Lauantain lista-angsti

Keksin juuri erään perustavanlaatuisen asian, joka ärsyttää minua muotilehdissä. Nimittäin listat.

Juurikin ne elämänohjeita, arjen pikku niksejä ja näin-räjäytät-puolisosi-päälaen-kattoon-pyörittelemällä-suklaarusinaa-hänen-takadekolteessaan -tyyliset viiden kohdan listat, joissa erityisesti Cosmo on kunnostautunut.

Ellei kyse ole niistä kuluneista miljoonan dollarin seksivinkeistä, ovat ne täynnä elämänparannus- ja new age -hömppää. Viisi niksiä parantaa työmotivaatiotasi feng shuin avulla. Viisi niksiä voittaa lotossa feng shuin avulla. Viisi niksiä parantaa aivokasvain, muuttua Kate Mossiksi ja kävellä vetten päällä feng shuin avulla.

Tai niinkuin marraskuisen Olivian valitut niksit päätöksentekoa helpottamaan. (Ai miksikö luen niin vanhoja lehtiä? Olen hajamielinen. Ja hidas. Ja vastustan kevätmuotia.) Vastarannankiiskenä haluaisin tietysti kyseenalaistaa koko asian. Miten ihmeessä päätöksentekoa voi muka opettaa tai parantaa? Sitä joko tekee päätöksiä tai sitten ei. Sekin on jo päätös, ettei päätä mitään. Haluatteko kuulla? Ei se mitään, kerron silti. Ilman feng shuita, mutta menköön.

1. Päätä päättää. Usein on parempi tehdä edes joku päätös kuin jättää päättämättä.
>Ahaa. Päätöksentekoa siis helpottaa se, että päättää päättää jotain? Tässä vaikuttaisi nyt olevan joku ristiriita.

2. Heitä kolikkoa.
>Hyvä tapa, jos haluaa vältellä päätöksentekoa. Eikun mites se nyt meni. Ja ensin pitää tietysti pystyä päättämään, että haluaako edes heittää sitä kolikkoa.

3. Kangistu kaavoihin.
> Tällä tavoin voi helposti hyödyntää niitä vanhoja, kolikonheitolla tehtyjä päätöksiä ja välttyä päätöksenteon vaikeudelta monta kertaa. Ou mai.

4. Lykkää päätöstä.
> Tähän on toden totta hyvä päättää. Paras päätös on tekemätön.

(Oli näitä kohtia enemmänkin, mutta bloggaajan aivo meni jumiin.)


Ihan pakko on kritisoida myös samassa lehdessä olleita poseerausohjeita. Erityisesti kohta viisi aiheutti pientä aamukahvin kirvellystä kitapurjeessa:

Valokuvauskopissa voit korostaa poskipäitäsi pitämällä mustia pahvinpaloja kasvojesi molemmin puolin. Varo, etteivät ne näy kuvassa.

Tämähän on ihan Pirkan niksipalsta-ainesta. Näen sieluni silmin itseni tuijottamassa seuraavat viisi vuotta epäuskoisena passikuvaa, jossa on tyrmäävät poskipäät ja korvien tilalla mustat pahvinpalat. Ei hyvä. Samaten se kohta, jossa käskettiin hymyillä kuvassa kuin olisi ensitreffeillä aiheutti närää. Siihenhän tarvittaisiin ainakin olutsiksari, ajatelkaa nyt mitä turhaa rahanmenoa. Lievästi epätoivoinen ilme on kyllä edelleen tallella.

Haluaisin myös tarkentaa seuraavia kohtia:

Lähikuvassa käännä päätäsi vähän kamerasta poispäin. Kallista poskeasi ylöspäin ja paina leukaasi alaspäin.
> Eli käänny suosiolla selin.

Piilota kaksoisleukasi painamalla kielen takaosaa kitalakea vasten.
> Peitä kaksoisleuka mustalla pahvinpalalla. Tai käänny suosiolla selin.

Keksin itse paremmat poseerausohjeet:

1. Pukeudu
2. Älä irvistä

Jätä kohta kaksi huomioimatta, jos leikkaat kuvasta pään pois.
.
,

Kivi-, kasvi- ja eläinkuntaa

.
.

