Ottaako mummo pullaa?

.

Asoksen Nirvana-trendi.

Cobainin lyriikoilla koristellut Consut.

11-vuotiaana halusin olla hippi. En tiennyt aatteista mitään, mutta pidin kukista ja pyöreistä aurinkolaseista. Rakastin trumpettihousuja ja -hihoja. Pakotin äidin virkkaamaan itselleni hapsuliivin ja ostin kirppareilta rumia retrovaatteita. Koulussa käytin trumpettilahkeisia stretch-farkkuja ja pitsineuleita. Olin mielestäni erilainen, mutta todellisuudessa näytin aivan tavalliselta pikkutytöltä.

Pari vuotta myöhemmin siirryin yläasteelle ja kuljin aluksi enoni vanhoissa trumpettilahkeisissa teryleenihousuissa, sillä kaupoissa ei myyty mieleisiäni vaatteita. Poltin pian ensimmäisen savukkeeni ja sain samanhenkisiä kavereita. Musamaku vaihtui raskaampaan ja trumpettilahkeet revittyihin farkkuihin. Yhtäkkiä halusinkin samalla kakaramaisella intensiteetillä olla punkkari kuin pari vuotta aiemmin hippi. Hakaneulan laittaminen korvaan ei ollut temppu eikä mikään ja farkut oli helppo kaventaa pilleiksi.

Hyvin nopeasti punkhenkisyys sulautui grungeen, ja Kurt Cobain & Courtney Love olivat suurimpia idoleitani. Kuuluin porukkaan, jonka mukana oli hetken aikaa hyvä olla "erilainen" ja pienen kyläkoulun silmätikku. Olin se tyttö, jonka selässä olevaan paperiin kirjoitettiin riparilla "taiteilia" ja "hyvät tissit", kun muilla luki niissä "mahtava tyyppi" ja "ihana ihminen". Olin se tyttö, josta oli mukavaa hakata päätä seinään ja valittaa, kun se sattui.

Lukioon siirryin sinivalkeassa flanelliruutupaidassa ja rakkaiksi käyneissä Wranglereissa. Kävelin sieltä ulos Benettonin beigeissä prässihousuissa, mokkaisissa slingbackeissa ja halterneck-topissa. Olin penkkareissa tiukkaan samettihaalariin verhoutunut piru, koska en keksinyt muutakaan tarpeeksi söpöä.

Olen ollut vähän sitä, tätä ja tuota. Mikä oli aitoa? Mikä ylipäänsä on aitoa?

Grunge on ilmeisesti nyt muotia, mutta jotenkin ihan väärällä tavalla. Asoksella ei ainakaan osata, sillä aito grunge ei ollut mitään höpöhöpöpaljetteja ja valmiiksi revittyjä vaatteita nähnytkään. Grunge oli glamoureimmillaankin vain halvan hotellin sohvalla kokahuuruissa pyörivä suttuinen Courtney Love. Se ei todellakaan ollut mitään pirteää biletystä, vaan eksistentiaalikriisissä pyörivien ihmisraatojen mukarappiota. Grunge ei esittänyt mitään, se vain oli. Niin stana.

"Grungemateriaalit olivat kulutusta kestäviä. Farkut, armeijatakit, Converset. Reiät ja nypyt kuuluivat asiaan, koska niitä nyt vain tulee vaatteisiin, joissa eletään vuodesta toiseen. Grungetyyli kulminoitui Kurt Cobainin MTV Unplugged – villatakkiin. Siihen legendaariseen kodittoman miehen villatakkiin." Clean - Reiän metafysiikka

Aamen.

"Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä yleensä käytettiin joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita." Wikipedia

Ja aamen.

Tunnen oikeastaan jonkinlaista pyhää vihaa grungen tuotteistamisesta. Tuntuu väärältä, että Nirvanan nimi on lyöty otsakkeeksi jollekin trendiosiolle, jonka alla myydään grungena ihan kaikkea perseestä perämoottoriin. Tekisi mieli karjua Asoksen puusilmäisille markkinajampoille, että tootte ymmärtäny tän ihan väärin. Tootte tahrannu mun rakkaan teiniangstibändin nimen. Imekää sukkaa, senkin rahanahneet belsebuubinturilaat, hyi.

