20.1.2010

Hilut ja tölkinjämät saa sinuttelija silmilleen

.




 Elämän julmiin totuuksiin kuuluu, että kaikkea ei voi saada. Voi saada vyötärön takaisin, mutta menettää yöunet. Voi saada Ihmeellisen Dijonsinappikoneen, mutta menettää (perinteisen) riemun ainakin yhdestä joulusta ja uudenvuodenaatosta. Sitä saattaa myös oppia kantapään kautta ymmärtämään, miksi imettäessä ei kannata syödä hernekeittoa. (En kerro miksi, ei mullekaan kukaan sanonut. On paljon hauskempaa oppia asiat ihan omakohtaisesti ja laskeskella sitten yön pitkiä tunteja tapettikuvioita tuijotellen.)

Mutta paljettibaskerin ja trikoomekon riemua ei kukaan voi viedä pois. Vaikken nähnyt uudenvuodenaattona yhden ainutta rakettia ja punkkulasillinenkin jäi vain haaveksi, niin on mulla sentään kivoja vaatteita. Paljettibaskerissa tuntee olonsa sopivalla tavalla höpsöksi ja epägeneeriseksi. Trikoomekko on mukava yllä ja se korostaa kivasti vielä juuri ja juuri erottuvaa pientä pömppää, johon olin jo varsin pervessillä tavalla ehtinyt kiintyä. (On siellä pikkupömppis, kamera litistää.) Löysä pieni mahapömppä on kuin kissinpentu, sitä on kiva pallutella ja silitellä. Ja sen mutkaan voi kääriä palelevat kädet kuin muhviin ikään. (Note to self: ei sovi suklaan eikä kissojen säilytykseen.)

Heräteostettu (hyi mua) hopeinen verkkoneuletoppi ei puolestaan kehuja ansaitse, sillä se syö kimalluksellaan kropasta kaikki vähätkin kurvit ja saa kantajansa näyttämään suoralta pötkelöltä. Tälle vaatekappaleelle soi sorvi ja vasara välittömästi, kunhan vain pääsen ajan kanssa ompelimoon ähertämään.

Paljettibaskeriin pukeutumisessa parasta on kuitenkin se, ettei kukaan voi missään nimessä ottaa vakavasti siihen pukeutuneen henkilön sanomisia ja tekemisiä. Voi siis aivan rauhassa kutsua kattovaloa auringoksi ja kaataa kerta toisensa jälkeen vedenkeittimestä mukiin kylmää vettä vieressä olevan kuuman kahvin sijasta. Ja voi aivan hyvin unohtaa verkkopankin käyttäjätunnuksen eikä kukaan pidä sitä outona. Ihmismuumin ajat ovat siis toden totta historiaa. Nyt elellään tuulellakäyvän ihmismeijerin aikakautta.

Kiitokset Absoluuttiselle nollapisteelle taas yhdestä kryptisestä otsikosta. Sarjassamme parhaita biisejä eva.



.
.

3 kissaa kehdossa:

suklaasydän kirjoitti...

Hahah hernekeitto :) Ei muuten kannata syödä intialaista tai muutakaan kovin mausteista ruokaa tai tulee samat plörinät vaaville :)

Peps kirjoitti...

Ihana teksti, tuli hyvä mieli. Ja onneks olkoon:)

Midinetti kirjoitti...

Joo ei pelkoo, mä jätän mausteruuat suosiolla myöhemmäksi :D

Kiitos, peps, onnitteluista :)