30.4.2009

Mayday, mayday, vapunpäivä, vapunpäivä

.

Kivasti alkanut vappuaatto muuttuu hetki hetkeltä paremmaksi. Aurinko paistaa niin täydeltä terältä, ettei bussilipun vanhenemisen aiheuttama pieni turha kävelylenkkikään tehnyt yhtään pahaa. Odotettavissa on tänään ihanaa grilliruokaa ensimmäisen kerran sitten viime kesän ja ihan sikamaista auringossa pollottelua. Ou jees, kesä!

Hauskuutta lisäsi se, että MeNaiset -lehti on nostanut pikku blogini MN suosittelee -listalle, ja sekös narsistista sydäntäni kovasti lämmittää. Ajattelin tämän kunniaksi vilkutella jatkossa bussin/hlöauton/kultaisen hevoskärryn ikkunasta kuninkaallisen tyynesti ohikulkijoille ja vaatia lähisiwan eteen punaista mattoa. Olisi varmaan pitänyt sanoa sille bussikuskillekin, että eksää tiärä kuka mää oon *mulkaisu*. No joo ;D. Ihan vakavasti puhuen on oikein mukavaa, että rakas blogilapseni on noteerattu jossain muuallakin.

Blogin todelliset tähdet ottivat uutisen kuitenkin suvereenin rauhallisesti.

aaa
Sssorihey, ma ei anna... mitasonsuomeks... haastatteluja... *yawn*

Ihanan simaista wappendaalia kaikille mussusille!!!
.

29.4.2009

Ja pyh vaan, taas kerran

.

Luin tässä hiljattain jotain netissä käytävää meikkikeskustelua. Ei ehkä mikään viisain veto - tikapuuhermostoni ei nimittäin kestä sinisilmäisyyttä tai kyseenalaistamattomuutta juuri lainkaan, ja sitähän netissä virtaa enemmän kuin virtsaa ja simaa vapputorin laidalla.

Kosmetiikkateollisuus on salaliitto. Paitsi ettei ole, toimiihan se kaikkien silmien alla aivan avoimesti ja härskisti. Sen lisäksi, että mainoskuvia muokataan häpeilemättömän luonnottomiksi, yritetään meikkien menekkiä lisätä varsin mielenkiintoisilla tavoilla.

Kaikki markettimerkit pukkaavat lähestulkoon vuosittain ulos uuden ripsivärin tai huulikiillon. Omien kokemusteni mukaan tuotteissa ei koskaan ole suurtakaan eroa edellisiin, vaan ne vaikuttavat jopa hämmentävyyksiin asti samoilta - huolimatta siitä, että niillä on eri nimi ja eri pakkaus. Ilkeänä voisin jopa veikata, että kyseessä on kosmetiikkateollisuuden oma keisarin uudet vaatteet -satu, jossa kilteille kuluttajille kaupataan vuodesta toiseen samaa paskaa uusissa, näteissä purkeissa. Ripsivärikin vaikuttaa niiiin hyvältä ja paljon paremmalta kuin edellinen, kun harja on muotoiltu uusiksi. Hmmm.

Kiinteästi edelliseen liittyen suhtaudun suurella varauksella meikkien parasta ennen -päiväyksiin. Eräällä nettipalstalla nimittäin esitettiin faktana, että ripsiväri tulisi vaihtaa kahden kuukauden välein uuteen. Ei hyvää päivää. Eihän normaali meikinkäyttäjä ehdi tuossa ajassa kuluttaa kuin murto-osan siitä tuotteesta, ellei sitten näytä tältä joka päivä:


Minuun on aivan turha vedota jättikokoisilla suurennoksilla jostain örrimörribasilleista ja maalata kauhutarinoita niiden suunnattomista määristä. Tiedän kyllä, että ihmisessä asuu kaikennäköisiä pikku loisia ja otuksia, eivätkä ne kauniita ole. Ja juu, ne otukset aivan varmasti lisääntyvät siellä ripsiväripurkissa kuin kanit tynnyrissä, mutta mitäs sitten? Mitä haittaa siitä on, jos elimistö ei reagoi asiaan mitenkään? Mullassa elää tsiljoonakertaisesti enemmän pöpöjä ja mikrobeja kuin siinä ripsaripurkissa, mutten tiedä kenenkään suhtautuvan kasvimaan kaivamiseen tai maahan yleensäkään mitenkään ylihysteerisesti.

