.
Dum-di-dum...
Ji-haa!
*Pläts*
*Ravist*
Aamuni alkoi varsin sulokkaasti aivastuksella ja raivoisalla nenäverenvuodolla. Jos Mies olisi ollut kotona kuuntelemassa älykkäitä one-linereitani, olisi ilmoille lennellyt ainakin muutama viisto Petteri Punakuono-kommentti ja jotain mutinaa siitä, miten rakastankaan verihyytymien hajua aamuisin. Mutta koska olen yksin, päädyin kirjoittamaan nämäkin kuolemattomat väläykset tänne. Oh well.
Koen pienen psykoosin tasoista riemua siitä, että pian saan taas käyttää housuja. Pelkkiin hameisiin ja kaapuihin verhoutuminen alkaa jo maistua ihan hintsusti pahville. Pahville maistuu myös se, ettei ompelukoneella ole voinut tehdä itselle käytännössä yhtään mitään pieneen ikuisuuteen. On niin ikävä leggareita ja pillifarkkuja... yhyyh. Lantioni on niin matala, etten kykene käyttämään edes maailman venyvimpiä leggareita, elleivät ne ole mammamallia. Vyötärökuminauha pureutuu muuten suoraan Jälkeläisen otsanahkaan.
Saattaa olla, että alemyyntien aikaan täällä riehuu kaistapäinen ostohysteerikko. Mitenkähän tämän hyvin alkaneen osta-vain-mitä-tarvitset-putken saisi jatkumaan myös vyötärön löytymisen jälkeen? (Ja ihan turha tulla tiputtamaan maan pinnalle jollain kuivilla ei se maha siitä heti mihinkään mee -tokaisuilla. Mulle riittää, jos puoletkin jää sinne synnärille. Ja sehän jää, en mä niin tuhdissa kunnossa ole. Eikä muuten kannata nitistä siitäkään, että kyllä se kiinnostus vaatehömppään siitä vielä laantuu, ootas vaan. Ei muuten laannu, nih.)
Mutta hei, ulkona on lunta. Lunta!
Viikon päästä vatsan pitäisi olla tiessään. Kääk. (Miksei kukaan kertonut, ettei raskausmahassa ole paniikkinappulaa?)
.
Tekstit
5 kissaa kehdossa:
Heh, hieno kuvasarja :D
Onnea matkaan mahan, Jalkelaisen ja vaatehompan kanssa :)
Kaunis maha! Ja älä huoli, kyllä siitä mahasta jää vähintään puolet synnärille :) Saatat jopa vielä kaivata mahaasi, mutta onneksi ne vauvat osaavat potkia ja huitoa ihan kiitettävästi mahan ulkopuolellakin :)
Itse muistan kyllä kyllästyneeni nimenomaan mammahousujen käyttöön. Hameessa muumiolemus tuplaantui, tai ehkä jopa triplaantui. Jaiks.
Ja vaikka kielsitkin kommentoimasta, niin ihan heti laitoksella ei kyllä vielä vanhat farkut mahtuneet, vaikka maha sinne jäikin. Nahka ei nimittäin jäänyt. Mutta ristiäisissä mahduin jo loistavasti tiukkaan kotelomekkoon. Ja siinä välissä keskittyminen meni enimmäkseen siihen jälkikasvuun, sittenkin...
Ilmeisesti sulla on suunniteltu sektio, kun noin tarkkaan mahan häviämisen tiedät. Muutenhan siihen voi mennä vielä kolmekin viikkoa... nimim. itse sen kokenut. Siinä vaiheessa et vihaa enää vain alaosia, vaan myös jokaikinen päällemahtuva paita ahdistaa. Tsemppiä.
Sulla onkin jännät ajat nyt menossa =). Mulla jäi puolet siitä massusta sairaalaan ja loput katos itsekseen kahdessa viikossa synnytyksen jälkeen ja mahduin lempparifarkkuihini =). Mahtavaa oli huomata, miten nopeasti oma kroppa palautui synnytyksen jälkeen. Tsemppiä sulle olipa synnytys sitten vielä edessä sulla tai vauva jo sylissä! =)
Kiva tuo kuvasarja :DD ja onnea matkaan uuden perheenjäsenen kanssa ( ja hyvät joulut myös! <: )
Lähetä kommentti