Blogien nimistä...

Olettekos huomanneet, että alati paisuvassa muotiblogosfäärissä vallitsee akuutti sairaus nimeltä mielikuvituksen puute? Erehdyin nimittäin seikkailemaan tuonne Blogilistan "muoti vaatteet tyyli"-kanavaan ja sain yliannostuksen makeaa.

Pohditko blogillesi kiinnostavaa ja nasevaa nimeä?

Katu-uskottavan muotiblogin nimen saa, kun yhdistää yhden tai useamman ällösöpön ja ihkumakean asian monikkomuodot yhteen ja-sanalla. Vaihtoehtoisesti voi yhdistää söpön tai makean asian johonkin vaatekappaleen nimeen. Kas näin (nyypiöt voi vapaasti valita tästä blogillensa nimen. Midi piffaa.):

- Makkaraa ja marenkia

- Midin* supersweetpersikkaiset ja söpönöpöällöpörröiset vaateunelmat

(* muista toki vaihtaa tähän oma nikkisi!!1)

- Nonparelleja ja hiekkaa lacostepikkareissa

- Pitsiä, patsulia ja paskankäryä

- Forrester creations

- Perseenväriset nahkahousut (Tästä kreditit Tiitille ;)

- Hernekeittohattara

- Banaaniluukkuhousu-unelmia

- Keltaiset kahluusaappaat ja kristallivyölaukku

- Sokerihumala ja iskän Visakortti

- Fashiondivabeibesugarcoolsweetskankyhobeibe

- Vaniljavatkuli

- Sokerisiirappioksennus

Muistakaa myös, että sanaan cupcake voi oikeastaan yhdistää ihan mitä vain, ja se kuulostaa aina tosi ihanalta. Esmes:

- Turpentine cupcakes

- Cherry cupcakes (Aika HC! Kumma kun tämän nimistä ei haullakaan löytynyt!)

- When the cupcake hits the fan...

Jatkanko vielä? No en taida. Suosittelenkin kaikkia valitsemaan erityisesti vaate- ja ompeluaiheisille blogeille mahdollisimman harhaanjohtavia nimiä, niinkuin olen itse tehnyt. Ei nääs pidä päästää lukijoita liian helpolla.

Jos kissat osaisivat puhua

Kissasunnuntait on täällä taas :D. Kaivoin vintiltä ulkoisen kovalevyn, jossa on kisukuvia ainakin välittömiin tarpeisiin. Tämän päivän teemana on "Jos kissat osaisivat puhua".

"Rrrrryyyst. Ryyssst. Hei... tää mun pina coladan pillihän on tukossa. Kyyppari!"

" Ei voi olla totta. Joku on taas varastanut mun kelsiturkin."

" Avattu sipsipussi. Hmm. Jos mä hiivin tälleen ihan hiljaa vatsallani, niin ehin ehkä syödä muutaman ennenkuin ne natsit tulee haukkuun läskiksi ja viemään herkut."

"Hei... kai te muistitte ruokkia Läskin? Se mumisi äsken jotain joulukinkusta ja nuolee nyt mun vatsaa. Apua!"

"Ooksä nyt AIVAN varma, että kissakeijupuvun tekemisessä tarvitaan tällaista mittaa? Haisee kyllä ihan puoskaroinnilta."

Turkispoliittinen välispiikki

Mikäli törmäätte pikkujoulujen buffettipöytää tyhjätessänne seuraavaan näkyyn, se en sitten ole minä ;).



Vakavasti puhuen, ihan oikeasti asiallista puhetta turkiksista löytyypi tästä Kemikaalicocktailin merkinnästä. Kurkatkaa.

Palajan takaisin kiireideni pariin, ja yritän vastailla kommentteihin ja kehitellä ihmismäisiä postauksia taas vaikkapa huomenna. Tällä hetkellä kärsinyt aivoparkani on reset-tilassa, enkä kykene prosessoimaan. Päässä pomppii vain yksinäinen superpallo. Pomp pomp.

Punkkua. Lasi punkkua. Mulle.

Viikonloppu.

Joulun toivelista (tarkistettu versio)

Armas Poulujukki, unohda se aiempi kirje. Mää tahonki sittekki kaikkee ihan muuta.

Koska en todistettavasti ymmärrä mitään hiusten kihartamisen päälle, olisi mahdottoman hyödyllistä omistaa antikiharrin, eli suoristin. Koska suoristimella saa, huhujen mukaan ja varsin paradoksaalista kyllä, aikaan myös kiharoita, voisi tämä olla seuraava mounteverest täydellisen kuontalon metsästyksessä. Koska en todistettavasti ymmärrä myöskään suoristimista mitään, nappailin tähän pari potentiaaliehdokasta Ellokselta.

Tulee ihan kamalan tyhmän näköistä, kun on noin paljon valkoista tuolla taustalla. Pikkiriikkiset suoristusraudat siellä kelluu äärettömässä valkeudessa... Pienempiä kuvia, kiits.
Kasasta löytyypi siis Babylissin Wet 'n dry ja Braunin joku. Hintaluokaltaan ihan kohtuullisia. Luin jostain, että hyvä suoristusrauta on reunoiltaan hivenen pyöristetty ja melko kapea (n. 3 cm). Tämä mahdollistaa hiusten helpon kihartamisen ja muunkinlaisen erityisluovan karvanmuotoilun. Että et sitten armas Juulbokki tuo mitään 5-in-1-vaihtopäähärpäkepaskelia, ne on ihan puosta eli aunarista.

Mistä muistuikin mieleeni, että kaapin perällä pölyyntyy edelleenkin joku armaan ysärin alkuvuosina lahjaksi saatu vaihtopääkiharrinsetti. Arvatkaapas kuinka monesti olen väännellyt hiuksiini superviileitä siksak-kiharoita? Tai kolmion muotoisia korkkiruuveja?