Ei saa käsittää väärin - on tietysti hyvä, että meikeille on käyttörajat. Kyllä ne varmasti jossain vaiheessa menevät käyttökelvottomiksi. En myöskään sano, että kroonisesta silmätulehduksesta kärsivän pitäisi väkisin käyttää äitimuorinsa 30 vuotta vanhaa, syljellä jatkettua kakkumaskaraa vain siksi, koska jotain randomia nettihörhöä sattuu ärsyttämään liika sinisilmäisyys. On kuitenkin hyvä huomoida esimerkiksi se, että jopa L'Orealin nettisivuilla sanotaan, että mikäli tuotteesta syystä tai toisesta puuttuu parasta ennen -päiväys, on sen käyttö lopetettava, mikäli koostumus, haju tai ulkonäkö muuttuvat. Sanomattakin selvää, että käyttö on lopetettava myös siinä vaiheessa, kun naama turpoaa kaksinkertaiseksi.

Eli? Toisin sanoen niihin omiin aisteihinsa ja maalaisjärkeensä on ihan täysin suotavaa luottaa muutenkin. On toki jokaisen oma valinta, haluaako uskoa mieluummin miljoonia takovan korporaation suosituksia kuin omaa nenäänsä, varsinkaan silloin, jos sen käyttöä ei se itse allmighty korporaatiokaan kiellä. Ja hei, jos meikkiyhtiöt tuottavat näin epärealistisia ripsivärimainoksia, niin miksi ihmeessä mitään muutakaan samasta tuutista tulevaa pitäisi ottaa todesta?


Kiinnostavaa on myös se, että meikkien käyttöikä ilmeisesti pitenee huolellisella välinehygienialla. (Eli tarkoitan sitä, että ilmeisesti ne bakteerit vaikuttavat siihen kökkööntymiseen ja kuivumiseen, ja tämä hidastuu kun hygienia on kunnossa?) Tästä ei paljoa kuule puhuttavan, ja miksi kuulisikaan? Eihän se palvele yhtiöiden etuja. On vain helpompaa ja tuottoisampaa heittää purkin kylkeen joku päivämääräraja ja odotella ostoryntäystä. Olisi ihan hauska tietää, kuinka paljon kauemmin meikit oikeasti säilyisivät käyttökelposina, jos niitä hoitaisi oikeaoppisesti. (Itse aion kyllä edelleenkin säilyttää silmänympärysvoidettani yöpöydällä jääkaapin sijasta. Vanheneehan siitä se päiväyskin joka tapauksessa joskus, haha ;). Puhumattakaan siitä, etten muistaisi käyttää sitä koskaan...)

Ideologista sumutusta ja valheellisia tarpeita. Kukapa näitä suosituksia keksisi, elleivät meikkiyhtiöt itse? Ja kukapa niitä olisi uskomatta? Onhan iso, luotettava meikkiyhtiö toki omien tuotteidensa parhain asiantuntija. Kuluttajien parastahan he vain haluavat. Voi pliis.
.

26.4.2009

Terassikauden avajaiset

.

Phuu. Keväinen aurinko lienee imenyt minusta viimeisetkin energiat. Pysyn tuskin tolpillani ja silmät lupsuvat, mutta kissasunnuntaihin ei sovi tehdä poikkeusta. Voisin mieluusti tehdä kuin kisumirrit ja nukkua 18 tuntia vuorokaudessa.