Harmikseni tämä tilanne ei kuitenkaan millään tavalla eroa siitä tilanteesta tai siitä hetkestä, kun itse 11-vuotiaana muotilehteä selatessani tajusin, että hei äiti mä tarvii-iin trumpettihousut. Asoksen grungetulkinta on ihan yhtä yhtä aito kuin teinimidinetin tulkinta punkkarista, jolla on sininen tukka ja feikkilävistys nenässään.

Ai ai, kun kirvelee. Maailmassa ei olekaan mitään vikaa. Mä olen vain vanha.

(Mutta siltikin ottaa salaa kuuppaan. Mur.)

.

Tutkielmia kissoista

.

Julkaistavien kuvien valinta on vaikeaa, kun mallit ovat liian söpöjä :D.

***

En ole tainnut antaa Luumu-kissan sairasteluepisodille vielä loppukaneettia? Tulkoon se nyt tässä:

Toissaperjantaisessa kontrollikäynnissä ei selvinnyt mitään uutta. Luumun toipuminen oli edennyt niin mukavaa vauhtia, että päätimme yhteistuumin lääkärin kanssa jättää kaikenlaisten lisäkokeiden ottamisen väliin. Verikokeen otto olisi vaatinut stressaavan ja panikoivan eläimen pakottamista puristushäkkiin rauhoituspiikkiä varten, mikä ei tuntunut lainkaan hyvältä idealta. En myöskään oikein arvostanut ajatusta tokkuraisena pomppivan paniikkipesän kotiutumisesta, joten päätimme jatkaa seurantalinjalla ja ottaa kokeet vasta sitten, kun niille tulisi tarvetta. Diagnoosi ei varmistunut, mutta lääkäri epäili edelleen aivoverenvuotoa.

Ongelmaksi muodostunut lattiapissailukin sai yllättävän käänteen ja loppui ihan itsestään kuin seinään. Peitin kissan suosikkipissipaikan kauttaaltaan sanomalehdillä (eli koko eteisen :D) ja suihkuttelin sinne tänne Feliway-suihketta. Lopuksi löin keskelle lattiaa kipollisen kuivaruokaa siinä toivossa, ettei viisas (khöm...) ja siisti eläin tekisi tarpeitaan ruokapaikan viereen. Itse hiekkiksen korvasin matalalaitaisella vanhalla uunipellillä, sillä ajattelin Luumun pysyvän siinä paremmin pystyssä kuin laidallisessa kuomulootassa. Ja katso kummaa, se toimi. Pellillä Luumu ei tosin asioinut kertaakaan, vaan meni tekemään hätänsä suoraan omaan vanhaan lootaan. Mamman viisas mussu.

Nyt mummukitu on jo aivan entisensä ja tasapainoilee ikkunalaudoillakin ongelmitta. Sanomattakin lienee selvää, että midinettilässä ollaan käänteestä hyvin, hyvin mielissään. Nyt vain toivotaan, että lopuille kahdeksalle hengelle tulisi käyttöä vasta piiitkän ajan päästä :).

.

Tuoksuvia yllätyksiä

.

Viherpeukalon urani koki toissapäivänä ultimaatisen huippunsa, kun ötököiden kiusaama Peace-ruusu päätti näin syksyn kynnyksellä yllättää ja pukata esiin teevadin kokoisen kukan. Sisäinen mummoni hykertelee. Rontto heittää kuitenkin talvella veivinsä, mutta jäipähän edes kivoja kuvia todisteeksi.

Toinen tuoksuva yllätys paljastui Pienen Tuoksukaupan lähettämästä paketista:

Paketista kuoriutui esiin mm. manteliöljyä, kaakaovoita, mehiläisvahaa, makuöljyä ja tuoksuja (joista toinen tuli mukana kaupantekijäisiksi, huippua!). Aineista olisi tarkoitus kehitellä ainakin kiinteää parfyymiä ja huulirasvaa, noin niinkuin alkajaisiksi. Puodin sivuilta löytyi muitakin inspiroivia ohjeita. Olen kotikosmetiikasta innostuneena yrittänyt pikkuhiljaa psyykata itseäni myös saippuanvalmistuksen jännittävään maailmaan, mutta en ole vielä aivan varma. On nimittäin melko kyseenalaista, sopivatko lipeä ja sähläävä alter-egoni Nakkikäsi-Edvard ollenkaan yhteen. Ja sen jälkeen voidaan vielä spekuloida sitä, haluaako kukaan oikeasti käyttää tekemääni saippuaa. Kun siinä on sitä lipeää. Niinku. ("Ai grammaa? Mä katoin että kiloa, tsihi! Nooh, ei se ny noin pahasti voi kirvellä.")

