.
Kirjoittelin tähän aluksi pitkät pätkät pohdintaa ja avautumista vaatteista ja muusta turhasta, mutta totesin toistavani pahasti itseäni. Päätinkin sitten käsitellä aihetta, jota ei juuri tässä blogissa olla nähty. Nimittäin (oi, nyt te rakastatte mua) Big Brotheria.
Sen sijaan, että analysoisin talon viimeaikaisia tapahtumia, haluankin analysoida meitä, eli yleisöä. Itseäni jaksaa nimittäin vuodesta toiseen huvittaa se aivan äärimmäinen kahtiajako, mitä kyseinen ohjelma saa ihmisissä aikaan. Osa jengistä fanittaa ihan kympillä, osa taas pitää koko ohjelmaa turhimpana ajantuhlauksena ikinä. Miksi? Monesti kuulee myös sanottavan, että BB on huonoa viihdettä. Miten viihde voi olla huonoa?
Yritin löytää aiheesta neutraalin positiivisen ja negatiivisen kannan, mutten saavuttanut sen kummemmin neutraaliutta kuin kattavaa kantaakaan:
+ BB on hyvä ohjelma, koska se herättää ihmisissä tunteita. Me pidämme tunteista, koska olemme ihmisiä. Pidämme tunteista, koska voimme samastua niihin. Tunteet voivat olla myös negatiivisia, mutta ne vetävät meitä yhtä lailla puoleensa, koska ihminen on tunteva eläin. Johtopäätös: BB on hyvä ohjelma, koska voimme asettua siellä olevien ihmisten asemaan heidän tunteidensa kautta.
- BB on huono ohjelma, koska se on aivotonta viihdettä. Johtopäätös: BB on huono ohjelma, koska se ei anna katsojalle mielekästä katsomiselämystä.
"Aivoton viihde" on yleisin negatiivisin mielipide, mitä olen BB:stä kuullut sanottavan. Miten tuo aivottomuus oikein määritellään? Tarkoitetaanko sillä ohjelman yleistä sisällöttömyyttä? Sitä, ettei siinä ole juonta, viestiä ja roolihahmoja? Rikkooko se jotain yleisesti määritettyä viihteen normia? Miksi BB on huonompi sarja kuin vaikka Unelmien poikamies tai Selviytyjät, ja miksi sen huonoudesta pidetään niin julmetun kovaa meteliä?
Voin kertoa, että vaikka nykyään seuraankin BB:tä, en ole tehnyt sitä aina. Ensimmäisten tuotantokausien aikaan olin vakuuttunut siitä, että kyseinen ohjelma on pahinta tuubaa, mitä töllö on sisuksistaan kuunaan puskenut. Harmikseni en tuolloin osannut purkaa ajatuksiani sanoiksi. Muistan kuitenkin ajatelleeni, miten idioottimaista on lykätä kasa ihmisiä pieneen tilaan ja katsella vierestä, kun näiden pää korkkaa paineen alla. Ensikosketukseni sarjaan oli joissain bileissä nähty pätkä, missä joukko asukkaita pomppi laatikossa olevan napin ympärillä kuin lauma apinoita. Paina sä, eiku paina sä, iihhihiii.
Dorkaa? Varmasti. En tästä huolimatta kuitenkaan kelpuuta perusteeksi jonkun ohjelman huonoudesta sitä, että se on jotenkin tyhmä tai idioottimainen. Toki sitä mieltä saa olla, mutta se ei itsessään tee ohjelmasta huonoa. Omasta mielestäni Salkkarit, Kaunarit ja Kotikatu ovat aivan kammottavaa skeidaa, mutten ole mielestäni mikään sanomaan, että ne olisivat huonoja ohjelmia. Ne kaikki vetoavat ihmisen perustunteisiin, ihmissuhteisiin ja elämäntilanteisiin. Osalle ne ovat samastumiskohteita, osalle eskapismia. Ne ovat viihdettä, eli aktiviteettia, jonka parissa tietty ihmisryhmä viihtyy.