*puist*

Mutta sitten kuulehan, armas Isä Joulu, löysin lisäksi aivan kertakaikkisen loistavia jalanlämmittimiä, jotka voit kernaasti kääräistä myös pakettiin.

Nämä! Nämä! Vilukissan unelma on ihanat varrelliset sisätupsutossut! Tuumailin ensi alkuun haluavani jotain punaista ja huopaista, mutta muutankin mieleni. Harmaa, tuo luottovärien kuningas, jyrää.
Ja näitä söpösiä ballerinatossukoita voisit tuoda useammankin parin ihan muuten vaan, noiden edellisten kylkiäisenä. Hintakin on ihan kohtuullinen. Vaihtoehtoisesti voit kiikuttaa allekirjoittaneelle juuttisäkillisen hermoja ja osaamista, sekä pari lankakerää ja samettinauhanpätkät. Tai älä sittenkään.

Ovelana ja ilkeänä hyypiönä pidin luonnollisesti huolen, että kilautin omat varsitossukkani pukinkonttiin ennen tämän merkinnän julkaisua... muutenhan olisi voinut käydä niin, että innokkaat pikku jouluhöpönassut olisivat tilanneet töppöset loppuun nenäni edestä. Häh häh.

Kuvat siis täältä.

Hauskaa illanjatkoa kaikille :).

Haaveita ja rapistuneita rakennelmia

Rhia haastoi minut listaamaan haaveitani.Teemana siis "kun vain taivas on rajana ja ainoana sääntönä on vaatimus ajatella itsekkäästi". Ok, here goes.

1. Jos voisin valita, mitä kaikista mieluiten tekisin juuri nyt, ei vastauksena olisi mitään järin mullistavaa. Haluaisin nimittäin valmistaa joululaatikoita, tehdä kortteja ja virkata kaulahuivia. How boring.

2. Toivon, että saisin maisterin paperit käteen ASAP, eli NY. Sitten voisin valita tarjolla olevista duuneista parhaiten palkatun, itsenäisen, työajoista riippumattoman ja ennen kaikkea luovan ammatin. Itseasiassa olisin tyytyväinen pelkkään duunipaikkaankin, eikä siitä tarvitsisi edes tienata miljoonia, jos se vain olisi mukava.

3. Toivon myös, että joku taikoisi pihan kuntoon. Eli tekisi kukkapenkit ja istuttaisi kukkia, omenapuita, vadelmapensaita ja ruusuja haluamiini paikkoihin. Sen jälkeen joku voisi tekaista kasvimaan ja kasvihuoneen, joissa kasvaisi perunoita, porkkanoita, erilaisia sipuleja, yrttejä, tomaatteja, chilejä, kesäkurpitsoja, mansikoita, tankoparsaa ja herneitä. Sen jälkeen joku voisi veistää hirrestä pihaan grillikatoksen ja muurata grillin vanhoista purkutiilistä. Sen jälkeen joku voisi maalata lipputangon ja perustaa kompostin. Ja sen jälkeen muuntaa lammen rannassa olevan perunakellarin saunaksi. Tämmöisiä pikkujuttuja.

Oikeastaan olisin ihan tyytyväinen jo siihen, että joku raahaisi helvettiin edes tuon purkujätekasan, mikä on maannut jo vuoden keittiön ikkunan alla.


4. Toivon, että yläkerta olisi jo remontoitu. Olisi uutuudenkiiltävä parveke paikallaan, ihanan tilava ompeluhuone, kunnon paikka tietokoneelle, isompi makuuhuone ja se unelmien vaate- / pukeutumishuone, jonne mahtuisi kaikki nurkissa pyörivä romu pois tieltä. Ja se takka, joka löytäisi sitten paikkansa alakerrasta... huoh.

Tai oikeastaan riittäisi jo sekin, että vessassa olisi peili ja maalatut seinät, ja ikkunoissa rullakaihtimet.




5. Toivon myös, että kaikki kroppani pikkuviat katoaisivat. Tällä tarkoitan mystistä kokonaisvaltaista parantumista, joka johtaisi silmälasien tarpeettomuuteen, oikean korvani tinnituksen häviämiseen, ikireiättömiin hampaisiin ja vaivasenluiden katoamiseen. (Sarjassamme tätä ette minusta tienneetkään.)

6. Näiden kotikutoisten toiveiden lisäksi haluaisin vielä, että maailma olisi utopia, jossa eläimiä ei rääkättäisi, syötäisi tai kiusattaisi. Että kaikki (myös minä) olisivat kasvissyöjiä ja ymmärtäisivät, että olemme vain eläimiä muiden joukossa.

***

Ihmeen tylsiä toiveita, myönnetään. Vaikka kuinka yritän rassata päätäni, en keksi mitään, mitä mieluummin haluaisin. En edes ulkomaanmatkoja tai uusia kenkiä. Tämän täytyy johtua sellaisesta mystisestä syystä, että taidan olla varsin tyytyväinen elämääni. Sitä sietääkin miettiä.

Haastan haaveitaan miettimään Fudgen. Muutkin saavat sen tästä toki napata.

Parfyymilöytö omasta kaapista

Oih. Tein juuri mahtavan löydön omasta kylppärinkaapistani.

Joskus vuosia sitten äitini lajoitti minulle parfyymin, jota piti itselleen liian voimakkaana. Olin jo silloin äitini tavoin mieltynyt ns. vesituoksuihin, mutta kelpuutin kuitenkin purnukan käyttööni. Jostain syystä kyllästyin kuitenkin tuoksuun nopeasti, ja se jäi unholaan liian raskaana ja voimakkaana. Kyseessä on siis Chopardin Cashmir.

Nyt, kun testasin parfyymiä vuosien jälkeen, se tuoksuikin vallan ihanalle!

"Casmir Perfume by Chopard, Launched by the design house of chopard in 1991, casmir is classified as a sharp, oriental, woody fragrance. This feminine scent possesses a blend of woodsy sandalwood and patchouli. Accompanied by fruity notes of fresh citrus, melons and peaches. It is recommended for casual wear."