Haaste ja randomhöpinää

Minut haastettiin taannoin (nooh, aika kauan sitten ;D) Outin toimesta paljastamaan päivittäin käyttämäni spray-tuotteet. Haaste oli vähän hankala, koska en oikeastaan käytä mitään sprayjuttuja päivittäin. Toisin kuin monet muut bloggaajat, annan hiuksistoni selviytyä ilman kaikenmaailman hoitotököttejä, enkä viitsi mitään suihkutettavia dödöjäkään ostaa. Tähän on syynä puhtaasti se, että ne ponneainepurkit pitäisi viedä metallinkeräykseen (eli kauas, omakotitalossa niitä pitää siis varta vasten varastoida jonnekin...) ja yritänkin välttää metallipurkkien haalimista jos vain mahdollista.

Ajattelin siis esitellä ne tuotteet, joita käytän eniten.


Kuten kuvasta näkyy, ruhonhoitoarsenaalistani puuttuu täysin kaikki hienot kampaamomerkit ja kalliit kosmetiikkaspray-jutut. Taustalla ei ole mitään syvempiä syitä. En vain jaksa panostaa hiustenhoitoon mitenkään erityisesti, koska hiukseni näyttävät ihan hyväkuntoisilta tällaisenaankin. Sama pätee naamavärkkiin. On helppoa, kun on syntynyt näin tyrmäävän kauniiksi.

Olen low maintenance girl. Pöydällä napottavista purkeista tartun useimmiten tuohon Wellan hiuslakkaan ja yritän saada sillä jotain pitoa näihin liukkaisiin hiuksiini.

(Asiasta toiseen: mistä muuten johtuu kampaajien haluttomuus laittaa asiakkailleen hiuslakkaa? Olen monet kerrat kuunnellut vierestä vääntöä asiakkaan ja kampaajan välillä, kun täti Asiakas haluaisi lakkaa hiuksiinsa ja frisyyrska vain lääppii sormenpäillään jotain stustustudioline -geeliä sinne tutisevaan permikseen... Mistä moinen? Onko hiuslakka jotenkin sikamegajunttia ja me tavan kuolevaiset ei vaan tiedetä sitä? Vai maksaako se muka niin paljon?)


Purnukat in random order:

1. Ikivanha Body Shopin karhunvatukkatuoksu. Iästään huolimatta edelleen loistavan marjaisa käry. (*Reps* Nää kaks ekaa mitää bodyshopeja oo. Moon vaan ilmeisesti kieltäny ajan mittaan niiden alkuperän ;D. Mikä on tietenkin postiluukuntukkija / olet-jo-melkein-voinut-voittaa -Yves Rocher xD.)

2. Niinikään Väinämöistä vanhempi TBS-tuoksu, Vanilla Bourbon. Tyksin ihan hirmusti, mies taas ei voi sietää.

3. Dalin Laguna. Heräteosto, josta tuli ikiaikojen suosikki-kesätuoksuni. Pullo on aivan nuhjaantunut, koska se pitää saada kaikille lomamatkoille mukaan.

4. Kenzon Flower. Ihan kiva tuoksu, jonka kuitenkin miellän jollain tavalla vähän "saippuaiseksi".

5. Joku joululahjaksi saatu markettiparfyymi nimeltä Pure Luck. Yleensä nämä halpatuoksut ovat ihan turhia ja haihtuvat nanosekunnissa, mutta tämä on oikein kiva. Tuoksuukin lajityypilleen poikkeuksellisesti aika hyvälle. (Ja on muuten ihan oikea EdP, ei mikään toilette.)

6. Toinen markettikäry: UdY Gold. Tunnustan, että olen aika hifistelijä hajuvesien suhteen, enkä ostaisi itse mitään markettihajuja. Lahjaksi saatuna nämä ovat kuitenkin kivoja arkituoksuja, eikä tämä ole poikkeus.

7. Chopardin Cashmir-parfyymi. Pitkään pannassa ollut voimakas tuoksu on taas käyttölistalla. Tämäkin pullo on tosi vanha, mutta tuoksu siitä huolimatta moitteeton.

8. Wellaflexin voimakkain lakka. Ihan jees, en paremmastakaan tiedä.

9. Dermoshopin kiiltosuihke. Hetki kuvan ottamisen jälkeen pullo tipahti lattialle ja meni tuhannen pallon päreiksi. Jee. En oikein tiedä kiillottaako tuo hiuksia mitenkään erikoisesti. Liikaa laitettuna se tekee niistä ainakin todella rasvaisen näköiset ;D

Semmosta.

