.
Äh. Tarkoitus oli tarinoida teille kissoista ja kiipeilypuista jo viikko sitten sunnuntaina, mutta joskus käy näin. Kissankehdossa vietetään nyt siis poikkeuksellisesti kissatiistaita. Kurnau.
Olen jo pidemmän aikaa tuuminut, että olisi kiva kirjoittaa sunnuntaisin jostain ihan asiastakin niiden perinteisten, söpöjen kissikuvien lisäksi. Sain hiljattain erään lukijan kommentista kimmokkeen turista hieman kiipeilypuistamme - menneistä, nykyisistä ja tulevista sellaisista.
Kiipeilypuu on jokaisen kissan välttämättömyystarvike. Kissalla on luontainen tarve teroittaa kynsiään, sillä ne ovat sen selviytymisen kannalta varsin oleelliset aseet. Ilman luvallista kynsimispaikkaa kissa keksii itse sellaisen, eikä se välttämättä ole omistajan mieleen ollenkaan. Omat maukuni ovat aina kynsineet niille varattua kiipelypuuta ja jättäneet huonekalut rauhaan. Keittiön matto saa välillä osakseen pientä kuritusta, mutta se on onneksi valittu kissatalouden tarpeita vastaavaksi ja kestää pienet kynnetykset moitteettomasti. Pörröiset pehmomatot kannattaa kuitenkin jättää muiden iloksi, sillä meillä ne ainakin kokevat välittömästi hyvin kivisen kohtalon.
Äh. Tarkoitus oli tarinoida teille kissoista ja kiipeilypuista jo viikko sitten sunnuntaina, mutta joskus käy näin. Kissankehdossa vietetään nyt siis poikkeuksellisesti kissatiistaita. Kurnau.
Olen jo pidemmän aikaa tuuminut, että olisi kiva kirjoittaa sunnuntaisin jostain ihan asiastakin niiden perinteisten, söpöjen kissikuvien lisäksi. Sain hiljattain erään lukijan kommentista kimmokkeen turista hieman kiipeilypuistamme - menneistä, nykyisistä ja tulevista sellaisista.
Kiipeilypuu on jokaisen kissan välttämättömyystarvike. Kissalla on luontainen tarve teroittaa kynsiään, sillä ne ovat sen selviytymisen kannalta varsin oleelliset aseet. Ilman luvallista kynsimispaikkaa kissa keksii itse sellaisen, eikä se välttämättä ole omistajan mieleen ollenkaan. Omat maukuni ovat aina kynsineet niille varattua kiipelypuuta ja jättäneet huonekalut rauhaan. Keittiön matto saa välillä osakseen pientä kuritusta, mutta se on onneksi valittu kissatalouden tarpeita vastaavaksi ja kestää pienet kynnetykset moitteettomasti. Pörröiset pehmomatot kannattaa kuitenkin jättää muiden iloksi, sillä meillä ne ainakin kokevat välittömästi hyvin kivisen kohtalon.
Kuten kaikki kiipeilypuun ostoa harkinneet tietävät, ne maksavat lemmikkiliikkeissä aivan tuhottoman paljon. Satasella saa kasan muoviköyttä ja tekoturkiksella päällystettyjä vanerilevyjä. Omaa silmääni nämä hökötykset eivät ole koskaan varsinaisesti edes miellyttäneet. Opiskelija-aikana moisen ostaminen olisi tuntunut tuhlaukselta, ja päätimmekin silloin tekaista kissojen ensimmäisen puun itse. Kankaat ja puut olivat ilmaisia jätepaloja, joten ainoa mihin upposi rahaa oli köysi. Mies on onneksi ollut aina kätevä käsistään, joten parimetrinen kissanpuu valmistui tuossa tuokiossa. Esteettisyyteen en ota kantaa :D. Silloisiin opiskelijakämppiin tuo sopi hienosti.
