjoittaneen puhkileikkimä pehmolelu.
Vakiovenytykset vakiopaikalla pöydän alla.
Luumu esittelee komeita viiksityynyjään.
Pakkaspäivän völlistelyä. Onni on lattialämmitys.
Tässä kuvassa joko kuritetaan Kaveria tai annetaan kasvohoitoa.
Joulukuussa elämä muuttui pikku kirkupään tultua taloon. Kissojen mielialat olivat aluksi tyrmistyneet ja epäuskoiset. Tulokasta käytiin aluksi nuuhkuttelemassa hyvin varovasti metrin etäisyydeltä. Pienikin rasahdus ajoi kissat pikavauhtia kauas rapputasanteelle tarkkailemaan tilannetta. Hämmennys oli toki ihan ymmärrettävää, eihän tulokas muistuttanut edes etäisesti mitään tutuksi tullutta asiaa. Koiraksi se oli liian flegmaattinen, kissaksi liian kovaääninen ja ihmiseksi ihan liian pieni ja ennakoimaton.
K: WoooOOoot, mikä toi on?
L: Emt, mut mee sä eka.
Ei, mä en kertakaikkiaan nyt ymmärrä tätä. Eihän toi oo edes söpö ja karvanen, ja silti se on vallannu sohvan parhaan paikan.
Oli mikä oli, sitä on pakko pitää silmällä. Kirkupään vahtiminen menee kevyesti joulukuusen repimisenkin edelle.
Toisin sanoen kissojen ja Jälkeläisen yhteiselo on lähtenyt liikkeelle ihan terveen varuillaanolon merkeissä. On oikeastaan ihan hyvä, että karvahanurit karttavat beebeä vielä toistaiseksi, sillä eipä niitä muutenkaan uskaltaisi jättää keskenään vartioimatta. Tästä syystä mukulan unikortteerikin on kissoilta pääosin kiellettyä aluetta.
.
Tekstit
9 kissaa kehdossa:
Oi!<3 Ihanuuksia.:) Äitini kertoi, että meidän 14-vuotias kissa tunki aina viereeni nukkumaan, kun olin vauva. Sitä sai ihan tosissaan hätistää pois, sillä se murisi ja sähisi vieraille, jotka tuli mun lähelle. Läheltä piti siis, ettei mua adoptoinut kissa!:D
Upeita kisuja :)
Ihanaa että Kissankehto pikkuhiljaa palailee talviuniltaan =) Nyt kun oma karvatassu on poistunut luotamme tulen entistä mieluummin tänne fiilistelemään pehmoisten kissantassujen ja samettisten kissansilmien kuvia.
Jee yks bestimmistä postauksista lukemistani blogeista piiiiiitkään aikaan :)
Suloista.
Vautsi vautsi vau. Huiput kissat, huippu "kirkupää" - huippu postaus!
Mielenkiintoista kuulla killien ja vauvelin kohtaamisesta. Itselläkin jossakin vaiheessa pitänee tällainen tilanne kokea. Taitavat vaan kissat olla niin yksilöllistä porukkaa, että ei voi yleistää miten kukin pikkukääryleisiin suhtautuu. :)
Hienoa kuulla, että kissat ovat ottaneet tilanteen sen kuuluvalla vakavuudella :) Ja pianhan ne ovatkin parhaimmat kaverukset, kun tajuavat beben funktion :)
Ihanaa, että teillä yhteiselo sujuu, itselläkin pieni pelko persuksissa että mitä jos sitten vuosien kuluttua katit ei olekaan niin suopeita uudelle tulokkaalle, mutta se on sitten sen ajan murhe :D
Oi, ihana kirjoitus, kissakuvineen kirkupäineen kaikkineen :D On tosiaan mukava kuulla vähän mukavasävyisiäkin kertomuksia elävästä elämästä tuossakin elämäntilanteessa, kun netissä suurin osa tuntuu olevan puolimielisten hermoraunioiden kertomia asioita :O
Joten kiitos suuresti, blogisi on aivan mahtava. Toivotan onnea perheenlisäyksen johdosta koko perheelle kissoineen :)
Ciao! Tulla tupsahdin juuri jotain kautta tänne vierailulle ja tässä sitä kiltisti heti näpytellään merkkiäkin itsestään :)
Ihan ensimmäisenä onnea perheenlisäyksen johdosta!
Hihih, tämän postaukset kuvat ja jutut saivat kummasti hymyilemään ja hyrähtelemään täällä koneen ääressä :)
Lähetä kommentti