Totuuden nimessä en haista tässä mitään sitruksista, eikä tuoksu ole mielestäni millään lailla terävä. Pikemminkin kuvaisin tätä sanoilla vaniljainen ja pehmeä. Olen tosin ennenkin huomannut, että nenäni ei taida toimia ihan samalla tavoin, kuin parfyymivalmistajien. Ja ohjeistuksesta poiketen en miellä tätä miksikään arkikäryksi, jotka ovat itselleni juurikin niitä kevyitä vesituoksuja.

Nähtäväksi jää, kyllästynkö tähän taas, ja kuinka pian se tapahtuu. Tällä hetkellä en kuitenkaan voi olla nuuhkimatta ranteitani minuutin välein. Tuoksu palauttaa myös hauskasti mieleen tapahtumia ja tunnelmia ajalta, jolloin käytin tätä viimeksi.

Viimeistään kesän tullen vaihdan kevyempään, sillä kesään kuuluvat ihan muunlaiset tuoksut. Vähän kuin se päähänpinttymä, ettei punaista väriä voi muka käyttää kuin talvella ;D.

Ps. Tähän loppuun voisin nyt iskeä sen bloggauskliseiden kuninkaan, eli asiaan liittyvän, keskustelua avaavan kysymyksen... Mutta jotenkin vierastan niitä hirveästi. Miten on, kaipaatteko te lukijoina moista keskustelun ohjaamista?

Myopia on muotia

Puuh. Tuijotettuani erästä nimeltämainitsematonta tekstieditoria koko viikonlopun, katson oikeudekseni blogata. Sitten hautaudun takaisin kirjapinon keskelle.

Katumuotisivustojen selailu ei ole välttämättä mielekkäintä puuhaa, mitä tiedän. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ne sivu sivun jälkeen näytölle vyöryvät toistensa kloonit ärsyttävät minua. Poikkeukset olivat tänäänkin harvassa. Laiskana poimin tähän ihailtaviksi vain huonoimman ja hienoimman kokonaisuuden.

Kamelinvarvas, tuo kuolematon ikisuosikkini. Kaunistaa asun kuin asun eleettömän tyylikkäästi, ollen melkein inkakuosisen bulabaskerin veroinen pirteä katseenkiinniittäjä ja hiljaisten hetkien conversation piece. Helpoiten saatavissa liian pienten housujen avustuksella. Talven hitti, hanki sinäkin omasi. (Muutenhan typyn asustus on vallan söötti.)

Lookbookissa (mistä kuvatkin on otettu) näki muuten edelleen todella paljon niitä "hassuja" nörttilaseja, joiden luulin jo hautautuneen armeliaasti unholaan. Ehkä en vain valtaosan elämästäni lasit nenällä viettäneenä ymmärrä, miksi joku välttämättä haluaisi moisia käyttää. Tästä inspiroituneena teetänkin itselleni "myopia on muotia"-paidan.

Se, mikä vaatteissa kärkkäimmin kiinnostukseni herättää, on kiinnostavat leikkaukset ja materiaalit.

En toki kiellä, etteikö näin pikkujouluaikaan mieleni olisi virittynyt kiilto- ja kimallustaajudelle normaalia tehokkaammin, mutta ylläoleva mekko on vain kiinnostava. Erityisplussaa harmaasta monokromiasta ja kiiltoasteiden vaihteluista. Kiiltävät leggarit olisin itse vaihtanut mattasukkiksiin, mutta menköön nyt.

Olen selkeästi siirtymässä sinne, minne kaikki muotoilijat vanhetessaan menevät: mustien ja harmaiden möykkyvaatteiden ja liiangraafisten kampausten mikämikä-maahan. Puuttuu vain oudot kahdeksikon muotoiset silmälasit ja kuiva puhenuotti.

Not.

Midinismejä ja kukkoilua

Kaikilla on varmaan sanavarastossaan joitain sellaisia sanoja tai ilmauksia, jotka ovat muodostuneet sisäpiirin vitseinä, ja joita käytetään vain tiettyjen ihmisten seurassa. Ulkopuolisten mielestä nämä väännökset ovat tuskin koskaan yhtä ratkihauskoja, kuin keksijöidensä mielestä, mutta ajattelin silti kiusata teitä muutamilla sanavarastoon vakiintuneilla midinismeillä. Kovin ovat kissa-aiheisia nämäkin ;).

Kissahtaa - Joo, onhan tälle muitakin merkityksiä. Meillä kissahtaminen tarkoittaa sitä, kun kissa saa yhtäkkiä lajityypilleen ominaisen riehupääkohtauksen ja kirmaa häntä puuhkana ja korvat hukassa ympäri seiniä ja omistajiensa poskinahkoja. Tilanteessa sopii siis lakonisesti lausahtaa, että "ka, misu kissahti".

Pöllökiikarit - Tarkoittaa vaihtelevasti yleensä ihmisolennon silmälaseja, mutta yleisimmin kissaolennon laajenneita pököpääpupilleja. Pöllökiikarit ovat erityisesti kissahdukseen liittyvä oheisilmiö.

Kakkapöllö - Liittyy läheisesti edellämainittuihin termeihin. Kissanomistajat varmasti hyvin tietävät sen ilmiön, mikä seuraa kissan kakkalla käynnistä. Kakkan jälkeen seuraa nimittäin välitön kissahdus, jota normikissahduksesta poiketen säestää jostain leijuva viaton, mutta tappava basantuulahdus. Tätä kutsutaan tuttavallisesti kakkapöllökohtaukseksi.

Iltapöllö - Iltakissahdus ilman paskankäryä.

Puujalat - Kissahduksessa käytetty yleisin askellaji, johon kuuluu myös äärimmilleen köyristetty selkä ja pullonharjahäntä.

Pyllypyykki - Seuraa kakkapöllöä.

Savipaja - Hiekkalaatikko.