Alaosan laatikko tasapainottaa pitkää puuta juuri sopivasti, jotta se ei kaatuisi kun viisikiloinen kissanköntys vilistää sata lasissa sitä pitkin. Olemme yleensä sijoittaneet puun asuntoon keskeiselle paikalle, jotta elukat voisivat tarkkailla ympäristöään sen ylätasanteella pötkötellen. Tällä hetkellä tämä nimenomainen hökötys tosin on piilotettu eräälle pimeälle rapputasanteelle, sillä se on kynsitty kahdeksassa vuodessa niin puhki, ettei se kestä enää julkisella paikalla oloa ;D. Kovassa käytössä se on kuitenkin edelleen, ja olisi pienellä köysien vaihdolla taas kuin uusi. Omasta mielestäni kiipeilypuun tärkein ominaisuus on sen korkeus - kissat todella arvostavat sitä, kun saavat kiivetä puuhun juosten! Korkeassa puussa on myös hyvä ottaa matsia ja tapella tasanteen herruudesta.
Kissojemme nykyinen raapimispuu on väliaikaiskappale. Mies kyhäsi sen vartissa kasaan päivää ennen kesälomamatkamme alkua, koska kissat tarvitsivat pienikokoisemman ja helposti siirreltävän puun hoitopaikkaansa varten. Puu on tehty talomme seinästä puretusta satavuotiaasta hirrestä, jossa on kaunis pinta ja punertava sävy. Köysi on ostettu Motonetista.
Malli on hyvin simppeli: pohjatuki on tehty kahdesta ristiin asetetusta lankusta, joihin on ruuvattu kiinni pystypuu. Pohjatuen alle on kiinnitetty myös muutama puupala heilumista estämään. Väliaikaisuudestaan huolimatta puu toistaa muodoiltaan ideaa, jonka aiomme piakkoin toteuttaa suuremmassa mittakaavassa olohuoneemme seinää vasten. Lopullisesta mallista tulee luonnollisestikin joka suhteessa paljon viimeistellympi kuin tästä. Puun rouhea pinta tosin jätetään käsittelemättä, sillä se on karuudessaan aika upea.
Tarkoituksena on tehdä yhdestä pitkästä hirrestä muodostuva kiipeilypuu, jonka varrella on pieniä levähdystasanteita pötköttelyhetkiä varten. Rakennelmasta tulee erittäin tukeva ja massiivinen, sillä se kiilataan katon ja lattian väliin. Mitään näkyviä tukihökkeleitä siinä ei tulla näkemään. Olen aivan varma, että kissamme tulevat rakastamaan sitä :D. Puu tulee jykevyydestään johtuen olemaan myös eräänlainen sisustuselementti. (Piirtelin tätä varten hienon kuvankin, mutta siitä tuli ihan dorka. Luotan mielikuvitukseenne.)
Kissojemme nykyinen raapimispuu on väliaikaiskappale. Mies kyhäsi sen vartissa kasaan päivää ennen kesälomamatkamme alkua, koska kissat tarvitsivat pienikokoisemman ja helposti siirreltävän puun hoitopaikkaansa varten. Puu on tehty talomme seinästä puretusta satavuotiaasta hirrestä, jossa on kaunis pinta ja punertava sävy. Köysi on ostettu Motonetista.
Malli on hyvin simppeli: pohjatuki on tehty kahdesta ristiin asetetusta lankusta, joihin on ruuvattu kiinni pystypuu. Pohjatuen alle on kiinnitetty myös muutama puupala heilumista estämään. Väliaikaisuudestaan huolimatta puu toistaa muodoiltaan ideaa, jonka aiomme piakkoin toteuttaa suuremmassa mittakaavassa olohuoneemme seinää vasten. Lopullisesta mallista tulee luonnollisestikin joka suhteessa paljon viimeistellympi kuin tästä. Puun rouhea pinta tosin jätetään käsittelemättä, sillä se on karuudessaan aika upea.