Pienen Tuoksukaupan tarjontaa kannattaa siis mulkaista, mikäli kosmetiikan tekeminen kotioloissa kiinnostaa. Valikoimista löytyy myös Kirsikan hehkuttamaa karitevoita, jota luulin itsekin tilanneeni. Muistin tosin paketin avattuani vaihtaneeni sen viime tingassa tuohon kaakaovoihin. No, aina ei voi voittaa. Ensi kerralla sitten.

.

100% CO

.

Puuvilla on maailman paras materiaali. Se lämmittää talvella ja vilvoittaa kesällä. Se voi olla harsonohutta ja unelmanpehmeää, tai kovaa kuin paperi. Laiskan onneksi se antaa monesti myös rypyt anteeksi. Tänään hengailen Amsterdamin Mangosta ostetussa pepitaruututakissa ja River Islandin puuvillapaidassa. Helppous ja mutkattomuus olkoon päivän sana. Krooniseksi muodostuneeseen pahatukkapäivään tepsii tällä kertaa vanha Cottonfieldin cottonhuivi.

Tulin eilen Salkan merkintää lukiessani miettineeksi, miksi koen tietynlaisen pukeutumiseen liittyvän "selittelyn" jotenkin itselleni vieraaksi. Tai en niinkään vieraaksi, vaan ainoastaan vaikeaksi. Yritän availla ajatuskulkujani aina välillä ja sanallistaa vaatevalintojani, mutta turhaudun monesti sitä tehdessäni. Muiden vastaavat tekstit ovat aina äärimmäisen kiinnostavia, mutta jotenkin En Vaan Osaa.

Mietin, että voiko tähän olla syynä se, että toisin kuin melko monet bloggaajat, en harrasta tyyli-ikonien seuraamista enkä näin ollen voi vedota mihinkään taustalla vaikuttavaan viitekehykseen. Toisaalta syynä voi olla tyylini suoranainen tyylittömyys ja se, että olen vaatekameleontti pahimmasta päästä. Fiilispukeutuja. Yhtenäinen linja ja punainen lanka ovat minulle aivan totaalisen vieraita käsitteitä, ainakin tietoisella tasolla. Voisin toki selittää, että pukeuduin tänään pehmeään puuvillaan ja haaleanharmaisiin leggareihin siksi, koska ne toivat mieleeni auringossa haalistuneet sävyt ja kesän. Voisin, mutta se olisi täyttää potaskaa.

En nimittäin todellakaan osaa selittää, miksi puin tänään ylleni sinivalkoista puuvillaa. Ehkä siksi, koska puuvilla tuntuu mukavalta yllä. Ehkä siksi, koska valkoinen on raikas väri. Tai koska farkkuleggareissa on hyvä olla.

Tai koska vain huvitti, eikä alastikaan viitsi olla. C'mon, hei. Ei oo helppoo.

.

Matkaraportti: Shoppailua Damissa

.

Ajattelin jatkaa matkakuvasarjaa pienellä vaatekevennyksellä. Amsterdamissa tuli pyörittyä puodissa jos toisessakin, ja eloonsa kyllästynyt Mies leikki tekemisen puutteessa ansiokkaasti salakuvaajaa. Lähes kaikissa kaupoissa oli herraseuralle varattu jonkinasteinen boyfriend-parkki pehmustettuine tuoleineen, mitä Mies ainakin arvosti syvästi. Pientä nitinää ilmeni ilmastoinnin, oluttarjoilun ja Tekniikan Maailmojen puutteesta, mutta eihän sitä nyt ihan kaikkea voi saada.

Latasin kuvat vaihteeksi Bloggeriin. Klikkaamalla saa auki 500px leveän version.

Sandaaleja mä metsästän... tuloksetta. Sydämeni ei innostunut ainakaan tämän liikkeen muovipopovalikoimasta.

Jossain isommassa kauppakeskuksessa sijaitseva Mango piti puolestaan sisällään jos jonkinmoista kivaakivaa. Kuvan ihanassa talvitakissa oli hintaa vähän liikaa.

Yllättävän moni tuon telineen vöistä oli rikki :P.

Ihan kiva, mutta juuei. Täytyy tunnustaa, että ostoskriteerini taisivat olla koko matkan ajan tavallista korkeammalla, mikä luonnollisesti johti siihen, että tulin kotiin yllättävän kevyin kantamuksin...

