Suhteellisen randomia hölötystä

Arvatkaapas mitä. Ulkona sataa. Onnekseni pääsin tänään autolla töihin, sillä skootterilla olisin kastunut läpimäräksi. Päätin tänään pukeutua hameeseen ihan vain siksi, koska autolla ajaessa se on mahdollista.

En voi kyllä suositella skootteria kulkuvälineeksi yhdellekään muotibloggaajalle :D. Hiuksia ei voi laittaa mitenkään, koska kypärän on mahduttava päähän. Hametta ei voi pitää, koska tulee kylmä / se lentää korviin. Korkokengät jalassa ajaessa tulee polvet suussa -efekti. Niin, ja kypärän sisusta on aina aivan puuterissa.

Plussia ja miinuksia:

Henkilöauto
+ Aikatauluista riippumaton
+ Nopea
+ Säätilalla ei merkitystä
+ Voi pukeutua miten haluaa
+ Hiuksia voi laittaa
+ Saa matkata omassa rauhassaan
- Bensa on kallista
- Autovero
- Epäekologista

Skootteri
+ Aikatauluista riippumaton
+ Melko nopea
+ Saa matkata omassa rauhassaan
+ Kuluttaa vähän bensaa
- Erittäin altis luonnonvoimille, vaikuttaa pukeutumiseen
- Ei voi laittaa hiuksia
- Pieni ja näkymätön liikenteessä
- Ei voi ajaa talvella (tai voi, mutta melko hullu pitää olla)

Paikallisbussi
+ Voi nukkua ja kuunnella iPodia
+ Melko ekologista
+ Voi pukeutua miten tykkää
- Kalliimpaa kuin skootterilla ajo
- Kiljuvat, haisevat, ärsyttävät ihmiset....
- Matkalla pysäkille voi kastua
- Hajoavat bussinrämät
- Surkeat aikataulut

Valitse noista nyt sitten. Tässä ei ilmeisesti voi voittaa.

Sain eilen luettua loppuun perjantaina lainaamani Gabrielle Chanelin elämäkerran (Kirjoittanut Alex Madsen). Kirja oli ihan ok, ei mitenkään mullistava mutta kyllä sen ihan mielikseen luki. Tein muutamia huomioita Cocon elämästä, ja en kyllä saanut hänestä henkilönä mitenkään erityisen hyvää kuvaa.

Cocosta ei välttämättä olisi tullut yhtään mitään ilman rikasta miestä, tai näin ainakin väittäisin. Alkuaikoina pientä hattukauppaa pitäessään hän ei ollut edes tietoinen tehneensä tappiota pitkän aikaa. Joku muu maksoi velat ja piti puotia pystyssä. Coco häpesi syntyperäänsä ja jostain syystä myös joitain sukulaisiaan. Hän elätti miljonäärinä mieluummin narkkarirunoilijoita ja kavereitaan, kuin antoi rahaa köyhälle suvulleen.

Chanelilta puuttui jollain tasolla myös täysin uudistumisen taito. Hän pitäytyi omassa linjassaan niin tiukasti, että edes sodanjälkeisessä comebackissaan esittänyt mitään uutta, mikä aiheutti yleisössä närää. Mukavat, suoralinjaiset jakkupuvut ja pikkumustat olivat hänen tavaramerkkejään, ja niissä hän myös pysyi. Coco keksi myös kalliiden helyjen tilalla pidettävät halvat pukukorut.

Mielestäni hyvän vaatesuunnittelijan on pakko uudistua aika ajoin. Oma linja on toki säilytettävä, mutta eihän samaa voi loputtomiin toistaa. Mielestäni Chanel ei ollut niinkään taiteilija, vaan ompelija. Tottakai kuitenkin erittäin hyvä sellainen. Ironista on myös se, että Coco halveksi syvästi minihameita. Eipä taida olla Chanelilla nykyään montaakaan mallistoa, joissa ei kyseistä vaatekappaletta esiintyisi.

Löysin kirpparilta tänään kivan huivin. Kukat ovat varsin sähäkänpinkit, mitä ei ehkä kuvasta oikein huomaa. Kirppureissun ikävintä antia oli äänekkäästi piereskelevä vanha rouva, jota yritin pakoilla, mutta joka löysi aina tiensä viereeni. Sulkisivatkohan kirppiksenpitäjät liikkeensä niin, että pääsisin ihan ainoana sisälle kiertelemään ja ostelemaan? Ilman pierumummoja ja haahuilevia setiä? Jos olisin joku Britney, niin tämä ei varmaan olisi ongelma. Harmikseni (yeah right) en ole Britney.

Höpinöitä höystäneissä vaatekuvissa oli taaaas se Lindexin hame (the jumivaate) ja kietaistava neuletakki, joka on kurottu vyöllä vyötärölle. Violetit sukkikset tuntuvat kovin ajankohtaisille näin synkkänä päivänä.

Torstai on teeveehömppää täynnä. Voi myötähäpeän BigBother (sic). Hyvää päivänjatkoa teille, ihanat lutumussukat!

Uulalaa ja muita latteuksia

Hiippailin hetki sitten vintillä kaivelemassa lehtikoreja vanhojen Pahkasikojen toivossa, mutta löysin jotain melkein viihdyttävämpää (mutta vain melkein!). Joitain vuosia sitten suomen akkainlehtitaivasta nimittäin himmensi journalistinen yskös nimeltä IN-lehti. Jaa mistäkö moinen määritys? Kaikki jutut ovat ihan käsittämättömän törkeästi tehtyjä, mallit on stailattu ilmeisesti pimeässä ja vaatteet eivät taatusti ole nähneet minkään planeetan muotia. Tauhkaa. Puhdasta tauhkaa. Ovat mokomat vielä menneet lakkauttamaan tämän mainion lehden vuonna 2003. Hmmmm.