Tarkoituksena on tehdä yhdestä pitkästä hirrestä muodostuva kiipeilypuu, jonka varrella on pieniä levähdystasanteita pötköttelyhetkiä varten. Rakennelmasta tulee erittäin tukeva ja massiivinen, sillä se kiilataan katon ja lattian väliin. Mitään näkyviä tukihökkeleitä siinä ei tulla näkemään. Olen aivan varma, että kissamme tulevat rakastamaan sitä :D. Puu tulee jykevyydestään johtuen olemaan myös eräänlainen sisustuselementti. (Piirtelin tätä varten hienon kuvankin, mutta siitä tuli ihan dorka. Luotan mielikuvitukseenne.)
Pieniä vinkkejä raapimapuun tekemiseen:
- Mikäli teet matalan puun, tee siitä tarpeeksi korkea (n. 80-100 cm, riippuu kissastakin). Kissa venyy raapiessaan yllättävän pitkäksi ja se nauttii siitä, kun saa venytellä ja kynsiä samaan aikaan. Parikymmentä senttiä puun alaosasta voi jättää paljaaksi ja säästää köyttä sinne, missä sitä eniten tarvitaan.
- Köysi purkautuu päistään, mikäli sitä ei huolittele. Muoviköyden voi (kai) polttaa kiinni, mutta luonnonmateriaalisen hamppuköyden pää on parasta sitoa tiukalle mytylle joko rautalangalla tai teipillä, kuten tuossa pikaviritelmässä on tehty ;D. (Se rautalanka on siis oikeasti parempi ja edustavampikin vaihtoehto...)
- Mitä paksumpi köysi, sitä kauemmin se kestää. Noin sentin paksuinen köysi kesti meillä sen 6-8 vuotta kahden kissan intensiivikäytössä.
- Köysi kannattaa kiertää puun ympärille todella tiukasti. Kiinnitykseen soveltuvat parhaiten ruuvit, jotka väännetään köyden läpi puuhun kiinni.
- Mikäli teet pitkän puun, pidä huoli siitä, ettei se pääse kaatumaan. Alaosan on hyvä olla kohtuullisen painava, ellet sitten kiinnitä puuta seinään.
- Valitse puuhun helposti puhdistettavat kankaat, sillä se kerää taatusti karvaa.
- Mikäli teet matalan puun, tee siitä tarpeeksi korkea (n. 80-100 cm, riippuu kissastakin). Kissa venyy raapiessaan yllättävän pitkäksi ja se nauttii siitä, kun saa venytellä ja kynsiä samaan aikaan. Parikymmentä senttiä puun alaosasta voi jättää paljaaksi ja säästää köyttä sinne, missä sitä eniten tarvitaan.
- Köysi purkautuu päistään, mikäli sitä ei huolittele. Muoviköyden voi (kai) polttaa kiinni, mutta luonnonmateriaalisen hamppuköyden pää on parasta sitoa tiukalle mytylle joko rautalangalla tai teipillä, kuten tuossa pikaviritelmässä on tehty ;D. (Se rautalanka on siis oikeasti parempi ja edustavampikin vaihtoehto...)
- Mitä paksumpi köysi, sitä kauemmin se kestää. Noin sentin paksuinen köysi kesti meillä sen 6-8 vuotta kahden kissan intensiivikäytössä.
- Köysi kannattaa kiertää puun ympärille todella tiukasti. Kiinnitykseen soveltuvat parhaiten ruuvit, jotka väännetään köyden läpi puuhun kiinni.
- Mikäli teet pitkän puun, pidä huoli siitä, ettei se pääse kaatumaan. Alaosan on hyvä olla kohtuullisen painava, ellet sitten kiinnitä puuta seinään.
- Valitse puuhun helposti puhdistettavat kankaat, sillä se kerää taatusti karvaa.
Tämän puun kaikki puuosat on päällystetty kankaalla ja/tai köydellä. Ylimpänä pönöttävä pystypala on Luumun ensimmäinen väliaikaispuu, joka käytettiin hyödyksi lopullista mallia tehdessä..
Tekstit
13 kissaa kehdossa:
Hyvää tietoa kisujen kiipeilypuista. =D
Hienoja raapimispuita teidän kissoille on kyllä kyhätty! Voi kun itsekkin osaisin tehdä omin käsin niitä. Meidän kissa ei oikein ikinä ole mennyt korkeisiin paikkoihin. Sillä on aina ollut sama vanha raapimapuu, muita se ei oikein huoli.