Raahasin sovituskoppiin sitä sun tätä, mutta kotiin asti selvisi vain tuo äärioikealla oleva ruutujakku.

Toiveikkaana kenkäkaupassa. Tästä nimenomaisesta liikkeestä löytyikin aika ihanat mokkasandaalit, mutta ne olivat jalkaani niin löysät, että varpaat tunkivat kärjestä ulos...

Harrastin rautatieasemalla varsin härskiä salakuvaamista. Kiusausta oli mahdoton vastustaa, sillä joka puolella vilahteli ihanan persoonallisia ihmisiä. Yläkuvan tyttö oli mielestäni yhdistänyt hauskasti romanttisen pitsihameen ja nuhjuiset nahkakengät.

Värikoordinoitu pariskunta oli pukeutunut raikkaan sinivalkoisiin.

Konjakinvärisiin kenkiin, ruskeisiin pitsileggareihin ja keltaiseen mekkoon pukeutunut nainen oli kerrassaan makea ilmestys. Tuota väriyhdistelmää on vain pakko rakastaa.

Sandaalit, löpöfarkut ja peace-merkki. Niin kliseistä, mutta uppoaa allekirjoittaneeseen.

Aiemmin ilmestynyttä:
Tanska & Köpis

Hampuri

.

Puss in boots

.

Da-dim. Da-dam.

Saattaa olla, että Ellokselta saa taas -50% alennusta tilauksen kalleimmasta tuotteesta. Saattaa olla, että tilasin vähän jotain nahkaista ja mustaa.

Eipä noita tullut onneksi kytättyä kuin viikkokaupalla, ja muutaman kuukauden saan niitä vieläkin odottaa. Ei se mitään, I can waits. Ajatella, etten sortunutkaan niihin hullunhalpoihin kangasversioihin.

Kuva.

Mmmm, shoes. Ajatus talvesta tuntuu yhtäkkiä oikein kivalta.

Terkuin Saapasjalkakissa.

.

Vihreää valkoisella

.

Syksyisin on aika ahdistua ja uudistua.

Ikävöin peruskouluajoista eniten uusien kirjojen tuoksua. Se kuuluu syksyyn yhtä oleellisesti kuin pihapuusta evääksi poimitut puolikypsän kirpeät omenat ja kasteen peittämä kylmä nurmikko, joka kastelee poimijan kengät. En pidä syksystä, mutta pidän juuri tästä hetkestä, kun puut ovat vielä vihreitä ja aamuaurinko lämmittää. Pidän tästä hetkestä ja siitä, että voin hiipiä varhain ulkona auringonvalossa kuuntelemassa sammakkojen kurnutusta. Kenenkään häiritsemättä ja näkemättä.

Syksyisin tulee tarve leikata hiukset, ostaa uudet verhot ja vaihtaa blogin ulkoasu. Olohuoneen pöydälle ilmestyy salavihkaa kynttilöitä ja pakastin täyttyy vadelmista ja yrteistä. Ompelukoneen päällä oleva keskeneräisten kasa kasvaa kuin varkain, ja ompelukorista kaivettu virkkuukoukku töröttää mohairkerästä terävänä kuin huutomerkki. Vanhat tekemättömät asiat aiheuttavat ahdistusta, ja tilalle olisi jo tulossa nippu uusia.

Tänään kuljen hapsuhuivissa ja valkoisissa, kaivan arkiston uumenista pölyisiä papereita ja nuolen kirjekuoria.

.

Ei kuvia kummempaa

.
Löysin kuvapalvelimen uumenista julkaisemattomaksi jääneitä "taidekuvia" Tanskasta...

Kai huomasitte, että tolla yhdellä jellonalla oli tutti suussa ;D?
.

Syksyn TSI-ykköset

.
Tänä syksynä Kissankehdossa tykätään pitsistä. Oli kyse sitten virkatusta tai kudotusta reikäneuloksesta tai ihan puhtaasta polyesterista - kaikki käy. Hyväksymme ilomielin myös isoäidin pitsiliinoista ryöstetyt applikoinnit ja jossain määrin jopa tylsähköt ja yksiulotteiset painokuviotkin.