***

Tämän informatiivisen ja hyödyllisen sanaston jälkeen on hyvä paneutua postihenkilön tuomaan GT-pakettiin. Jo aiemmassa postauksessa mainitun vyön lisäksi tarttui kaupasta haaviin kiva riikinkukkopaita.

On kuitenkin todettava, että kuvittelin sekä kuvan että hinnan perusteella tämän paidan olevan rutkasti pidempi. Ajattelin jotenkin, että nuo sivuhuitulat olisivat heilahdelleet jossain polven korkeudella, ja hahmotin koko jutun enemmänkin mekoksi kuin teepaidaksi. No, pidän siitä silti paljon. Älkäähän muuten välittäkö kuvan asustuksesta, kiskaisin nuo vain kotivaatteiden päälle kummempia miettimättä.

Riikinkukko on minulle merkityksellinen eläin, sillä se liittyy läheisesti siihen, kuka olen. Mikä tarkoittaa tietysti itserakasta pöyhkelijää.

Vyökin tuotti lieviä yllätyksiä, sillä se oli leveämpi kuin odotin. Ihan kiva kuitenkin, olen varsin tyytyväinen. Olisi tosin pitänyt ottaa se pienempi koko, koskapa sain kurtata tuon samantien viimeisimpään reikään. Toivottavasti vyö ei siis veny kovin kauheasti, muuten joudun pienennyshommiin. Ei, ei todellakaan jaksa palautusvaihtorumbaa.

Kivoja ostoja siis. Nyt kehittelemään pikkisvaatetusta vyön ympärille. (Yksi midinismi vielä kiellon päälle. Pikkikset = pikkujoulut.)

Muotiblogit pelastivat minut Gerry Weberiltä

Blogin pitäminen on selkeästi muuttanut minua.

En tuomitse enää muotivillityksiä. Itse asiassa minusta on tullut niin munaton ja hampaaton vätys, etten edes ärsyynny niistä enää. Eniten ärsyttää - jos ärsyttää - selkeä vaaterutiiniin juuttuminen tai massan mukana meneminen. Eli toisin sanoen mielikuvituksettomuus ja tylsyys. Sallittakoon sekin kuitenkin. Kaikkia kun ei (kumma kyllä) vaatteet kiinnosta.

Olen myös oppinut katsomaan ihmisiä tarkemmin. Niitä pieniä yksityiskohtia, koruja, asusteita. Kovin usein huomaa, että se bussin harmainkin mummeli on selkeästi miettinyt ylleen pukemiaan vaatteita. Värisävyt saattavat sopia kauniisti yhteen, tai myssyssä on sievä, kantajalleen sopiva kuosi ja väritys. Toisin sanoen kyllä nekin, jotka eivät huomiota herätäkään, pukeutuvat.

Ja toisaalta pikkukaupungin asukkia riemastuttavat suuresti ne harvat ernuteinit, jotka erottuvat väripilkkuina harmaasta massasta. Pikkupaikassa se vaatii jo uskallusta.

Samaten riemastuttavat ne, jotka selkeästi miettivät pukeutumistaan, mutta eivät piittaa trendeistä tuon taivaallista. Jokin vuosituhannen alun muinainen trendivaate saattaa aiheuttaa minussa kauhunväreitä, mutta jonkun toisen yllä nähtynä vain hyvää tuulta. Ja ihan hyvässä mielessä siis.

Koen myös nykyään suunnatonta ärsytystä muotivillitysten kritisoinnista.

Jessussiunaa kun on karmeat kiiltoleggarit.

Kyllä nykymuoti on sitten sitä ja tätä ja määmäämöömöö.

Mitä tuokin on tuommoiset ylleen pukenut.

Ei, ei, ei. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta tuontyyppinen puusilmäisyys on osoitus vain ja ainoastaan ahdasmielisyydestä ja tyhmyydestä. Ehkä itsestäänselvyyksiä, mutta en ole aiemmin pannut edes merkille, miten paljon ihmiset tätä harrastavat!

Eli korniuden huipuksi voin todeta, että arvostan nykyään ihmisten erilaisuutta ihan eri tavalla. Samaten blogin kirjoittaminen on virittänyt uudelleen intoni ompeluun ja vaatteisiin yleensä. Olin ennen blogien löytämistä jo lipsumassa muka-aikuiseksi, järkeväksi tympiöpukeutujaksi.

Niin se on. Muotiblogit pelastivat minut Gerry Weberiltä.

(Teksti ilman kuvia. Onko sellaista?)

Mainokset ovat taidetta parhaimmillaan

Ja erityisesti vanhat sellaiset.

Haluaisin sisustaa kotiamme vanhoista vintagemainoksista tehdyillä julisteilla. Itseasiassa haluaisin sisustaa kotimme itse maalaamillani, potentiaalisesti vintageaiheisilla maalauksilla, mutta näillä näkymin ehdin maalailla vasta vanhainkodissa. Siihen asti on hyvä haaveilla.

Eteisen seinälle olisi ihana ripustella monta pientä kenkätaulua hassuun, epäsymmetriseen ryhmään. Vanhat, kuluneet kehykset kruunaisivat kokonaisuuden. Ja johonkin nurkkaan roikkumaan vanhat ballerinatossut... mistähän löytyisi.

Kissa-aiheilta ei kodissamme kertakaikkiaan voisi välttyä. Nämä misuset voisivat koristaa vaikkapa talon emännän tulevaa ompeluateljeeta tai pukeutumishuonetta (kkköh, niin mitä pukeutumishuonetta, kysyy mies).

Valkoisen kisun ilme on samaa sarjaa oman pitkäkarvaisen puuhkahäntäni perusilmeen kanssa :D. *nirps*

Voi, kun osaisi ranskaa :D. Enemmänkin siis, kuin vulevukusheeavecmua, mikä on tietysti vallan tehokas repliikki itsessään. (Ja kyllä, noin sitä ranskaa kuuluu kirjoittaa, muut vain ei tiedä sitä.)

