Kesäseikkailu

.

Talouden rohkeampi kermaperse uskaltautui ulkoilemaan lämpömittarin lukeman kohottua riittävän monta astetta yli kahdenkymmenen. Pistävä viima on hallaa hienohelmoillekin, mutta tänään moisesta ei ollut riesaa. Toveri Kaveri oli normaaliin tapaansa alati utelias ja äärimmäisen skarppi pieni villahousu.

Alkuun piti toki ottaa pienet tai-ji -venytykset ja spagaatit, jotta lihakset vetreytyisivät.

Sitten hieno sivuprofiiliposeeraus Maailman Kauneimmat Kissat -kalenteria varten, mikäli sellainen joskus julkaistaan. Kaikkeen on hyvä varautua.

Hitto, kun tuo ihmispässi on niin vaikeasti ulkoilutettava. Kaikki olisi paljon helpompaa, jos se vain tajuaisi päästää irti tuosta vaaleanpunaisesta kapulasta...

Waiiiit, mä haistoin jotain...

Täällähän löyhkää ehta käivärä. Hiilloskin on aivan selvästi eiliseltä... Jaa-a, taas on mennyt herkkuja sivu suun. Tämä muistetaan, kun ihmispässi roudaa basilikantaimensa keittiöön...

Ja heinätkin haisee ihan broilerivartaille. CSI-Kaveri varmistaa: täällä on murhattu makkaroita. How sinister.

Yäk. Tosi pedot syö saaliinsa raakana. Senkin barbaarit.

Mutta kuka on syyllinen? Tyhjät luonnonsuolet vaativat kostoa! Viattomat makkaraparat, jotka kuoret halkeillen ovat vingahdelleet hiilloksella...

Sen täytyy olla tuo ällö lässyttävä ihmiskuvatus, joka luulee, että Suuret Pedot arvostavat sylissä öllöttelyä. Henkikin haisee ihan makkaralle, busted! Sylittely muutenkin on nössöille, stupid. Mä olen sentään salapoliisi.

Ai saan kanaa kotona? Jaa, no ei sitten mitään. Halitaan.

.

Pallomekko ja puukkarit

.

Päivän asu & päivän vosu. Hö. Hö. Naurakaa ny ees vähän mun mieliks, näin nasevia sukkeluuksia harvoin irtoaa. Päätin verhoutua tänään viime kesän bloggaajahitiksikin nousseeseen henkkiksen pallomekkoon ja saman puljun neuletakkiin. Ihmishenkilön nuutuneen väsynyt ja yleisen kulahtanut olemus johtuu ylensyömisestä (simpukoita ja suklaajälkkäriä, nomnom!), likaisista hiuksista (äkta humanisti), sekä ilmeisesti liian vähästä kastelusta. Ei auta edes kanankakka.

Laita riippukeinu kiinni keväällä...

Jalassa oli yksi parhaista kirppislöydöistä ever, eli kolmen euron tuliterät puukengät. Taattua rouvasmatskua, nämä jalassa on pakko kävellä kuin nainen.

Tänään pitäisi jaksaa vielä leipoa täytekakku, joten pidetään horinat tällä kertaa minimissään. Leipominen on vaativaa puuhaa, ainakin näillä taidoilla. Luvassa on verisuonet tukkiva suklaarasvapommi, joten toivottavasti en kuukahda rasvashokkiin jo leipomisvaiheessa (sitä taikinaa nyt vaan kuuluu maistaa monta kertaa, nii!). Ohjeita ja kuvia siis ehkä luvassa huomenna, mikäli ähkyltäni kykenen. Toivottavasti aurinkokelit jatkuvat, jotta kakuttelu onnistuisi ulkoilmassa.

Ihanan ihanaa perjantaita joka iikalle!

.

Aurinkopäivä

.
Oi kesä! Se on täällä!