En nyt haasta ketään, koska olen laiska ja haluan sohvalle köllimään. Oikein sohvaperunaista iltaa teille muillekin :).
.

Pari pikkutuunausta

Jonkinlainen tulppa on ilmeisesti irronnut jostain luovuuskanavastani (tai mistä lie), sillä ompelukone on ruksutellut kuluneen viikon aikana melkein enemmän kuin koko talvena yhteensä. Syytetään siitä vaikka tuota taivaan outoa valoilmiötä ja aurinkoisia aamuja.

Mainitsin taannoin, että löysin kirppikseltä punavalkoisen mekon lisäksi myös punavalkean pöytäliinan. Liinaa ei kannata enää pöydällä pitää, sillä se ei oikein enää aja tarkoitustaan siinä hommassa.


Pikku kotiompelijoille tiedoksi, että tuo hame oli siis alunperin pyöreä puuvillapöytäliina. Punaiset kantit olivat helmassa jo valmiiksi, joten tekemistä vailla oli ainoastaan vyötärökaitale. Kangas on ikävä kyllä parhaat päivänsä nähnyt: pohja on väriltään lähempänä vaaleanpunaista kuin valkoista ja siellä täällä on aika näkyviä kahvitahroja. En tästä syystä viitsinyt uhrata hameeseen vetoketjua ja tukikangasta, vaan ompelin jostain jämäkankaasta kaitaleen, jonka sisään siksakkasin niinikään kirpulta haalitun leveän kuminauhan. Ja niin valmistui Midinetille raikas juhannushame. Mittaa tuolla on vähän polven päälle ja näette kellohelman varmasti tositoimissa vähän keväämmällä.

Löysin muuten vanhan blogin puolelta erään hauskan hamemuokkauksen, joka lienee aiheellista siirtää tännekin.


Kyseessä on siis vanhoista miesten kauluspaidoista koottu hame. Tai siis oikeammin paitojen hihoista. Hihojen mansetit toimittavat näppärästi sekä vyötärökaitaleen että kiinnitysmekanismin virkaa. Olin aluksi sitä mieltä, että vaihdan ruutukankaan johonkin muuhun ja makuutin hametta hyllyllä koko viime kesän. En kuitenkaan koskaan löytänyt sitä mieleistäni korviketta ruutukuosille, joten se saa nyt kelvata. Ylemmässä kuvassa hihojen pyöriöt on jätetty tahallaan näkyviin helman kaarimuodoissa, mutta päädyin kuitenkin tasoittamaan ne loppujen lopuksi. Henkarilla kuvattuna rätti ei näytä juuri miltään (ja helmapäärmekin on kääntämättä...:P), mutta yllä tuo on ihan hauskan ja mielenkiintoisen näköinen tapaus. Voisi kai tuohon vielä helmapitsin asentaa piristeeksi.


Mies palasi hetki sitten Ameriikasta ja toi tuliaisiksi tuikitarpeellisen sykemittarin ja kasan Primuksen levyjä. Saatoin näin ollen ahtaa kaksin käsin laskiaispullaa ja lakuja naamaani sillä verukkeella, että huhkin liikakalorit pikapikaa mittari ranteessa pois. Harva asia maistuu niin hyvälle kuin kermavaahtoon hukutettu vehnäsokeripommi. Hillolla, ofkoors. Kaikenlaiset mantelijutut on pyhäinhäväistystä ja itsensä Perceleen keksintöä.
.

Otsikoton maanantai

Muistuttakaa, etten lähde enää ruokaostoille maanantai-iltapäivänä. Tai lähinnä muistuttakaa, etten lähde sinne ennen kuin olen ehtinyt punnertaa pihalle sen 2,7 mukulaa ja kehittänyt jonkinlaisen kyselyikäsuodatusfiltterin (on se sana) tai vaihtoehtoisesti henkiset korvatulpat. Maanantai-iltapäivä on omalta osaltani tästedes varattu kotiäideille. Kaltaiseni heikkohermoinen pakana voi ostaa leivänkyrsänsä vaikka ärrältä.