Nyt, kun katson BB:tä ja näen asukkaiden päiden korkkaavan milloin megatylsien tehtävien, milloin BB:n simputuksen vuoksi, näen siinä jonkinlaista pavlovinkoiramaista viehätystä. On huvittavaa katsella, miten asukit säikkyvät rikkoessaan täysin keinotekoisia ja turhanpäiväisiä sääntöjä. He ovat kuin laboratoriorottia preparointipöydällä. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä enemmän ihmisten todellinen luonto pääsee esiin. Pinnan alla muhii mörköjä, eikä niitä saa enää piiloon, kun ne kerran on paljastettu. BB on viihdettä kieroimmillaan. Se viehättää ihmisiä vähän samaan tapaan kuin liikenneonnettomuus, jota ei haluaisi katsoa, muttei oikein voi olla katsomattakaan. Urkkiminen, kauhisteleminen ja muiden ihmisten käytöksen ruotiminen on alhaista, mutta ah niin inhimillistä.
Viihde vetoaa tunteisiin. Tunteet ovat yhteisiä meille kaikille. Onko kyse loppujen lopuksi siitä, että BB tuo ruutuun sellaisia tunteita, joista ei oikein saisi puhua? Voyerismi on pervojen puuhaa ja jeesustelu osoitus pikkumaisesta luonteesta, niinkö?
Päivän mietesoppa on pöydällä. Sopii tarjota buffettiin oma kanta asiasta :).
Sen sijaan, että analysoisin talon viimeaikaisia tapahtumia, haluankin analysoida meitä, eli yleisöä. Itseäni jaksaa nimittäin vuodesta toiseen huvittaa se aivan äärimmäinen kahtiajako, mitä kyseinen ohjelma saa ihmisissä aikaan. Osa jengistä fanittaa ihan kympillä, osa taas pitää koko ohjelmaa turhimpana ajantuhlauksena ikinä. Miksi? Monesti kuulee myös sanottavan, että BB on huonoa viihdettä. Miten viihde voi olla huonoa?
Yritin löytää aiheesta neutraalin positiivisen ja negatiivisen kannan, mutten saavuttanut sen kummemmin neutraaliutta kuin kattavaa kantaakaan:
+ BB on hyvä ohjelma, koska se herättää ihmisissä tunteita. Me pidämme tunteista, koska olemme ihmisiä. Pidämme tunteista, koska voimme samastua niihin. Tunteet voivat olla myös negatiivisia, mutta ne vetävät meitä yhtä lailla puoleensa, koska ihminen on tunteva eläin. Johtopäätös: BB on hyvä ohjelma, koska voimme asettua siellä olevien ihmisten asemaan heidän tunteidensa kautta.
- BB on huono ohjelma, koska se on aivotonta viihdettä. Johtopäätös: BB on huono ohjelma, koska se ei anna katsojalle mielekästä katsomiselämystä.
"Aivoton viihde" on yleisin negatiivisin mielipide, mitä olen BB:stä kuullut sanottavan. Miten tuo aivottomuus oikein määritellään? Tarkoitetaanko sillä ohjelman yleistä sisällöttömyyttä? Sitä, ettei siinä ole juonta, viestiä ja roolihahmoja? Rikkooko se jotain yleisesti määritettyä viihteen normia? Miksi BB on huonompi sarja kuin vaikka Unelmien poikamies tai Selviytyjät, ja miksi sen huonoudesta pidetään niin julmetun kovaa meteliä?
Voin kertoa, että vaikka nykyään seuraankin BB:tä, en ole tehnyt sitä aina. Ensimmäisten tuotantokausien aikaan olin vakuuttunut siitä, että kyseinen ohjelma on pahinta tuubaa, mitä töllö on sisuksistaan kuunaan puskenut. Harmikseni en tuolloin osannut purkaa ajatuksiani sanoiksi. Muistan kuitenkin ajatelleeni, miten idioottimaista on lykätä kasa ihmisiä pieneen tilaan ja katsella vierestä, kun näiden pää korkkaa paineen alla. Ensikosketukseni sarjaan oli joissain bileissä nähty pätkä, missä joukko asukkaita pomppi laatikossa olevan napin ympärillä kuin lauma apinoita. Paina sä, eiku paina sä, iihhihiii.