Olen ollut koko aamun ahkera kuin pieni eläin. Sen kunniaksi raahauduin ulos aurinkoon ristikkolehden ja uusimman Glorian kanssa ja käristin nahkaani turvallisesti aurinkovoiteen läpi. Olen vasta viime vuosina ymmärtänyt jättää noudattamatta äitini huonoa esimerkkiä ja alkanut käyttää aurinkosuojia kotimaan kamarallakin. Ihan viisasta sinänsä. Jalkaan pääsivät viime kesänä Andiamosta bongatut kumikengät, jotka tuovat edelleen mieleen muistoja lapsuuden kesistä mummolassa.

Gloria oli pullollaan tylsiä makkarajuttuja ja golfausvaatteita, mutta eipä noissa puolihintaisissa numeroissa koskaan mitään älyjännääjännää olekaan. Ristikkolehtikin väittää olevansa mallia helppo, mutta aika monta eiku-älähdystä on jo lennellyt täyttelyn lomasta. Ristikot on ihan hanurista, oikeasti. Ne jäävät aina kesken, koska jossain vaiheessa ne ovat niin täynnä virheitä ettei hullukaan enää ota niistä selvää... ja Mies jaksaa nauraa mun arvailuille ja suttaamiselle.

Hippaloitsin pihalla sienipaidassa ja shortseissa. Vasen, oikea, nosta koipea. Tämän kesän ehdoton pakkosaada-ostos on aurinkolasit vahvuuksilla. Olen niin naurettavan pihi, etten raaski käyttää piilareita kuin erikoistapauksissa. Tietääkö kukaan, millä hinnalla voi edullisimmillaan saada arskat jostain halpaliikkeestä?

Shortsit: H&M
Teeppari: Only
Maisema: Oma&Ihana

Aamun äherryksen tulos näyttää tältä. Mullassa muhii mm. ryytisalviaa, lipstikkaa, kesäkynteliä ja persliljaa (joka on btw pahaa). Toisessa penkissä jöllöttää keltasipulia, ruohosipulia ja kevätsipulia. Iltapäivällä haetaan toivottavasti mansikantaimia.

Oi, kesä ja mansikat!

.

Das Modell

.

Suomen huippumalli haussa -sarja on edennyt jo pitkälle. Jäljellä on 5 kilpailijaa, joista voittajaehdokkaat erottuvat mielestäni niin selvästi, että loput jaksot voisi skipata ihan suosiolla. Mikään ei luonnollisestikaan ole ihanampaa kuin itseään huomattavasti kauniimpien ihmisten arvostelu, joten kas tässä teille mallipimut lähtöjärjestyksessä:

Tättärää, seuraavaksi tippuu... hööö... mikäs tän nimi olikaan? No, kutsukaamme häntä naiseksi, jolla on yksi tv-historian ärsyttävimmistä poikaystävistä.

Sitten sanomme adios Janinalle, tuolle armoitetulle sokerihumalapissikselle, jonka käsitys vittuilusta on ruotsia puhuminen muiden kuullen. Mäkin tapaan vittuillakseni puhua muinaisnorjaa aina baari-iltojen päätteeksi, kun seura alkaa puuduttaa. Voin myös vahingoniloisesti todeta, että olen Jantsukkaa pidempi. Lällislää.

Taas nätti typy, jonka nimeä en muista. Punatukalla ei taida olla tämän kisan voittoon mahkuja, mutta menestynee paremmin aivan omine avuineen kisan ulkopuolella. Erikoiset kasvot.

Aaarrgh! Tän likan pitäis saada pari kertaa kunnolla sanonkomäämitä. Sen jälkeen vuorossa voisi olla pieni artikulaatiokurssi tai kaksi, vuosi pari lisää ikää, ja sitten huippiskisan voitto. En usko, että tsemppaa tarpeeksi voittaakseen, vaikka ulkonäöltään on selkeintä malliainesta koko porukasta. Suvista tulee mieleen sen jonkun toisen malliohjelman voittaja, Sanni, josta ei olla paljoa voiton jälkeen kuultu... jospa nyt tällä kertaa opittaisiin virheistä ja annettaisiin pikkulikkojen kasvaa.