Ihanaiset flappertypsyt pääsisivät jammailemaan vaikka olohuoneeseen. Aivan erityisen kovasti pidän tuosta alemmasta, lintuaiheisesta kuvasta. Se on kertakaikkisen kaunis!

Parfyymi- ja meikkikuvat ovat ehdottomasti WC:n sisustukseen kuuluva elementti. Haluaisin vessaan myös pyöreän peilin kultaisella ja paksulla koukerokehyksellä. Vaikka siihen pöntön päälle, niin vessan miesvieraat voisivat ilmeillä siihen asioidessaan ;).

Tämä kuva on puolestaan tunnelmaltaan makuuhuoneeseen sopiva.

Tulipa ihan hirveä hinku saada jostain käsiin nuo kissajulisteet. Kaikki nämä kuvat ovat allpostersilta, mistä olemme aiemminkin tilanneet mm. Emily the Strange-jullareita. Emilyt vain istuvat nykyiseen sisustukseen yhtä hyvin kuin sialle otsatukka, joten tarttis tehrä jotain. Niinsanotusti.

Taattua laatua

Missattuani GT:n nettikaupasta yhden hienon farkkuhameen, olen alkanut käydä sivuilla kurkkimassa lähes päivittäin. On merkillistä, miten juuri ne minun mielestäni kivat vaatteet katoavat sieltä ensimmäisinä. Lievästi geneerinen vaatemaku?

Tämä solkivyö kilahti eilen ostoskoriin erään toisen jutun kaveriksi, ja tämänpäiväinen kurkkimiskierros osoitti, että taas on tullut kivaa lumppua tarjolle. Olen varsin nokkelana pikku paukapäänä päätellyt, että alhaiset postikulut johtuvat juurikin tuosta nopeasta päivitystahdista. Siellä ilmiselvästi toivotaan, että ihmiset tekisivät mahdollisimman usein monta pientä tilausta.

Laukkutehdas on pyörinyt kiitettävällä tahdilla. En itseasiassa tiedä miksi ja kenelle noita oikein väsään, mutta tuntuu omituisen mukavalle ommella jotain sellaista, joka on ulkonäöllisesti niin ei-omaa-makuani, ja joka ei tule omaan käyttöön.

Osa laukuista tulee tokikin arpajaisvoitoiksi pian (?) koittavaan tilaaja-arvontaan, mutta eivät kaikki. Suunnitelmana olisi tehdä vielä pari väskyä vähän trendikkäämmillä kuoseilla, koska nuo tämänhetkiset haisevat vähän mummolle ;D. (Haisevat muuten ihan konkreettisestikin mummolle, nuo kankaat nimittäin lemuavat jollekin Eau de Täti-huuhteluaineelle...) Nuo ovat siis sellaisia muovikassin kokoisia kestokasseja, jotka saa nykerrettyä kasaan.

Ankean ja rääntäyteisen viikonlopun piristeenä meillä kävi kylässä kissavieras :). Pieni harmaa tyttönen on kaverini kissinpentu, joka on varmasti sosiaalisin ja pelottomin mirri, mitä maa päällään kantaa. Tästä todistaa erityisesti se seikka, että kisu meni kuljetuskoppaan ihan vapaaehtoisesti. Täysin tuntematon käsite tässä taloudessa. Kuljetuskoppahan on teurasautoon verrattava kamaluus, johon menoa vastustetaan myös asiaankuuluvalla intensiteetillä.


Jaksan huvittua noista viiksistä, ne ovat niin pienet töpöt :D.


Kandityökin saatiin kaivettua kovon uumenista... harmi vain, että bloggaajaa vaivaa asiatekstin tuottamista koskeva paha asennevamma. Itse kone makaa tuolla sisukset ulkona, ja sain erinnäisten mutkien kautta lainaan iskemättömän läppärin, jossa on ilahduttavana erikoisfeaturena maailmankaikkeuden paskin käyttis, joka myös Vistana tunnetaan.

Ihan vaan pienet perseen sisäpuolen hajuiset terkut Keitsin Pilille. Miksi ihmeessä ennen oi-niin-toimiva käyttis on pitänyt raiskata tällaiseksi epilepisia-vilkkuvalo-piripiritööt-sirkusefekteillä ladatuksi jumiohjelmaksi, joka ei jaksa efekteiltään edes toimia?! Saan niin näppyjä tästä riisutustakin ulkoasusta...


Että hasta la v*tun Vista vaan.


* Nyt soi: Turmion kätilöt - Tirehtööri*

Hakusanahauskaa ja randomit misut

Ei sunnuntaita ilman hömppäpostausta. Eikä kissoja, muistikortti nimittäin yllätti bloggaajan (sekä hyvässä, että pahassa).

Huvitin eilen itseäni Google analyticsin parissa, ja järkytyin melko lailla blogin kuukausittaisen kävijämäärän huimasta noususta. Viimeksi analyysejä tutkiessani oli kävimäärä muistaakseni noin 2500 höpönassua/kk. Nyt määrä onkin - tättärättärää - 6000! Oho. Olen myös saanut (ilmeisesti blogin kävijämäärien noususta johtuen) hiljattain kokemusta myös niistä hivenen epämieluisistakin lieveilmiöistä, mitä pönkittynyt asema blogosfäärissä on tuonut mukanaan (enkä edes puhu anonyymeistä)... eikä siitä nyt sen enempää. Ymmärrän kuitenkin hyvin niitä, jotka ovat jossain vaiheessa saaneet tarpeekseen tästä.