Dorkaa? Varmasti. En tästä huolimatta kuitenkaan kelpuuta perusteeksi jonkun ohjelman huonoudesta sitä, että se on jotenkin tyhmä tai idioottimainen. Toki sitä mieltä saa olla, mutta se ei itsessään tee ohjelmasta huonoa. Omasta mielestäni Salkkarit, Kaunarit ja Kotikatu ovat aivan kammottavaa skeidaa, mutten ole mielestäni mikään sanomaan, että ne olisivat huonoja ohjelmia. Ne kaikki vetoavat ihmisen perustunteisiin, ihmissuhteisiin ja elämäntilanteisiin. Osalle ne ovat samastumiskohteita, osalle eskapismia. Ne ovat viihdettä, eli aktiviteettia, jonka parissa tietty ihmisryhmä viihtyy.
Nyt, kun katson BB:tä ja näen asukkaiden päiden korkkaavan milloin megatylsien tehtävien, milloin BB:n simputuksen vuoksi, näen siinä jonkinlaista pavlovinkoiramaista viehätystä. On huvittavaa katsella, miten asukit säikkyvät rikkoessaan täysin keinotekoisia ja turhanpäiväisiä sääntöjä. He ovat kuin laboratoriorottia preparointipöydällä. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä enemmän ihmisten todellinen luonto pääsee esiin. Pinnan alla muhii mörköjä, eikä niitä saa enää piiloon, kun ne kerran on paljastettu. BB on viihdettä kieroimmillaan. Se viehättää ihmisiä vähän samaan tapaan kuin liikenneonnettomuus, jota ei haluaisi katsoa, muttei oikein voi olla katsomattakaan. Urkkiminen, kauhisteleminen ja muiden ihmisten käytöksen ruotiminen on alhaista, mutta ah niin inhimillistä.
Viihde vetoaa tunteisiin. Tunteet ovat yhteisiä meille kaikille. Onko kyse loppujen lopuksi siitä, että BB tuo ruutuun sellaisia tunteita, joista ei oikein saisi puhua? Voyerismi on pervojen puuhaa ja jeesustelu osoitus pikkumaisesta luonteesta, niinkö?
Päivän mietesoppa on pöydällä. Sopii tarjota buffettiin oma kanta asiasta :).
.
Tekstit
12 kissaa kehdossa:
En ole ikinä katsonut (no nyt ei ole ees digiboksia niin ei mahodllisuuttakaan), niin en kommentoi siitä onko nyt huono taikka hyvä. Mutta hauska tarina asiaan liittyen:
Oma äitini kauhisteli jonain aiempana tuotantokautena (en muista montako vuotta sitten), että kun teeveestä tulee aivan kamala ohjelma jossa ihmiset tekevät kaikenlaista tyhmää ja niin edelleen.. Eli siis BigBrotheria kritisoi.. Kysyin sitten että mistäs hän tietää mitä ne siellä tekee tai on tekemättä, niin kuulemma jokainen ohjelma pitää katsoa kun ne on niin tyhmiä x)..
Juu, seuraahan toiset ambulansseja kolaripaikoillekin. Sellaista se on ihmisluonto.
Erinomainen monipuolisesti kantaaottava kirjoitus.
Oli mielenkiintoista lukea aivoituksiasi ko. realityn suhteen.
Itse seuranneena 2-3 ensimmäistä tuotantokautta tiiviisti (koosteet), olen aikalailla samoilla linjoilla kanssasi.
Formaattihan on suosittu juuri sen vuoksi, koska siinä nähdään keskenään tuntemattomien ihmisten elämää kommuunissa 24/7 — tirkistelyn tarve on takuulla taattu!
Se voittaa pelin jonka naamari kestää loppuun saakka.
Ne häviävät, jotka eivät kykene pitämään naamiota/kulissia yllä, vaan paljastavat liikaa omasta itsestään, sisimmästään, myös sen pimeän puolensa.
Ihminenhän tutkitusti kykenee jopa tiiviissä parisuhteessa esittämään vuoden päivät jotain muuta mitä todellisuudessa on.
Formaatti on todellakin psykologinen leikki, jossa pelurit esiintyvät enemmän tai vähemmän omana itsenään ja ne joiden psyyke ei kestä olla olematta jotain muuta kuin mitä ovat — kilahtavat...
Ding — Dong — Dingeli — Dong!