Ai miksikö? No ihan pelkästään siksi, koska pitsi on vanhojen, tylsien vaatteiden pelastus ja käteväkätisten TSI-sankareiden luottomateriaali. TSI, as in tee-se-itse. Maailmantalouden heittelehtiminen tarjoaa kuin varkain mahdollisuuden ja tekosyyn oman sisäisen ituhipin paikantamiseen, ja sitä myöten avautuu aivan uusi näköala mummon liinavaatekaapin saloihin ja jonkunmuunkäyttämien kirppisvaatteiden ihanuuteen. Nyt pitsiliina vasempaan ja sakset oikeaan!

Pitsiyläosaisen mekon saat optimaalisimmillaan aikaan virkkaamalla sen itse. Mikäli ompelukone pysyy pöydälläsi tukevammin kuin virkkukoukku kädessäsi, voit koostaa mekon yläosan esimerkiksi isoista pyöreistä pitsiliinoista. Henkselit ja pääntie valmistuvat mainiosti trikooresorisuikaleista, ja helmakankaan bongaat sujuvasti vanhasta hameesta tai mekosta.

Neulepaitojen kutominen on asiaan perehtymättömälle yhtä helppoa ja mukavaa kuin pillerin antaminen kissalle. Kirpputorilta voi onneksi bongata muokkauskelpoisia valmiita yksilöitä moneen eri tarkoitukseen. Jättineuleesta saa hihat poistamalla ja helmaa lyhentämällä rennon neuleliivin. Helmat ja reunat voi huolitella saumurin avulla paidasta ylijääneillä resoreilla, jotka voi toki halutessaan kutoa itsekin, kuten Romulus on tehnyt.

Teepaitojen purkaminen Sugar Kanen ja Outin tapaan on oiva muokkauskeino kesävaatteelle, mutta kehotan (lue: käsken) testaamaan operaatiota myös paksuihin talvineuleisiin!

Voit toki roudata kaapin perälle unohtuneet tylsät tavispaitasi kirppikselle TSI-haukkojen riemuksi, mutta sitä ennen kannattaa kuitenkin harkita pientä pitsifaceliftiä. Kangaskaupan pakasta ostettu puolen metrin kaistale riittää jo vaikka mihin - kirppikseltä haalittu valoverho taas vaikka kuuhun asti. Leikkaa paidasta pala pois vaikkapa kyynärpään kohdalta ja korvaa se pitsisuikaleella. Tee sama miehustaan, niin paitasi lyö uniikkiudessaan laudalta Topshopinkin vastaavat. Niin kliseistä kuin se onkin, vain mielikuvitus on rajana.

Jättekivana piristeenä toimii myös suoraan kankaan päälle ommeltu pitsinpalanen. Testaa vaikka supertavalliseen collegepaitaan tai huppariin. Kukaan ei kiellä heittämästä soppaan myös hieman niittejä ja paljetteja.

Jos ompelukaapissasi kummittelee hyväksi todettu jakun kaava, niin nyt viimeistään on aika kaivaa se käyttöön. Musta pitsijakku antaa särmää arkiseen asuun ja sopii niin feminiiniin kuin androgyynisempäänkin tyyliin. Aivan loistava vaatekappale, jos allekirjoittaneelta kysytään.

Kakkoseksi ei myöskään jää henkäyksenkeveä keeppibolerohässäkkä, joka näyttää mallinsa puolesta kotiompelimossakin suht helposti toteutettavalta. Why buy, when you can DIY?


Tässä on meikäläisen suurimmat syysinspiraatiot tällä hetkellä, mitäs te ihkutatte niinku just ny?

.

Nopea kissapäivitys

.

Blogin tavoista poiketen muutama kulunut sunnuntai ollaan menty ilman kissapäivityksiä. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että olen kissojen kuvaamisen sijaan panostanut energiaani enemmänkin niiden hoivaamiseen. Eilen mummukitu innostui kuitenkin völlistelemään korissa siihen malliin, että muutama otos oli enemmän kuin paikallaan. Miksipä niitä ei blogiinkin jakamaan, vaikkei sunnuntai olekaan :).

Pahin on siis ilmeisesti (tai toistaiseksi) ohi, ja neito tervehtyy päivä päivältä. Muutamia leikkipinkaisujakin on jo nähty. Kisun tasapaino on korjaantunut huimasti, sillä vielä pari viikkoa sitten sohvan selkänojalla köllöttely olisi ollut vallan mahdotonta. Kaikkein huojentuneimmin olen kuitenkin suhtautunut lattiapissailun loppumiseen - varsin itsekkäistä syistä.