Veikkaan, että Nanna voittaa kisan sekä ulkonäkönsä, että asenteensa ansiosta. Pieni ääni sisälläni kuitenkin inisee, ettei näillä kasvoilla kuitenkaan ehkä jäädä minkään tsortsoarmaanin mieleen. En myöskään usko, että catwalkeilla arvostetaan puujaloilla kävelevää kamelia.


Noniin, oraakkeli on puhunut. Turha tulla syyttämään katselunautinnon spoilaamisesta.

.

Englantilainen puutarha

.

Sallinette, että paljastan teille keski-ikäisimmän ja leimeimmän haaveeni ikinä. Kyllä, siihen kuuluu kukkia, pyllistelyä ja ampiaisenpistoja. Kyllä, se on puutarha. Englantilainen puutarha.

En ole mitenkään kaksinen viherpeukalo. Kasvit viihtyvät huomassani, jos viihtyvät. Yleensä eivät. Pidän kuitenkin kauniista asioista ja haluan ympäröidä itseni kesällä runsaaseen kukkaloistoon. Tai siis haluaisin. Haaveenani on suuri, kasvientäyteinen piha, joka kukkisi läpi kesän ja rehottaisi villinä joka suuntaan. Ei mitään organisoituja kukkapenkkejä tai muotoonleikattuja pensasaitoja, vaan viidakko! Englantilainen viidakko!

Jos näkisitte pihani tämänhetkisen kunnon, nauraisitte. Suurin saavutukseni on kukkapenkki, josta sojottaa kuolleita tulppaaninvarsia ja juolavehnää. Jei. En osaa edes kylvää nurmikkoa onnistuneesti, tästäkin on pihamaallamme elävä (tai siis varsin kuollut) todiste. Pihallamme ei siis vielä näytä tältä, mutta ehkä joskus...

Kuvat: x,x,x, ja x

Puutarhaa ei luonnollisestikaan voi hoitaa ilman asianmukaisia varusteita. Kukallinen pikkuhaalari olisi juuri omiaan pihamullassa konttailua varten. Kumisaappaat on turnisjusseille ja ne ovat muutenkin ihan yesterday, me tr00 puutarhurit näet käytämme pihalla sipsutellessamme vain ikityylikkäitä puukenkiä.

Söpöjä puutarhakäsineitä en yrityksistä huolimatta löytänyt, mutta toki sellaisetkin on saatava. Ne kädessä on sitten hyvä nipsiä ruusunkukintoja pajukoriin pienten sievien ruususaksien avustuksella.

Iltasella on hyvä vaihtaa asustus hieman muodollisempaan, mutta silti puutarhateemaiseen vaateparteen. Ruusumekko yllä sopii keinahdella riippukeinussa (joka on muuten yksi lempipaikoistani pihallamme). Hassut muovikorkkarit ovat kuin korkokenkien crocsit. 50's-henkiset aurinkolasit ovat uusin päähänpinttymäni - tuollaiset on pakko saada!

Oman pihan etuja ovat ehdottomasti kesä ja puutarhajuhlat. Maltan tuskin odottaa, että puolivalmis hirsipöytämme löytää paikkansa grillin vierestä. Ehkäpä toinen keski-ikäinen ikuisuushaaveeni pitkän pöydän ääressä vietettävistä grillijuhlista toteutuu jo tänä kesänä?


.

Kissojen välisestä ystävyydestä

.

Joskus mahdottomia tapahtuu ja kissoista tulee parhaat kaverukset kahdessa päivässä. Yleensähän kissat ovat varsin reviiritietoisia, eivätkä sulata lajikumppaniensa seuraa kovin helposti. Kiiwi-kissa sai kuitenkin huomata, että Kaveri on joka suhteessa nimensä veroinen kissa. Pieni harmaa on palannut jo landelomaltaan takaisin cityyn, mutta kuvat jäivät todisteeksi kissojen välisestä ystävyydestä.