Kesä on ihanaa aikaa sisäkissoillekin. Upouusi parveke on kovassa käytössä jo nyt, vaikka viima välillä nenänpäätä nipisteleekin. On todistettu fakta, että auringonsäteet synnyttävät spontaanisti kissoja. Kumpaakaan ei koskaan näe ilman toista.

Nuuh. Mikä täällä haisee?

Auringonsäteet vetelöittävät ärhäkimmänkin petoeläimen.

Luumu keskittyi ansioituneesti itsensä puunaamiseen ja lämmössä kieriskelyyn.

Mussunmussun massunmassun.

Kasvohoito meneillään. Karvanaamion vaikutusaika on aika pitkä.

Pörheämpi Kaveri ei auringosta piitannut, vaan istua jäpitti varjossa kärpäsiä vaanimassa.

Sillä välin salongissa siirryttiin käsihoidon pariin.

Hoitoon kuului myös aito Itä-Timorilainen kielijumppa.

... Ja tietysti luomusolarium.

Kärpäsiä näkyi harmittavan vähän. Aurinkoon ei siitä huolimatta voinut siirtyä. Sehän vanhentaa.

Niin? Sori mä en osta mitään, enkä lainaa sokeria.

Terde kaipaa vielä maalipintaa, mutta se ei kisuja hidasta.

Semmoinen kevätpäivä :). Nyykähdän nyt välittömästi sohvalle Frasierin seuraan ja puran rästikommentteja huomenna paremmalla energialla. Ihanaa sunnuntaita!
.

24.4.2009

Pysy pakastimessa, minä lastaan laivaa

.
Joskus vahingossa muistikortille tallentuu suohirviön sijasta ihan normaali ihminen. Joskus vahingossa ne seepiansävyiset kuvatkin tuntuvat ihan kivoilta. Joskus vahingossa pään sijasta kuvista rajataankin pois loppukroppa. Kaikenlaista voi sattua joskus vahingossa.

cx

c-2x


Tänään ei irtoa tämän kummempia löpinöitä, mutta ei kai sitä aina tarvitsekaan. Olo on hieman alavireinen ja viikonloppu tuntuu aika armahtavalle asialle. Toivottelen teille kaikille oikein aurinkoista ja mukavaa viikonloppua ja lähdenkin tästä haaveilemaan kesän lomareissusta.

Ps. Mikäli kuvat eivät näy, niin huikatkaa! Yritän edelleen selvittää kuvapalvelimien saloja ja postausten ulkoasu saattaa sen vuoksi olla välillä vähän mielenkiintoinen...
.

23.4.2009

Sulttaanin morsion uudet vaatteet

.
Eilisiltana lähipostiin rantautui kovia kokenut paketti Ellokselta. Kaikki vaatteet olivat onneksi tallella, vaikka pussi oli revennyt kokonaan auki toiselta sivulta. Ei olleet haaremihousut onneksi kelvanneet postisedälle, sillä minulle ne kyllä kelpasivat.





Suureksi riemukseni ja yllätyksekseni housut olivat huomattavasti kivemmat kuin osasin odottaa. Materiaali on mukavan pehmeää ja vilpoisen oloista pellava/puuvillasekoitetta, juuri omiaan kuumiin kesäpäiviin.

Tilaushetkellä varastossa oli ainoastaan myyränruskeita housuja (heh) ja niitäkin vain tiettyjä kokoja. Otin riskin ja tilasin todellista tarvetta isommat housut, koska en jaksanut odottaa sitä maagista toukokuun kymmenettä, jolloin muut koot olisi postitettu. Riski kannatti, sillä näin rennossa mallissa pieni lisäväljyys ei haittaa yhtään, ja lantiolla lököttävä vyötärö onkin oikeastaan vain kiva bonus.