Palataan kissa-asioihin tarkemmin kuitenkin taas loppuviikosta. Edessä on vielä yksi eläinlääkärivisiitti, jota arvatenkin jännään taas enemmän kuin eläin itse...

.

Monokromi maanantai

.
Miau!

Löysin lauantaina kirppikseltä pitsiliivin. Aluksi sivuutin sen olankohautuksella ja jatkoin rekkien kollaamista kiinnostavampien löytöjen toivossa. Liivi kuitenkin kiusasi takaraivossa niin pahasti, että vein sen viimein sovituskoppiin, ihan vain huvin vuoksi.

Kopissa höhöttelin tovin pitsiliiviselle ysärimidinetille, joka näytti leveälahkeisine housuineen kuin suoraan yläasteen luokkakuvasta repäistylle. Sitten päässäni naksahti. Jostain syystä se peilikuva ei näyttänytkään enää aivan sikatyhmälle, vaan enemmänkin jollain kummalla tavalla kiinnostavalle. Sellaiselle, että ehkä joku toinenkin samaan ikäluokkaan kuuluva tekisi sen ansiosta pienen henkisen nostalgiatripin memory lanelle ja saisi itsekin vinon hymykareen huulille. Vaikka se sitten olisikin luokkaa voi hiton junttiurpo, tuo liivihän on niin yesterday. Ei se mitään. Vaatteet ovat iloinen asia. Ne jotka tajuaa, tajuaa.

Ai niin, nuo shortsitkin ovat kirppikseltä. Ostin ne koekaniineiksi mammashortsikokeiluja varten ja hyvin toimii. Yhdistelmä on vähän ysäri, mutta ei liian. Laitan shortsien vyötärökikkailuista kuvaa joku toinen kerta.

Enpä muuten tajunnut ennen kuvien ottamista, että olen päästä varpaisiin ihan pitsissä. Nyt tarvitaan lisää hämmentäviä nostalgiavaatekappaleita. Mä alan pitää tästä.


Ps. Poltin päreeni ja vaihdoin blogipohjan. Hihkukaa jos näkymät heittää ihan häränpyllyä.

.

Paidasta pipaksi

.
Tänään on ollut tylsä päivä. Keksin kirpparikamoja hinnoittaessani tikusta ommeltavaa, kun törmäsin vanhaan Espritin lempiteeppariin. Kulahtanutta paitaa on turha kirpulle roudata, ei se siellä kaupaksi mene kuitenkaan.

Nipsnaps hihat pois, nipsnaps kaulus pois. Sivuista parikymmentä senttiä sisään ja ta-dah, tuloksena on suora putki, johon saa pienellä vaivalla väkerrettyä reunataitteen ja päälaen voi ommella umpeen vaikkapa ristikkäissaumalla. Mikään ei estä ompelemasta putkea umpeen myös ihan suoralla saumalla - tuloksena on tällöin hauskat, hieman korvia muistuttavat ulokkeet. Tällainen ohut trikoopipa on aivan omiaan peittämään kauhukuontalon huonona hiuspäivänä. Toisin sanoen taidan viettää loppuillankin tämä päässä.

Seuraavaksi otan työn alle eräät kirppisfarkut, joista ajattelin muokata mamapötsin peittävät shortsit. Luvassa siis kikkailua trikookiiloilla ja kuminauhoilla, huu.

Tulin pipakuvia ottaessani yhtäkkiä ajatelleeksi erästä peruskouluaikaista kaveriani ja mietin, että joskus on onni että ihmiset kasvavat erilleen. Muistan nimittäin hyvin elävästi erään hetken, kun kyseinen ihminen kommentoi erästä valokuvaani sanoilla "no tässä kuvassa sä oot oikeesti kaunis". Kivasti sanottu. Tai siis olisi, ellen olisi ollut kuvassa tyyliin kahden kilometrin päässä ja puoliksi selin. Sain muutenkin kuulla tuolta ihmiseltä lähes päivittäin, miten kulmakarvoissani on jotain vikaa, ilmeeni on vääränlainen tai pidän suutani tyhmästi. Ei varmaankaan tarvitse edes sanoa, että nykypäivänä kaivelisin kiltin laamailun sijaan tyypin nenää keskisormellani.

Kaikenlaisia ihmisiä sitä voikin kutsua ystävikseen.


Ps. Miksi kaikilla muilla on tänään jotain kivaa tekemistä??

.