Silti ajattelin, että voisin sille ostaa jonkinlaisen uuden jos se siitä innostuisi.
Ympäristöuutiset kootusti:
http://www.kookas.fi/news/150
Sisko entisöi meillä rikkirevityn köysipuun niin että köyden tilalle tuli kuramattoa. Se on ihan hyvä.. tosin ei ihan kissankestävä :). 1,5 vuodessa on jo tullut vähän reikiä. Ehkä kokolattiamatto olisi ollut tukevampi?
Mä haaveilen sellaisesta lankusta minkä päällystäis kissankestävällä matolla ja laittais seinään pystysuunnassa kiinni. Sinne huipulle voisi sitten laittaa seinään kiinni vaikka hyllyn. Kissa saisi spurtata hyvää kiipeilylankkua pitkin pitkän matkan ylöspäin. Mä tiedän että pikkupantteri tykkäis sikana. Mut mies ei. Se on vähän tylsä. Ehkä vaan askartelen moisen joku päivä ylläriksi, molemmille ;). Kissan onni on tärkeintä. Ja kun kissa on onnellinen, on nainen onnellinen ja siitä seuraa luonnollisesti että myös mies on lopulta onnellinen kiipeilylankun omistaja.
Aika komean kiipeilypuun kissit on saaneet :D meiltä löytyy kanssa itse väsätty kiipeilypuu, tein sen itse joskus 6-luokalla vuoden ainoana isona työnä - ja edelleen on käytössä :)
Meille on osteltu kaupoista vaan noita pikkuisia matkaraapimismalleja (halpoja sellaisia), kun kisujen edellinen omistaja luovutti meille parimetrisen telineen yhtäaikaa kissojen kanssa. Tuossahan ne nytkin kumpikin päivätorkkuja ottavat, eri tasanteilla tosin, ku eivät egot mahu samaan paikkaan samalla kertaa.:p Pitäis vaan tuo mattomainen raapimiskangas uusia, sillä sitä sisal-naruahan tuossa isoimmassa puussa ei ole lainkaan.
On kiistatonta, että nuo tarvitsevat kotona korkeita kyttäyspaikkoja, mut matkoilla ollaan pärjätty pelkillä raapimispölkyillä tai sitten semmoisella yksitasoisella telineellä (on näkynyt viime aikoina monesti päivän asu -kuvissa, btw), joka on aika säälittävä, mut näyttää silti aina välttävän pahimpaan hätään, ettei tartte kyläpaikan mattoja hajottaa tai kiivetä kirjahyllyihin.:p
Mahtavia miukumaukuja kyllä, ei meidän kisulit ymmärrä tuota kiipeilyä noihin raapimispuihin, saati sitten sitä kynsien teroitusta. Ulkomaailman puut ja sohva on paljon kivempiä.
Pitää varmaan rakentaa joku hirmuisen kokoinen hökkeli niille jos ne kiinnostuisikin moisesta. :)
Oi olipa kiva juttu. Hauskaa sinänsä, että meidän kissoilla oli tuo kuvassa oleva kaupan kiipeilypuu ensimmäisenä kiipeilypuuna. Seuraava tilattiin netistä. Kyseessä on tosi massiivinen kiipeilykompleksi, joka taisi kantaa vaatimatonta nimeä "linna". Se taitaa painaakin melkein 50kg. Ei horju eikä tutise ja on ehdottomasti kissojen lempipaikka. Hyvin on kestäny kahden rotevan (lue: LÄSKIN) kissan kiipeilyt ja leikit jo kahden vuoden ajan. Taisi maksaa jonkun 200e. Edellinenkin on vielä käytössä, joskin hiukan jo kulahtanut.
Jos osaisi itse yhtään nikkaroida, niin tekisin taatusti puun itse. Voin kertoa, että toi teidän ensimmäisen kyhäys voittaisi omatekemäni 999-0.