Kesän parhaat housut, sanokaa mun sanoneen. En voi kuin lämpimästi suositella! Kesällä aion yhdistää nämä JC:n keltavihreän topin lisäksi ruskeisiin sandaaleihin, mikäli jossain kaupassa tulee mieleiset vastaan. Haaveilen salaa myös haaremien ja kesäauringon yhdistämistä Prahaan ja tummaan olueen... ja ihan muutamaan pikkuputiikkiin ja shoppailureissuun.

Ps. Toivottavasti kuvat näkyy nyt... ilmeisesti photobucketissakin pitäisi jakaa se kansio kaikelle kansalle, että saa kuvat näkösälle? Mänttiä, I say. Flickr taas oli liikaa mun aivolle. Ei oo helppoo, ei.
.

22.4.2009

Desperately hating sepia

.

Seepia, tuo mukanostalgisten muistojen rakastettu konnotaationluoja. Tuo melkein mustavalkoinen, mutta kiltimpi (lue: nössömpi) värifiltteri, jota voisi jopa kutsua valokuvauksen perseenväriksi. Seepia tekee kuvasta kuin kuvasta taidetta ja vetoaa kaikkiin mummosta muumioon.

Paitsi luonnollisesti yhteen, tunturipöllön siiven alla siinneeseen äkäiseen vastarannansieluun, joka inhoaa sitä jokaisella hengenvedollaan yhtä intensiivisesti kuin linnunpaskaa skootterin kaasukahvassa. Koska kaikkea pitää kokeilla kerran, pakotin itseni tuottamaan muutaman seepiaihanuuden. Onnistuin siinä huonosti, sillä monokromaattisen sijasta kuviin oli pakko jättää häivähdys väriä. Oli pakko, sillä käsi ei vain totellut. Katsokaa nyt, miten ankeita. Life is pain.



Eilinen oli turvavaatepäivä. H&M:n ikivanhat leveälahkeiset farkut tuntuivat kaikessa lököisyydessään niin houkuttelevan rennoilta, etten voinut vastustaa kiusausta. GT:n riikinkukkopaita on yksi lemppareistani. Sivuilta pidemmät helmahuitulat voi halutessaan vetää solmulle. Jos ilma olisi rahtuakaan kesäisempi, vetäisin kombon jatkoksi jalkaani sandaalit ja löisin nenälle ruskeat poliisilasit.

Hieno seepiasuora rikkoutuu nyt tämän kuvan myötä. Voi voi. Tiesittekö muuten, että seepia on mustekala?


Onnistuin näyttämään jokaikisessä kuvassa Anita Hirvosen ja manaajatytön risteytykseltä. Kannattaisi ilmeisesti käydä vähän kevennyttämässä tätä moppia, ennen kuin ihmiset alkavat epäillä sitä peruukiksi. Nimeän täten seuraavan kuvan (joka on btw ihan täysin seepia, wow) manaajatytön krapulapäiväksi:

Siinä se istuu ja ilmeisesti raapii päätään sen sisäpuolelta.

Päätän erikoishyödyllisen seepiaraporttini täältä tähän, ja siirryn (toivottavasti) tekemään jotain hyödyllistä.


Ps. Kaipaakohan mun basilikaplantaasi harvennusta? Hmm?

.

20.4.2009

Korilaukun uusi elämä

.

Bongasin eilen vaatekaapistani unohdetun heräteostoksen. O.I.S -merkkinen paljettinen korilaukku on ostettu pari vuotta sitten ainoastaan halvan hintansa ja ostajaa vaivanneen maanisen korilaukkutarpeen vuoksi. Maanisuus ja halpa hinta ovat huono yhdistelmä, eikä laukkua ollakaan nähty käsipuolessani sen yhden heinäkuun jälkeen. Veikkaan, että syytä ei tarvitse niin hirveästi edes selitellä. Behold the kammottava paljettiviritys:



Vaikka muuten paljeteista pidänkin, ei tämän laukun sirkusväritys oikein herättänyt mitään erityisiä ihanuusviboja. Nipsin paljetit yksi kerrallaan pois ja suuntasin ompelutarvikekorille inspiraation toivossa. Pitsinauhat ja ruusukkeet näyttivät jotenkin ihanan raikkaille talven jälkeen ja päätin hyödyntää niitä laukun tuunauksessa.