Itse en seurannut aiempia BB tuotantoja. Sen vähän mitä näin, riitti. Liikaa irtosuhteita ja muuta skeidaa.
Nyt seuraan BB:a netin uutisten ja viikonlopun suoran lähetyksen välityksellä. Ja kyllä on useampaan otteeseen nauru maistunut ;) Onnekseen irtosuhteita ei ole kuitenkaan ollut niin paljon ja toisekseen niihin ei varta vasten ole kiinnitetty, ehkä niin suurta painoarvoa kuin ennen?
Hauskaa kaikessa on se miten ihmiset itseään viihdyttävät suljetussa tilassa. Toisaalta tila ei ole aivan totaalisesti suljettu, sillä televisio ja tehtävät pitävät suoran lähetysken lisäksi virikettä yllä. Meno olisi todennäköisesti ajan mittaan todella paljon yllätyksellisempää, jos mitään virikkeitä ei olisi.
Mä ajattelin tässä hiljan juuri sitä,e ttä oon tainnut katsoa kaikki BB-kaudet mitä Suomessa on tehty. Välillä enemmän ja välillä vähemmän, ja nyt totesin että näköjään taas seuraan sarjaa, enkä (enää) edes häpeä! :D
Jotain kiinnostavaa siinä on, totta tosiaan... minä muutenkin ylianalysoin aina ja kaikkea, ja tässä sarjassa itsekseen-analysoitavaa materiaalia kyllä riittää.
toinen ikävä juttu on se, että enemmistö on tavallaan aina "oikeassa". suositut viihdeohjelmat ovat suosittuja yksinkertaisesti siksi, että niissä on asioita joista suuri osa ihmisistä pitää. oli se kiinnostava asia järjellä ajateltuna kuinka typerän tuntuinen tahansa, se kuitenkin kiinnostaa.
jos kaikki pitäisivät vaihtoehtoisesta laatuviihteestä (käsi ylös kenelle tuli heti mieleen kääpiöporno!), se ei olisi enää vaihtoehtoista. tavallaan siis myös ne vaihtoehtoihmiset tarvitsevat suurta massaa, jotta voivat tuntea itsensä erikoisiksi/älykkäämmiksi/sivistyneemmiksi.
Äsh, miksi te ihmiset puhutte niin viisaita, ettei mulle jää koskaan mitään omaa hienoa sanottavaa?:D Ei kai tässä auta kuin kiitellä kiinnostavasta postauksesta. Hyviä ajatuksia, oikein hyviä. Tää aihehan on mullekin niin kovin tuttu, kun niin harva tuttavista suostuu myöntämään, että BB:tä kattelee, vaikka moni on myös kelkkansa sarjan suhteen viimeistään viime kauden aikana kääntänytkin. Eivät vaan oikein kehtaa ääneen myöntää, vaikka näkeehän sen, ku tietävät juonenkäänteet melkein paremmin ku mä.;)
Siis minähän katson televisiosta vain uutiset ja dokumentteja ;D
Mulla on tähän(kin) vain yksi sana: Tylsää.
Yritin aina satunnaisesti katsella niin Suomen kuin Englanninkin Big Brotheria, ja aina jakson puolivälissä teki mieli hakata päätä seinään kun ei siinä vaan tapahtunut mitään. Mun oma elämä on yhtä mielenkiintoista.
Mutta ymmärrän toisaalta, että jotkut haluavat katsoa, lukevathan jotkut seonneet mun blogiakin. Vaikkei siellä tapahdu mitään.
Ollaan taidettu aiemmin höpistäkin hieman aiheen vierestä:)
Mulla ei mitään lisättäviä mausteita tähän soppaan! Sä kirjotat tosi hyvin! Napakasti ja hauskasti. Huomaa, että sulla leikkaa! (ja mä en sit koita iskeä sua, jos tää siltä kuulostaa:D )
Ja parastahan tässä on se, että kukaanhan ei oikeasti katso kyseistä ohjelmaa, eihän. Ei ainakaan myönnä vaikka katsojaluvut puhuvat ihan toista. :D
Olen sitä mieltä, että sen aivottoman viihteen inhoaminen on vain jotenkin useimman imagoon sopivampaa kuin sen katsomisen myöntäminen.