Koin aivan suunnattomia tuskia sittarin kenkäosastolla, kun onnistuin yhyttämään kenkähyllystä maailman söpöimmät harmaat Hush Puppiesin kengät kolmellakympillä. Järki sanoo, etten tarvitse kenkiä. Ei vaikka ne olisivat kuinka nahkaa ja alkuperähinnaltaan satasen. Kun ei tarvitse niin ei tarvitse. Laitoin epätoivoissani jopa Miehelle viestin Ameriikkaan ja kyselin toista mielipidettä, mutta ei se sika vastannut (taktinen veto, sanokaamunsanoneen). Loppujen lopuksi haahuilin kengät kädessä ympäri kauppaa ja paiskasin ne viimein kiukuspäissäni takaisin hyllyyn. Sinne jäivät, aika ihailtavaa luonteenlujuutta.

Ostin sitten kenkien sijasta korun, joita myönnettävästi en juurikaan omista. Leikitään, että se on hyvä perustelu. Valokuvan ottaminen killuttimesta osoittautui yllättävän hankalaksi, joten tekaisin teille hienoja tekotaiteellisia versioita yhdestä ja samasta kuvasta. Tuossa alimmaisessa se näyttää jo melkein joltain muulta kuin kiillotetulta lasinpalalta. Tai sitten ei. Sano mua warholiksi.

You can't polish a turd.
.

Bongaa kissa

Tämänkertaiset kissailut keskittyvät piilosilla oloon. Osa kuvista on vanhoja opiskelijaboksiotoksia... mikä toivottavasti selittää ihanan mintunvihreän maton ja palapeilin XD.

Tabascopullo ja pistävä tuijotus.

"Ooksä tosissas noiden sukkien kanssa?"

Egyptiläinen mauprofiili.

Maailman paras lelu - päkkiputki :D. Ennätys oli muistaakseni seitsemän mäyristä peräkkäin.

Kauhun tasapaino. Koirat on Luumulle iso no-no.

Kultsunpennut varsinkin. Todella vaarallisia otuksia.
.

Ompeluvälineistöä

Joskus aikanaan joku lukija pyysi saada nähdä ne välineet, joiden avulla ompelen upeat couture-luomukseni. Ompeluvälineistöni on varsin perinteinen: huikea konekanta kattaa monenlaista tikkiä tekevän ompelukoneen ja perussaumurin, jota en ohjekirjan puutteessa osaa oikein vieläkään käyttää.

Rakas velikulta numero 1. on erään ompeluliikkeen alesta puoleen hintaan poimittu parhaus nimeltään Brother NX-400. Hän osaa volttien ja suklaamuffinssien tekoa lukuunottamatta lähes kaiken ja vieläpä täydellisesti. Tikkityyppejä tuosta löytyy muistaakseni lähemmäs sata, joihin kuuluu mm. useita eri napinreikiä. Kuvio-ompeleita voi halutessaan ohjelmoida itse, vaikkakaan en ole niiden suurin ystävä. Mitään järin näyttävää on nimittäin turha suunnitella, sillä lopputulos on pelkkää pientä kärpäsenkakan kokoista piperrystä.

Kuvassa työn alla erään kirpparilta löydetyn mekon lyhennys. Tapaan helman leikkaamisen jälkeen päätellä saumat koneella, sillä ketjutikki purkautuu vauhdilla heti tilaisuuden tullen.

Ehdottomiin lempparifeatureihini kuuluu teollisuuskoneilta lainatut piirteet, eli polvinosto ja automaattinen langankatkaisu. Kun on kerran päässyt kanta/polvinostajan makuun, ei halua kuullakaan muusta. Laiskana arvostan myös suuresti koneen helppoa langoitusta. Velikulta nimittäin pujottaa langankin neulansilmään pelkällä napin painalluksella ;D. Se tekee kaiken uhrautuvasti puolestani, mussukka. Lankojen vaihtaminen ei tunnu enää ollenkaan tympeältä puuhalta. Mistä saataisiin saumureihin sama ominaisuus? Kaiken kaikkiaan olen tähän koneeseen erittäin tyytyväinen. Ompelujälki on mielestäni ensiluokkaista jopa napinlävissä (jotka on luonnollisesti ohjelmoitu, laiskan ei tarvitse kuin painaa poljinta ;D).


Toinenkin mussuni on nimeltään Brother (Lock-II 760 DE). Kyseessä on käytettynä ostettu perussaumuri, joka toimii varsin mallikkaasti myös. Tunnustan, etten ole saumurinkäytössä mikään mahtimestari, enkä näin ollen osaa sanoa tästä muuta kuin että hyvin toimii ja olen jälkeenkin varsin tyytyväinen. Luulin kauan aikaa ettei tuolla saa tehtyä rullapäärmettä lainkaan, kunnes löysin sen kyljestä luukun jota en ollut aiemmin huomannut... niin kuka on puusilmä?