Vanhempi kissamme ei ole oikeastaan koskaan tajunnut raapimispuun "juttua", esim. olohuoneen matto on sen mielestä paljon kivempi kynsien teroituspaikka (ja jostain syystä meillä ei käytetä itämaista silkkimattoa).
Vanhemman kissan ilme olisi ollut ikuistamisen arvoinen, kun meille tuli nuorempi kissa ja se kävi heti raapimispuuhun kiinni. Vanhemman katin ilme näytti sanovan: älä raavi sitä, sehän hajoo!
Teidän kissoilla on kyllä hulppean korkea raapimispuu ja paremman näköinen kuin kaupasta saatavat.
Meillä raapivat vaihtelevasti puuta ja mattoja - niin ja myös jonkin verran huonekaluja, mikä onneksi on ajan kuluessa vähentynyt huomattavasti. Meille kaikkein paras kiipeilypuu on ollut tuo nykyinen lattian ja katon väliin kiristettävä pytinki, sillä se on sopivan kapea eikä vie liikaa tilaa. Ite ei jakseta alkaa vääntää, joten netti tuli tässä tapauksessa avuksi. :)
Ano: Jeps :)
Slasher-: Ohos, ikinä en ole kuullut kissasta, joka ei haluaisi kiivetä korkealle :D. Mutta yksilöitähän nekin on, mitä suurimmassa määrin.
Romulus: Joo, nuo matot on varmaan kans hyviä ja taatusti halvempia kuin tuo köysi. Mä kehotan kyllä ottamaan nitojan ja lankun käteen ja pätkyttelemään sellaisen mattopuun kasaan ihan ite, tykkäs mies tai ei ;D. Päälle sit joku ikean hylly. Semmonenhan näyttäiski ihan fiksun neutraalilta, jollei nyt mitään ruusumattoa seinälleen halua ;D.
Tanja: Vau, eka kerta kun kuulen jonkun tehneen koulussa moisen :D. Me tehtiin vaan jotain sonninpään muotosia naulakkoja...:P
Bemary: Meillä tommoinen matala versio kelpaa kyläpaikkaan ihan hyvin. Tosin kumpikin madame yleensä pyörittää tottumatonta hoitopalvelijaa läsöttämällä pitkin pituuttaan jossain keskellä ruokapöytää tai kirjahyllyä... eikä sillä taida olla mitään tekemistä kiipeilypuun puutteen kanssa ;D.
sane: Ulkokissoja ei välttämättä moiset niin nappaakaan, ei meillä kotikotona ollut puuta koskaan eikä ne mirrit sitten mitään sohviakaan kynsineet. Ilmeisesti saavat toteuttaa sitä puolta ulkona aivan tarpeeksi.
Suippa: Monella on esteenä myös se, että tarvittavat nikkarointitilat ja välineet saattavat olla vähän kortilla :(. Harmi sinänsä, jos intoa tekemiseen kuitenkin on. Kyllä meidänkin kissat varmasti rakastaisivat noita linnakkeita, mutta ovat sen sortin tuholaisia, että saisin olla uusimassa kankaita aina viiden vuoden välein ;D
Ananas: Mikäli teidän raapimapuu ei jo ole olkkarissa, niin kannattaa siirtää se sinne. Meillä puuta raastetaan sitä ahkerampaan, mitä keskeisemmällä paikalla se on.
Micci: Just semmonen lattian ja katon väliin asennettava höskä mekin meinataan tehdä :). Mä en tiedä miks nuo kisut on noin kiltejä, ei ne ole koskaan edes yrittänyt tuhota meidän sohvaa...:o
Kiitos paljon tästä postauksesta! Juuri tuollaisesta kiipeilypuusta haaveilen kuin mitä suunnittelette. Olisi kiva saada jokin missä kissat pääsevät tarpeeksi korkealle ja joka vielä näyttäisi kivalta. Vanhoista hirsistä saa varmasti tosi nätin kun osaa tehdä :)
T: se joka toivoi tällaista postausta
Lähetä kommentti