Kotijellonan puolivilleilyä ja velmuluimuilua.

Kumpi on hippa?

Matonmutkassa riehuminen kuulunee kissojen universaaliin peuhuetikettiin.

Hei, täällä maton alla liikkuu joku!

Raah! Kuolon kynsi!

Riehupää-Kiiwin söpöilyä.

- Hmm. Ajatteleks samaa kuin mä?
- Joo. On jäänyt palvelijalla laastiroiskeet pyyhkimättä ovesta. Aika noloo hei.

Ihanan MAUkasta sunnuntaita itse kullekin :).

Vastailen kommentteihin huomenissa!
.

Moottoriajoneuvojen salaliittoperjantai

.

Aamuinen auringonpaiste sai jotenkin ajattelemaan, että tästä on varmaankin tulossa ihan kiva päivä. Mikä voisi mennä vikaan? Töihin vasta puoleksipäiväksi, ihana hidas aamu, autokin käytössä. Ei kiirettä yhtään minnekään.

Eipä.

Työllä ja tuskalla edellisestä moomahtamisesta korjattu paska-Opel sanoi aamulla nätisti virta-avaimen tavatessaan, notta nön-NÖN-nön-moooooo. Sen jälkeen se vaikeni. Samaa ei voida sanoa virta-avaimen vääntävässä päässä olleesta henkilöstä, josta lähti ääntä enemmän kuin useammasta toimivasta paska-Opelista yhteensä. Onneksi talouden kaksipyöräinen moottoriajokki oli käyttövalmiina, joten yours truly pääsi sillä töihinsä ihailtavan ajoissa.

Ja sinne töihin olisi saanut jäädäkin, ainakin mikäli siltä talouden kaksipyöräiseltä moottoriajokilta oltaisiin mielipidettä kysytty. Kotiinlähtöhetken koittaessa uskollinen skootterini nimittäin sanoi virta-avaimen kohdatessaan, notta änn-änn-änn-moooooo. Paska-Opelista poiketen se tosin sanoi sen varsin anteliaasti monta kertaa. Monen monta. Jopa huvitukseen asti monta.

Huvituin asiasta niin suunnattomasti, että olin kuulevinani pääni sisältä särkyvän lasin helinää. Onneksi olin pukeutunut asiaankuuluvan lämpimästi, ettei sentään päässyt vilu iskemään siinä mopoa polkiessa.

Tuumasin hetken murto-osan ajan, että ottaisin pienen sinisen kypäräni ja joko

a. vetelisin sillä vieressä tupakkaa polttelevaa ja huvittuneena tuijottavaa äijänkuvatusta takaraivoon, niin että tosiaan tietäisi tuijottaneensa

tai

b. vetelisin sillä pienen sievän skootterini täyteen pienen sinisen kypärän muotoisia pieniä sieviä lommoja JA survoisin pikkupikku kypäräni sen jälkeen suoraan sen kyttäävän pallinaaman pikkupikku pakoputkeen.

Päädyin kuitenkin varsin akkamaiseen ratkaisuun c., johon kuului kahden asiallisen märyporupuhelun soittaminen Miehelle, mikä puolestaan johti siihen, että Mies ajoi paska-Opelilla kymmenen kilometrin matkan keskustaan käynnistämään yllättävän lommottoman pienen sievän skootterini.

Eikä siihen tarvittu kuin kolme yritystä.


Mitenkähän olisi käynyt, jos olisin mennyt pyörällä?

.

Löytöjä

.