Tapaan laiskuuden iskiessä lyhentää ohutkankaiset hameet juhlapukuliikkeessä oppimallani tavalla: helma saumuroidaan lyhentämisen ja päättelyn jälkeen ja käännetään sen jälkeen koneella nurjalle puolelle mahdollisimman kapealla käänteellä. Ommel luonnollisesti näkyy vähän päällepäin ja siistimpää jälkeä saakin aikaan leveämmällä päärmeellä ja pikeerauskoneella. Pitkissä hameissa tämä tapa on mielestäni tosin ihan hyvä, sillä harva sitä lattianrajassa pyörivää helmaa kovin tarkkaan katselee. Töissä saisin pikeeraavaa mahtimasiinaa käyttää mielin määrin, mutta harvoin jaksan ompeluksiani sinne raahata.


Ta-dah. Valmis mekko saa jossain vaiheessa helmaansa pitsin, jahka vain löydän jostain mieleiseni. Mielestäni tuo malli on kaikessa konservatiivisuudessaan aivan äärimmäisen söpö. Kyseessä on Naisten Pukutehtaan vanha mekko, jota joku oli ehtinyt jo nätisti kaventamaan lähestulkoon minullekin sopivaksi. Pienillä sisäänotoilla siitä tulee täydellinen (kuvassa mekko on kurottu nuppineuloilla sopivaksi).


Enää tarvitaan se pitkään ostoslistalla ollut alusmekko ja jokin sähköisyyden poistava taikatemppu. Kutsutaan sitä vaikka kesäksi.
.

Mekko vanhoista neulepaidoista

Olen viettänyt koko päivän ompelukoneen ääressä. Osittain siitä johtuen olen tällä hetkellä niin lapsellisen riemuissani, etten oikein kykene edes suoltamaan järjellistä tekstiä. Osittain aivojumi johtuu ehkä lattialla konttailun, kankaan leikkaamisen ja kaavojen piirtelyn jumittamasta verenkierrosta yhdistettynä silkkaan syntymäpössöyteen.

Jotkut teistä ovatkin ehkä jo tutustuneet mainioon blogiin nimeltä OutsaPop Trashion. Ne teistä jotka eivät ole, joutuvat nyt viimeistään korjaamaan laiminlyöntinsä. Koska minä sanon niin. En nimittäin ole tämän postauksen nähtyäni saanut rauhaa. Kyseisessä merkinnässä esitellään vanhoista neuleista tehty salamamekko, jonka tekoon löytyy sivulta ohjeistuskin.

Lähdin aamulla kirpputorille vakaana aikomuksenani löytää vaadittavat materiaalit. Ja löytyihän ne, tulin nimittäin kotiin kolmen neulepaidan kanssa. Riipustin kaavat vartissa ja ompelin kolttua niin innoissani, etten edes muistanut syödä. Lopputulos... no, sanokaa te :D. Minä fanitan ihan kympillä.

No joo, helma vaatii vähän suoristamista, mutta ei se mitään. Kaikissa taideteoksissa pitää olla yksi vika ;D.

Takakappale on koottu mustista ja tummanharmaista paloista. Palat on leikattu siten, että niissä on resorit mukana. Mustissa osissa on sekaisin erilaisia pintakuvioita, kuten palmikkoja ja helmineuletta. Erottuu kuvasta taas todella hyvin...

Lähtökohtana oli mm. maailman rumin, hopealangoilla koristeltu villapaita. Oli muuten työn ja tuskan takana yrittää löytää kohtuuhintaisia, nyppyyntymättömiä neuleita. Ihmiset pyytävät aivan hävyttömiä hintoja käyttökelvottomista neulepaidoista! Tuo päälimmäisin kammotus kustansi kolme euroa, mikä oli mielestäni kyllä varsin optimistinen hinta... :P. Materiaalikin on jotain kivikovaa polyakryyliä.