Olet tainnut ottaa jo ihan tarpeeksi. *tuomitseva katse*

Hakusanahauskaa:

tee itse aromipesä - Mikä ihme teillä ihmisillä on siihen aromipesään? Unohtakaa se! Tässäpä ihan ilmainen vinkki pesän tekoon: Ota vanha kylmälaukku, ja laita sinne kattilallinen puuroa. Laita kattilan päälle dynamiitti ja sytytä se. Sulje kansi ja väistä. Anna hautua.

tapetti burberry - No hyj!

se joka pienestä suuttuu korpuksi muuttuu - Tämä oli jotenkin ihan älyttömän suloinen lausahdus :D.

saappaat korko sattuu - Ai kengän sisäpuolelle? Vai ulkoakäsin käden päälle astetettuna? Täh? Ikinä kuullut pohjallisista?

osta vähemmän - Ihan hyvä vinkki. Mutta miten ihmeessä se liittyy blogiini?

nainen piiskaa sattuu nahkahame
nahkahame perse
"perverssi nahkahame"
- Nahkahameisiin liittyy nyt kyllä kovin selkeästi varsin spesifi konnotaatio. Varsinkin tuo ensimmäinen on kyllä selvästi jonkinasteisessa tunnekuohussa kirjoitettu. Toivottavasti et virponut (kovin paljon) blogiani lukien.

midinetti tarkoittaa - No, minua tietysti :D! Vai onko tämä syvällisempi kysymys, ja haluat tietää, mitä oikeasti tarkoitan?

matti nykäsen farkut - Miksi ihmeessä haluaisit löytää asiaa niistä? Jotta kuitenkaan mahdolliset seuraavat onnenonkijat eivät pettyisi, päätin ilahduttaa teitä eräällä kuvalla, jonka otin kesällä farkkushortsibuumin ollessa kuumimmillaan. En vastaa vatsakrampeista tai mahdollisista näköelinvauroista. Housut löysin lumppukopasta, ovat ilmeisesti kuuluneet äitimuorille...

Iiiiiiiiiihanat.

Niin. Muistin virkistämiseksi kerron, että kesän trendinähän oli bongata kirppikseltä vanhat kasarilevikset, ja lyhentää niistä sortsit. Minulla on kuitenkin sellainen kutina, etten välttämättä olisi ansainnut mitään vuoden fashionista-pokaalia näistä tehdyillä shortseilla. Siinäpä vasta hotti äässi, voi jeesusmaria. Haarasauma on kiristynyt ilmeisesti jonnekin keuhkojen väliin, ja pakarat vie noin yhden neljäsosan pienen naisihmisen pituudesta. Noniin, tulkaapa nyt korkeavyötäröhousufänit kehumaan, miten ihanan naiselliselta näytän. Ai, eikö tuo olekaan enää ihan sama asia, kuin nykypäivän korkeavyötäröhousut? Gee. Mäkun luulin olevani niin hip.

isopyllyhame - Käkäwooot! Joku käyttää mun termiä! Poliisi!

farkkujen lyhentäminen käyttämällä lahjetta - voit olla myös todella rohkea, ja olla käyttämättä lahjetta. Hameita voi lyhentää vyötäröltäkin, mutta mitäs luulet, miten on farkkujen laita?

after ski +pukeutuminen - Monot ja rommitoti. Ja Chanel no. 5.

anttilan vanha postimyyntiluettelo - No täältä löytyy yksi. Löytyy alusvaatteitakin. Nahkahameita (eritoten perverssejä) ei ikävä kyllä nyt löydy.

Karu totuus kissankarvoista, osa 2: Kuka unohti imuroida kiipelypuun?
(Huomatkaa taustan hyvinkynsitty köysipölkky.)

Yö ei ole pimeä päivä

... vaikka yöltä tuolla ulkona kyllä näyttää.

Yritän tässä aktiivisesti unohtaa, että eräiden yliopistoproggisten suhteen olisi "vähän" jo aihetta panikoida, ja surffailen sen sijaan nettikaupoissa. Ja kyllä hermo lepää. GT:n sivutkin toimivat miehen läppiksellä kuin unelma (vain onkohan ne korjanneet niitä jotenkin). Tulin rätei ja lumpui selatessani tuumineeksi omia kriteerejäni vaatteen hankkimiselle.

- En osta mitään, missä on akryyliä. Poikkeuksena tosin on jotkut sukkahousut ja hanskat, joita minulla on taipumuksena hukata ja rikkoa alta aikayksikön. Akryylin välttely on vaikeaa, sillä sitä sisältävät vaatteet ovat yleensä halpoja, ja ulkonäöltään trendikkäitä ja mielenkiintoisia. Tästä periaatteesta pidän kuitenkin tiukasti kiinni, sillä viimeisin vikaostoni pilliintyi jo kahden pesun jälkeen ihan törkeän näköiseksi. GT:n neuleista valtaosa karsiutuu siis pois heti kättelyssä.


Toinen vaikea, mutta mukava materiaali on viskoosi. Näitä ostan ihan mielelläni, mutta vaatteen hoitoon on kiinnitettävä huomiota. Silittäessä saa helposti saumakohdat kiiltämään, joten kannattaa aina silittää nurjalta. Pesuohjekin näyttää yleensä kolmeakymppiä ja hienopesua, ja sitä kannattaa noudattaa. Onko kukaan muu pannut merkille, että viimeisten vuosien aikana viskoosivaatteita on tullut ihan hurjasti markkinoille?

- Yritän ostaa oikean kokoisia vaatteita. Tästä lipsun helpoiten. Paheenani on nimittäin ostaa vaatteita sovittamatta, ja monesti ne ovat jostain kohtaa pieniä. Ei hyvä. Yleensä vaatteita voi isontaa vähän, mutta välttämättä se ei onnistu. Silmämääräinen koon arviointi onnistuu välillä, mutta silmällä ei voi arvioida kankaan joustavuutta tai vyötärön ja rinnanympäryksen suhdetta. Siihen tarvitaan aivoja, joita minulla ei todistettavasti ole.

- Ostan stretchfarkuista aina "liian pienen" koon, tahallani. Tämä on jotain, mikä kaikkien tulisi sisäistää. Akkainvaatteita myydessä saa kohdata niiiin paljon viistoja katseita ja suoranaista epäilyä, kun sanoo, että soivan tiukat farkut ovat juuri hyvän kokoiset. Rakkaat asiakkaat kai luulevat, että ahne myyjänplanttu yrittää kusettaa... Se stretch antaa taatusti periksi jossain vaiheessa, ja sitten kaapissa makaakin pari persiistä löpöttäviä farkkuja, joita ei kehtaa käyttää. Niiden pitää olla ostohetkellä tiukat!