Tänäänkin on ollut harvinaisen kiva päivä :D. Ehdin pitkästä aikaa kirpputorille ja löysin vaihteeksi kaikenlaista huippukivaa. Kirppistelyn lisäksi piipahdin Plantagenissa, jonka kuuman kosteassa mombasa-ilmastossa sekosin ihan pienimuotoisesti ja raahasin kotiin plantun poikineen. Koska säilytän viherpeukaloani pääasiassa siellä, missä aurinko ei paista, joudun varmasti googlaamaan jokaikisen kasviksen hoito-ohjeet netistä. Minkä jälkeen saan todennäköisesti kiroten todeta, että olen ostanut jotain sademetsävyöhykkeen planttuja, jotka kuolevat ulosvietäessä jo kynnykselle. No, kukka se on voikukkakin, niitä meillä ainakin riittää.

Mutta enough with this shit, ne ostokset!

Sekosin jotenkin aivan totaalisesti, kun iskin silmäni tähän pussihihaiseen paitaan. Luoja tietää miksi, eihän tuota nyt voi järin tyylikkääksi sanoa :D. Normaalisti en voi sietää paitapuseroita, mutta tämä on poikkeus. Maailman byrootylsinkin jakkupuku piristyy aivan taatusti, jos alta pilkottaa symppis sydänpaita. Materiaaliltaan tuo on sitä mystistä treviraa, mitä monet wanhat vaatteet ovat. Oli sitten tekokuitua tai ei (todnäk. on), harva nykypäivän kangas on näin ilmavaa, ryppyyntymätöntä ja pehmeää.

Kokolapussa on teksti pia&paula, made in finland by scantex oy.

Ensimmäinen asia, johon silmäni iskin ovesta sisään päästyäni, oli tämä pieni kantikas olkalaukku. Jollain merkillisellä tavalla väsky tuo mieleeni kameran kantolaukun. Kooltaan tuo on suurinpiirtein vanhan filmikameran kokoinen, eikä sinne varmasti mahdu paljon kännykkää kummempaa :D. En omista ainuttakaan pikkulaukkua, sillä vierastan niitä. Ehkä tämä pikkumussu auttaa karistamaan takaraivosta kaikki mielikuvat keski-ikäisistä tädeistä, jotka raahaavat mukanaan kokoonsa nähden ihan liian pientä laukkua olkahihna tissivakoon upotettuna. Hyy.

Ja sitten! Minä, joka en koskaan löydä kenkiä kirppikseltä, löysin mahtisaapakset neljällä eurolla! Tässä vaiheessa voisin jopa äityä toteamaan, että tällaisia olen aiiina halunnut. Kiva muotoiltu varsi hillityillä yksityiskohdilla, sopiva korko ja mantelinmuotoinen kärki muodostavat yhdessä just eikä melkein täydelliset popokset.

Tukevuudeltaan nuo ovat suurinpiirtein samaa tasoa kuin kantapäähän liimattu tulitikku, mutta mitäs me pienistä. Pohjassa lukee lievän suuruudenhullusti, että made in italy, vaikka otsallakin näkee, että nämä ovat laadultaan aika heppoiset. Joskus ulkonäkö käy vain laadun edelle. Sovitaan, että pienet kulumat tuovat näille vain katu-uskottavuutta. Sopii kyllä ihmetellä, että missä nuo ovat ehtineet kulumaan, kun pohjat ja korkolaputkin ovat aivan uutuuttaan iskemättömät.

Mutta siinäpä olivat tämän päivän kivuudet. Parempia kuvia luvassa asukuvien yhteydessä.

Eikä sitten naureskella päivän biisivalinnalle ;D.

Tänään...

.
...haaveilen rennosta ja konstailemattomasta tyylistä

chictopia.com

... pidän punaisista yksityiskohdista

chictopia.com

... hengailen shortseissa

...kaivan omaa kuoppaani olemalla väsynyt ja saamaton



...nautin siitä, kun 2/3 kissoista tulee keskenään toimeen



...rakastan kotiani ja elämääni




Tänään on hyvä päivä olla.
.