En lähde valottamaan tekovaiheita sen kummemmin, sillä hyvät ohjeet löytyvät täältä. Kaavat tein Ginan tunikan pohjalta. Hahmottelin ensin mekon muodot lyijärillä kaavapaperille, minkä jälkeen taitoin kaavan kahtia ja muotoilin symmetriseksi. Leikkuuvaihe oli yhtä juhlaa, sillä langansuunnilla tai muilla turhakkeilla ei tämän tekemisessä ollut mitään väliä. Sain siis vain päästellä menemään ja soheltaa, mikä onkin meikäläiselle se ainut ja oikea way of making business. Vapauttavaa, kerrassaan! En kuitenkaan suosittele tätä kenellekään ainakaan miksikään ensimmäiseksi ompelutyöksi, sillä eri tavalla joustavia kankaita on varsin viheliäinen ommella yhteen. (Yksi paidoista oli muuten todennäköisesti alkuperältään varsin hintava Pierre Cardin. Saan kieroa nautintoa moisten tuhoamisesta XD.)

Tähän on hyvä päättää. Sanan säilä on nyt vähän tylsä, taidan mennä syömään jotain :D.

.

Midi Vaatehuaneelta moi

Toisin kuin eilen lupailin, ette saakaan klorittiroiskeraporttia. Vielä. Sen sijaan sain pitkästä aikaa käytyä kirpputorilla ja tein pari supersöpöä punavalkeaa löytöä. Pidän suuresti Fidan ja SPR:n tyyppisistä kirppareista, koska niissä vaatteet on niputeltu ja järjestelty siten, että kiireinen/laiska kirppistelijä voi halutessaan lärätä läpi vain kiinnostavat vaatteet. Tänään kaivelin mekkorekkiä, kuten kuvasta näkyy. Ihailtavan ysärihenkinen mekko oli naurettavaan kolmen euron hintaan aivan pakko kerätä pois kulkemasta.

Kesä, missä viivyt???

Vaatehuoneen (heh) Just In-merkkinen parhaus on kieltämättä vähän iso. (Tosin ei ole kauaa mikäli jatkan tätä tahtia mässäämistä. Kuka käski tuoda meille rasian Wienernougatia, häh?) En ole ihan varma kannattaako yläosan kavennus vai pitäisikö tehdä suosiolla komeudesta pelkkä puolihame. Ehkä yläosastosta voisi muokkailla halterin tai hihattoman? Livautin helman alle maltillisen tyllin, mikä kuvista päätellen oli oiva veto.

Tyylini on tyylittömyys kävisi hyvin mantrastani. Vaatekaappini sisältö näyttää meinaan melko jakomieliseltä musta/harmaa/tunika/leggarit -kaatopaikalta yhdistettynä pikantilla ripauksella punamustavalkeita söpöily/synkkäilyvaatteita. Tai ehkä olen vain osannut valita kahdesta hyvästä tyylisuunnasta parhaat päältä. Näin sen täytyy mennä. Kuka muka sanoi, että olisi pakko valita?

Mainitsinko muuten, että mekossa oli alunperin varsin näyttävät olkatoppaukset? Päivän huumoriannos, olkaa hyvät:

Pullohartioiden pelastus - not. Harvoin mikään vaate saa pienen naisihmisen näyttämään kertalaakista ilmiselvältä wannabeportsarilta tai rugbypelaajalta.

Toinen punavalkea kirppislöytö oli ihana sydänkuvioinen pöytäliina, josta tuumailin tekeväni kesäisen kellohameen. Tarvitaan enää 50 astetta lisää ulkolämpötilaan.

Päivän partypooper:

Työkaverini ihastuivat taannoin Asokselta tilaamiini pitkävartisiin hansikkaisiin siihen malliin, että sain välittömän toimeksiannon laittaa viiden hansikasparin tilaus vetämään. Yritin tietysti kaikin tavoin ujuttaa pakettiin jotain muutakin samoilla postikuluilla. Harmikseni ainoa esine, joka pysyi neljän euron postareiden sisällä oli tämä pääskysen muotoinen rintakoru. Joka on rikki. Siitäkin huolimatta, että se oli sentään pakattu pieneen pahvirasiaan.

Kiitti vaan pojat, pitäkää tunkkinne.

***

Edit: Jostain aivan käsittämättömästä syystä blogistani katoaa välillä kaikki tekstit johonkin. Näkyykö tämä vika teillä muilla?
.

Pakkaspäivän puuhastelut

Arvatkaas, minkä löysin pihavarastosta valtaisan pulun- ja hiirenpaskakasan alta?

Vihje: Sitä voi vetää ja polkea.