Kumman perillä nämä kritisoijatkin usein tuntuvat olevan asukkaista ja viimeaikaisista tapahtumista talossa.
Mrs.Marple: No tuo on just klassikkoesimerkki ihmisten suhtautumisesta BB:hen (ja muihin vastaaviin). Mut noinhan se menee, en mäkään sitä katsois jos se talo ois täynnä järkeviä ihmisiä ;D.
Lilian: Koosteita mäki vaan katson, ei mulla riitä mielenkiinto 24/7-seuraamiseen. Mä muuten luulen, että voittajat on tähän asti olleet sellaisia, joilla ei oikeasti ole ollut mitään naamaria päällä. Aina ne on olleet vähän sellasia "mukavia höppänöitä", jotka ei ärsytä ketään. Valtaosalla ne naamari kyllä tippuu ja aika piankin. Mitään oikeita negatiivisia tunteita ja purkauksia ei saisi esittää, kun se jostain syystä ärsyttää ihmisiä. Ja mua nimenomaan kiinnostais ne vähän häiriintyneet tapaukset ;D.
Anonyymi: Mua on kans jollain tavalla vähän häirinnyt se peitonheilutus, joka tuntuu olevan aika vakio joka kaudella. Sitä laatua varten löytyy kyllä omat kanavansa, josta hommaa voi seurata ihan ilman peittojakin. Muutenkin tää kausi on ollut vähän tylsänpuoleinen :(. Olen btw joskus läppänä mietiskellyt, että mitähän oikeasti tapahtuis, jos heitettäs viistoista ihmistä huoneeseen ilman mitään kontaktia ulkomaailmaan ja annettas niille vaan rajaton määrä ärräviinaa ja pari kirvestä... Siinäpä ois suomikansallista realityviihdettä kerrakseen...
Ilona: Mäkin analysoin kaikkea, välillä vähän liikaakin :D. Se vaan on kivaa ja ajattelua stimuloivaa.
tiiti: Totta. Mitenkäs älymystö vois muuten olla muita ylempänä, jos kiinnostuksen kohteet olisi samat. Joku hiuksenhieno ero varmasti viihteen lajeissakin säilyy, sillä yleensä suurta yleisöä varten ilmiöitä populaaristetaan, jotta ne olisi taviksenkin ymmärrettävissä. Onhan kääpiöp... ankkataulutkin taidetta ;D.
Bemary: Se vaan on vähän noloa myöntää, että muiden tekemisten tirkistely kiinnostaa ;D. Kai ihmiset ajattelee, että siinä paljastuu itsestä joku "ihan uus" epämiellyttävä luonteenpiirre, kun myöntää olevansa ihan yhtä utelias kuin muutkin ;D. Ja yleensä ne kovaäänisimmät hyin huutelijat ovat niitä, jotka ovat katsoneet sarjaa tasan kaks minuuttia...
Aki: Joo niin mäkin. Kaverilta kuulin, että on tämmönen "beebee" olemassa.
Stazzy: No tylsää siellä on, ainakin nyt kun mun lempparihomo häädettiin. Parhaimmillaan se taas naurattaa ja oksettaa ja itkettää samaan aikaan. Onhan tää bloggailukin saman sarjan vaklimista tosiaan... välillä tuntuu, et mitä henkkohtasempaa asiaa, sen parempi...
agridulce: No mä kans heti mietin, et nyt tuo yrittää jotain ;D. "Jostain" ehkä voi huomata, että mun pää raksuttaa koko ajan mitä turhempien asioiden kimpussa... onneksi on blogi johon purkaa niitä ;D
visuaalisesti vaativa kottarainen: Musta on vähän hassua, että jotkut ohjelmat herättää ihmisissä niin selviä asenteita. En mäkään ole niille immuuni tokikaan. JOku Unelmien poikamies kuuluu mulla siihen kastiin, mitä en jaksa käsittää. Toinen ohjelmatyyppi on nää perus lauantai-illan ennätystehdas- ja visailuohjelmat. Mut kuten sanottua, paikkansa ja tarkoituksensa niilläkin on, kun jengi kerran katsoo niitä :).
lupaavasti
Lähetä kommentti