- En osta mitään, missä on aitoa turkista. Lampaankarvan voin tosin vielä sulattaa jonain pienenä yksityiskohtana. Olen ihan täysin sitä vastaan, että eläimiä kasvatetaan pelkästään turhamaisten ihmisten koristeiksi. Ruokaa me tarvitsemme kaikki, mutta turkiksia? Ja tiedetään, maailmassa on monta muutakin asiaa päin peetä, kehitysmaiden lapset kärsii, ja tällainen ajattelutapa on ihan perusteetonta ja turhaa, jos ei ole kaikilla muillakin tavoilla täydellisen ekologinen ja 100% vegaani... ja blahblahblah. Älähtäkää tekopyhyydestä, I dare you.

Testailin tänään Lindexin aletangosta bongattua neulemekkoa, ja yhdistin sen kirpparilta ostettuun synkistelypaitaan. Vyön nykäisin jostain vanhasta hamosesta. Jalassa on ne riistohintaisella suutarilla käytetyt kengät. Tai en itseasiassa tiedä, oliko taksa edes normaalia kalliimpi, kun en ole suutarin palveluksia aiemmin tarvinnut. Kaksien kenkien korkolaput + joku liukueste toiseen pariin kustansi 45 euroa, mikä on mielestäni paljon... kaiken lisäksi se puoskari oli vuollut palan ihanien korkosaapaksieni korostakin... möö.

Tämmöisen askartelinpaskartelin eilen. Kyseessä on siis kestokassi, jonka kaava on otettu suoraan tavallisesta muovikassista. Bongasin ohjeen netistä, mutta koska kirjanmerkit ovat toisen koneen uumenissa, en voikaan linkittää teko-ohjeisiin. ( Edit: Paitsi että voin, ohje on täällä. Ompelin näköjään ulkomuistista nuo hihnat vaikeamman kautta... oh well.)

Laukun saa nykerrettyä kasaan, jolloin se mahtuu kivasti käsilaukkuun. Oranssi tikkaus ei mielestäni ollut ihan paras idea, se pistää silmään ja näyttää epäsiistille.

Näillä tämmöisillä ajattelin sitten lahjoa teitä, kun sata tilaajaa tulee täyteen :). Materiaalit ovat kierrätettyjä tai ilmaiseksi saatuja, ompelulankoja myöten. Luvassa on siis kaikennäköisiä erivärisiä kassisia erilaisilla koristuksilla. Kasseissa on puuvillainen vuori, joten ovat siistejä ja kestäviä.

Ps: Huomenna ei välttämättä ole tulossa kissapostausta. Kaikki misukuvat ovat tuolla hajonneessa koneessa, ja niiden varmuuskopiot ties missä.

Onko vai ei?

Perjantai - on
Flunssa - on
Väsy - on
Kiire - on
Rikkinäinen tietokone - on
Todennäköisen tuhoutunut kandityö - on
Mahdollisesti jotain muutakin semitärkeää tuhoutunut - on
Varmuuskopio kandityöstä - ei ole
Varmuuskopio yhtään mistään tärkeästä - ei ole
Aivot - niin mitkä?
Hermot - ei enää
Juustonaksuja - on
Ase - ei onneksi ole
Huumorintaju - karannut
Kengät käytetty suutarilla - on (45 euroa, fofaksseik ja kaaddämit. Ja himputin pimputin juukeli. Ja kehveli. Rupean suutariksi.)
Miehen työläppäri - on, luojan kiitos

Kiitos ja anteeksi, huomenna jotain muuta :D.

Talviunet tekis poikaa

Yyh.

Pari viimeistä päivää ovat olleet jotenkin väsyttäviä. Olen kerrankin yrittänyt keskittyä oleelliseen, mikä jollain tasolla syö vireyttäni. Vihaan sanaa "luova", enkä haluaisi käyttää sitä itsestäni, mutta liian järkevien asioiden tekeminen saa minut yksinkertaisesti tylsistymään. Mielikuvituksen mörkö haluaa ruokaa.

Jotain hetkellisen järkevistä tekemisistäni kertoo se, että sain viimein vietyä kahdet kengät suutarille. Ne toisethan ehtivät odotella korkolappujaan vasta pari vuotta...

Ja flunssa, ei edes puhuta siitä...


Rhia käsitteli blogissaan violetteja asioita, mistä inspiroituneena vedin ylle hiljattain ostetun tummanvioletin tunikan. Vähän tylsä vaateparsi, mutta niin on ihminen sen sisälläkin. Kynnet ovat tunnustaneet violettia jo pari päivää. Lakka on Lumenen Natural Code, sävy 14. Sävy on mielestäni kiva, mutta peittävyys melko huono. Kolme kerrosta on vähimmäismäärä.

Opettelin viimein käyttämään ulkoista salamaa, mikä kyllä vähensi kuvankäsittelyn tarvetta melkoisesti. Onneksi kotona asuu kameraekspertti, muuten olisin hukassa.

Tällä kertaa ei nyt lohkea kummoisia juttuja. Jostain syystä kaikki aiemmin päivällä keksimäni hauskat väläykset ovat paenneet päästäni. En jaksa ottaa kantaa, enkä edes marista.

Facebookin statusta lainatakseni: Midinettiäkin kiinnostaa.

***

Kisu keksi viikonloppuna hauskan jemman itselleen. Meidän molemmat mirriset tykkää kovasti kaikista kaljapäkeistä, ja yrmyilmeestään huolimatta pikkumirri kehräsi kuuluvasti koko kuvailusession ajan. Alemmassa kuvassa sen häntä on ihan jättimäinen :D. Täältä löytyy kuva toisesta, hieman tukevammasta päkkiasukista, ja onhan tuo läskin pahvipuku astetta isompikin...