Jep, kyseessä on hieno ja epämääräisen ikäinen polkusinger, jonka välttämättä halusin makuuhuonettamme koristamaan. Huhu kertoo, että kyseessä olisi suutarin nahkakone, mutta asiantuntemukseni ei riitä todistamaan väittämää todeksi.

Singerin mukana sisätiloihin tuli kannettua myös maailman isoin, rumin ja äänekkäin ampiainen, joka oli ovelasti naamioitunut kuolleeksi. Epelillä oli enemmän elämiä kuin kissalla, sillä se selvisi kertaalleen vessanpöntöstä ikkunaan pärisemään eikä ilmeisesti kuollut edes CD-levykoteloiden välissä puristamiseen. Huusin tapani mukaan kuin syötävä ronttia teloittaessani, sillä vihaan ampiaisia kuollakseni. Kissatkin pelkäävät niitä ihan vain siksi, koska sekoan ampiaisen näkemisestä välittömästi ja ulisen kuin kilipää kunnes vaara on ohi. Ihan aiheellista jos ottaa huomioon, että amppari on pistänyt minua viimeksi 12 vuotta sitten.

Rontin koko pisti epäilemään, että josko kyseessä olisi ollut kuningatarmehiläinen tai joku muu herhiläinen/paskiainen. En tasan googleta, phyj.

Lopuksi pieni kuvavihje tämänpäiväisistä puuhista:

Raporttia luvassa huomenna, mikäli muistan ostaa lisää klorittia.
.

Narsismia valkoisessa

Mies häipyi lentävällä alumiiniputkella ison lätäkön taakse ja jätti minut kärsimään armaan kotomaan hyisistä ilmoista ihan yksinäni. Kostin sille sialle välittömästi sortumalla heräteostoihin, joita en kadu, vaikka ehkä pitäisi.


Vihaan GT:tä, koska siellä myydään juuri sellaisia vaatteita, joiden olemassaolo ei ole millään tavalla oikeutettua. Vihaan sitä, että tunnen suunnatonta vetoa niihin pintamuotirääsyihin, joista hajoaa saumat jo ensimmäisessä pesussa. Vihaan sitä, että Ginan ohuet viskoosit tuntuvat yllä kertakaikkisen miellyttäville ja unelmanpehmeille. Vihaan sitä, että ne riistäjäkusipäät osaavat suunnitella juuri niin geneerisen keskivertoja lumppuja, etten vain voi vastustaa niitä.

Vihaan sitäkin, että tajusin vasta tämän ikäisenä, että minulla on kuin onkin vyötärö, kunhan vain osaan laittaa vyön oikeaan paikkaan.

Vihaan sitä, että sorruin täysin hyödyttömiin, epäjärkeviin kesävaatteisiin keskellä talven paukkupakkasia. Vihaan sanoja tunika ja rouhea vetoketju, mutten voi mitään sille, että pidän siitä miltä ne näyttävät ylläni. Vihaan sitä, että kissankarvat näkyvät mustissa vaatteissa, mutta rakastan sitä, että ne näkyvät ihanan kuultavassa kesävalkeassa vähän vähemmän.



Vihaan sitä, että ulkona on liian kylmä pikkuhamosessa ja printtimekossa ulkoilemiselle. Vihaan ihan vähän myös sitä, että kaapissani on yksi persikanvärinen toppi, joka onkin oikeastaan ihan kiva ja jota joudun ehkä käyttämään siitäkin huolimatta, että persikka on perseestä.

Kesävalkea viskoosimekko näyttää talvenvalkeaa olminaamaa vasten aika karulta. Sitäkin on hyvä vähän vihata. Samaten kuin tuota kuvarekvisiittana toimivaa köysikasaa, joka antaa vaikutelman purjehdushenkisestä sisustuksesta tai bloggaajan sidontaharrastuksesta.

Ehkä ylivoimaisesti eniten vihaan kuitenkin sitä, että nuo Ginan lumput haisevat ihan törkeän pahalle. Liekö ne pikkulapsen kyyneleet, jotka niissä lemahtavat vai sikaporvarituottajan kainalohiki. Ettei totuus vain unohdu.

Miehen poissaolossa on yksi hyvä puoli: saan syödä mitä haluan. Tänään se tarkoittaa lohimedaljonkeja. Om nom.
,

Ystävä

Aurinkoista ystävänpäivää kaikille Kissankehdon lukijoille ja satunnaisille surffaajille :).
.