Löysin korista myös läjän vanhoja peltirasioita ja innostuin kuvaamaan niitä auringonpaisteisella parvekkeella. Yksi kisipurkki on muistaakseni blogissa vilahtanut ennenkin, mutta niitä löytyy useampikin. Olin jo lapsena kissahöpö ja keräsin kaikenlaista aiheeseen liittyvää tavaraa. Soikean purkin kannessa komeilee komea punaruskea Henry VIII -kolli, jolla oli alunperin parinaan nyt jo kadonnut Anna Boleyn -misu. Säilytän kollipurkissa rannekorujani.




Nappasin kuvausrekvisiitaksi kauan sitten lehtiroskiksesta dyykkaamani vanhan sivistyssanakirjan. Tapanani oli joskus kymmenen vuoden aikaansaavassa iässä kaivella lehtiroskiksia säännöllisin väliajoin, ja raahasin sen tuloksena kotiin kilokaupalla akkainlehtiä, kirjoja ja akuankkoja. Olin myös mestari bongaamaan roskiksien vierestä vanhoja huonekaluja ja ronttasin niitäkin aina sisälle äidin suureksi riemuksi... kierrättäjä jo syntyessään.



Vanha purkki on kauniisti kulunut.


Olen huono heittämään ompelukelpoisia tarvikkeita pois ja keräsinkin laukusta irroitetut helmet ja paljetit talteen.

Itse laukku sai lopulta somisteekseen leveän pitsinauhan, jonka sisälle pujotin ruskean nauhan. Vaaleanpunainen ruusuke on alunperin peräisin H&M:n villakangasjakusta, joka on jäänyt niinikään vähälle käytölle possunpunaisen värityksensä vuoksi. Nauha on vielä tällä hetkellä kiinni nuppineuloilla, sillä ajattelin etsiä jostain käsiini siimalankaa sen kiinnittämiseen. Olen harvinaisen tyytyväinen lopputulokseen. Korilaukut ovat mielestäni jo perusluonteeltaan jotenkin romanttisia, ja tämä pitsiruusukeratkaisu korostaa sitä varsin kivasti.




Menikö muutos parempaan vai huonompaan?

Ihanan aurinkoista maanantaita!
.

19.4.2009

Pikku konstaapelin uudet seikkailut

.

Aurinkoinen sunnuntaipäivä ajoi konstaapeli Kaverin ulos valjaslenkille. Pihalla olikin paljon tarkastettavaa ja vahdittavaa, sillä edelliskerrasta oli vierähtänyt tovi. Jännittävän lenkin ainoa miinuspuoli oli se, että flexin päässä ulkoilutettava omistaja nyki hihnasta välillä todella ärsyttävästi, eikä suostunut kulkemaan rännien takaa tai menemään talon alle.

"Et sitten sinkoile pitkin pihaa kun mä lasken sut maahan, ok?"

Kostea maa. Iivilkissa doesen't approve. Looking for nearest tree.

"I lead, U follow."

"Ootas kun päästään tonne metsään niin kieputan sut flexillä puuhun kiinni. Hähä."

"Ei mennä tuonne. Siellä kolahti."

Tarkkailuasemissa.





"Hyi. Meni lunta varpaan väliin."

"Hei odota, mä sain idean! Eiku ei mitään, se oliki vaan tuuli."

"Ai häiriköivä piritiainen, missä? Ei hätää, mä hoidan tän."

"Pitkin hampain ehkä myönnän, että oli ihan kiva lenkki."
.