Kasipäkissä on kiva matkustaa. Ekologinen kantokoppa.

Täyttä olutta - ainakin melkein.

Liikunnanvihaajan tunnustukset, osa 2.

Joku ehkä muistaa hämärästi tämän puolentoistakuukauden takaisen merkintäni liikunnasta, ja siitä, miten paljon sitä voikaan pieni ihmispyllertäjä vihata. Toisin kuin ehkä itsekin luulin, olen jaksanut lätkytellä tuolloin ostamallani crosstrainerilla yllättävän innokkaasti. Käsi ylös, moniko luuli koko homman jääneen sille tielleen ;)? o/.

Kuva.

Aloitin liikkumisen varovasti puolen tunnin pätkillä, ja pidensin aikaa aina sitä mukaa, kun kunto antoi myöten. Tällä hetkellä kuntospurttini kestävät noin 45-60 minuuttia kerrallaan, noin kaksi kertaa viikossa. (Epämääräiset ajanmääreet johtuvat allekirjoittaneen vetelästä luonteenlaadusta ja siitä, että pelkään pilaavani sen vähäisenkin ilon asettamalla itselleni liian tiukkoja rajoja...)

No EI, en edelleenkään voi sanoa rakastavani liikuntaa. Voin kylläkin hieman vastustellen ja pitkin hampain pienellä äänellä sihistä, että on se välillä ihan kivaa. Välillä. Liikunnan riemun, valaistumisen ja muun ällöperseilyn sijasta voin kertoa löytäneeni jaloistani reisilihakset ja erään paljon kiinnostavamman riemunaiheen: mittanauhan. Joko se on venynyt, tai minä olen pienentynyt.

Reiteni ovat kaventuneet 2 cm. *kaaddämit*

Pers on kaventunut 0 cm. *lievempi ilonilmaus*

Sitä, mistä läski on oikein onnistunut katoamaan, en osaa määrittää (paitsi perspuon osalta). Ratsastushousuläskit on reisien sivuilla edelleen tallella, samaten kuin sisäreisien löllerspölleröt. Koska normaalipainoiset ihmiset eivät yleensä saa sanoa kroppansa vääriin paikkoihin kertynyttä rasvaa läskiksi tai muhkuroita selluliitiksi ilman kanssaeläjien vähättelyä, pyydän teitä ainoastaan panemaan merkille sen, että allekirjoittanut on kiinteytynyt ja aikoo jatkaa sitä.

Ihan positiivinen sivuvaikutus on ollut myös sillä seikalla, että jaksan nykyään kiivetä neljänteen kerrokseen kuolematta hapenpuutteeseen ja juosta bussiin hinkumatta kuin henkitoreinen jakki.

En siltikään voi suositella liikuntaa kenellekään. Siinä tulee hiki, hyi.

***

Ajattelin laittaa tähän loppuun ihan täysin mihinkään liittymättömän kuvan maailman söpöimmästä eläimestä, kaguaanista. Jos olisin eläin, olisin juurikin tuollainen pöljöttävän mollosilmäinen, nöpökorvainen, pesisräpylää muistuttava karvainen puuasukki. (Joo, katsoin sen hiljattain tulleen ohjelman mikäsenytolikaan-kanavalta.)

Katsokaa nyt, aaawww...

Söpö eläin on täältä.

Kotikylpylämme

Tänään pääsettekin kurkistamaan talonväen kylpytiloihin.

Sisustus jatkaa samaa linjaa talon muiden huoneiden kanssa: tummat lattiat, kuosia seinillä, väripilkkuja siellä täällä. Kissankarvaa unohtamatta.

Iloisen väriset pyyhkeet piristävät talven pimeyttä.

Saunan seinän vanha muuri on päällystetty jälleen kerran kivellä, jota löytyy kodistamme enemmänkin. Valaistuksen virkaa toimittavat kuulakkaat ledilamput. Sauna on talon emännän ehdoton suosikkitila, ja siellä vieraillaankin useita kertoja viikossa.

Kirkkaanpinkki räsymatto ja brutaali totuus salakavalista kissankarvoista.

Suihkutila on erotettu kaakelein päällystetyllä seinämällä kodinhoitotilasta. Peräseinän laatta on väriltään neutraalin siniharmaa, kuitenkin mustilla pitsimäisillä kukkakuvioilla koristeltu. Saunan ovi on suihkua vastapäätä. Jokaikinen seinän sauma on emännän rakkaudella laastittama *brrr*.

Vanhoissa taloissa ei ikkunoiden paikkoja tai kokoa voi valita, joten meillä onkin suihkutilassamme melko valtava maisematarjonta. (Ja niin on myös pihaan sattuneilla vierailla sisällepäin...) Ikkuna on kolmen pienemmän lasin levyinen, ja tuotti melkoisia ongelmia verhoratkaisujen kannalta. Päädyin loppujen lopuksi tekemään yhtenäisen, purjerenkailla varustetun salusiinin, jonka voi halutessaan ottaa ikkunasta kokonaan tai osittain pois. Näppärä ratkaisu tiloihin, joihin kiinteät verhoratkaisut eivät sovi.

Suihkun seinälaatta.

Kodinhoitotila / pukeutumistila. Vasemmalla kuvan ulkopuolella ovat pesutorni ja pyykkikaappi, sekä ovi.

Nykyhetkeä katsellessa on vaikea uskoa, että tämä huone oli joku aika sitten hiirien valtaama rupukeittiö. On sääli, etteivät ihmiset osaa arvioida sitä työmäärää ja vaivaa, mitä meidänkin remonttiimme on mennyt. Valmista katsellessa taustalla kummitteleva työmäärä jotenkin katoaa, ja sitä näkee vain sen, mikä on suoraan silmien edessä.

Mutta onneksi itse ei unohda.

***

Psst! Shandi arpoo!