Sukelletaanpa siis hetkeksi IN-lehden aistikkaaseen maailmaan...

Meikkivinkkejä, anyone?

Upeahuulinen sutt... ööh, frouva, opastaa tässä meitä tekemään pysäyttävän huulimeikin. Tarvitset vain maalitelan ja kolmisen litraa syklaaminpunaista huonekalumaalia. Sitten vain katse kaukaisuuteen, ahnas banskunnielentäilme naamalle ja maalailemaan!


Muuttumisleikki:

"Joo, on tää ihan kiva".

Jaana ennen ja Jaana jälkeen. Voi Jaana parkaa. Kannattaa ottaa permis ja kuorruttaa se läpikotaisin muotovaahdolla. Tai siis kannattaa ottaa permis. Tai siis kannattaa ostaa giljotiini.

Tästä on leikki kaukana.


Ohjeita muotivaatteiden käyttöön:



Tämän vinkkivitosjutun otsikkohan siis oli "Näin käytät muotivaatteita". Uskotteko jos sanon, että tämä nimenomainen numero on julkaistu vuonna 2002? Onko muistini jotenkin pahasti korruptoitunut, vai miten olen missannut mummojakut ja nilkkapituiset hameet? Vai (juoksee tarkistamaan) olenko sittenkin skannaillut tänne Pirkka-lehteä?

Ja ihan muutama juttu vielä. Ensinnäkin aidosti laihat ihmiset eivät erityisemmin pidä kyseisestä sanasta, sillä sillä on negatiivinen kaiku. Puhutaan hoikista mieluummin. Toisekseen, missä ne yläkuvan kaivatut kurvit nyt sitten ovat? Siis ach, ai ne ovat tuon laatikkojakun alla? Voi morjens.



Nyt meinaa aivan sanat kadota. Tässä on kuulkaa ihan must yhdistelmä, rouheat bootsit ja kukkamekko! Nyt kaikki nappaamaan tästä trendi ensi kesälle! Hiustyyli tietysti erottamattomana osana sitä. Ekstrasomisteeksi voisi vielä lisätä vähän heinää pikkuhousuihin ja malluaskin rintataskuun. Ja se huulipuna! Muistakaa huulipuna.

(Ja niitä naisellisia muotoja voi sitten vaikka krävätä kirurgilta.)

Oikeanpuoleiseen akkaan viittaavan kuvan tekstissä taas käskettiin kiinnittää huomio isoihin tisseihin, näin suoraan sanottuna. Noh. Ehkäpä jos tuon "söötin" laukun veisi lähelle niitä tissejä, niin katse voisi ainakin vahingossa siirtyä sinnepäin. Ehkä. Tai jos tuota kampausta vaikka vähän hillitsisi. Tai ei, en kyllä oikeasti näe mitään syytä, miksi tuosta sekametelisopasta kiinnittäisin huomioni juuri rintoihin. Sorry girls.



Näytä kauniit sääresi. Uuuh - tai siis verhoa ne johonkin kalaverkon ja suruhunnun kaukaiseen sukulaiseen, jonka alta ne viehkeän häveliään kainosti ja ennenkaikkea eroottisesti vilkkuvat. Suihkauta korvan taakse turaus Poisonia ja lähde rimpsalle. Voi tosin olla, että sokean meikkaajasi tekemä viettelevä meikki vie sääristäsi lopunkin hehkun, ja päädyt erinnäisten mutkien kautta Madame Tussaudsin vahanukkemuseon kauhuosaston kellariin varaosiksi.

Pienitissisten kannattaa puolestaan kokeilla isomummon pitsiverhoihin kääriytymistä ja huulien maalaamista IN-lehden hittiohjeilla. Kannattaa myös kerätä ylleen niin paljon pitsiä, kukkaa ja himphamppua, että mahdollinen naisellisuus ei jää kenellekään epäselväksi. Vyötäisille sopii kietaista kekseliäästi vanhan kattolampun ripustusketju ja Poisonin sijaan sovelias tuoksu voisi olla vaikkapa Eau de Pullaleeta.

Aaaargh. Paska lehti. Paskapaskapaska.

***********

Eiköhän siirrytä jonnekin, minne syklaaminpunaiset huulet eivät seuraa...

Toisin kuin kuvasta voisi päätellä, en kouri muniani. Yritän päinvastoin hyvin viattomasti esitellä päivän vaatetusta, jossa ei oikeastaan taaskaan ole mitään järin mullistavaa.

Tunikamallinen juttu juttunen on kirppislöytö, jota ylpeänä esiteltiin jo tässä postauksessa. Kyseinen tunika oli ihan hirveän pieni ostohetkellä, ja epätoivoisten suurennusyritysten jälkeen se on (yllättäen) edelleenkin pieni. Päässäni kehkeytyvä evil plot tosin käsittää tunikan nappien ja käsinvirkattujen pitsien siirtämisen erääseen toiseen kirppulöytöön, josta tähän mennessä on jo irroitettu hiha mekkomuutosta tavoiteltaessa. Tästä lisää ensi jaksossa (tai sitten kun se sattuu valmistumaan ;). Keltaiset sukat piristävät asun kuin asun, ja aiheuttavat kantajalleen hyvää mieltä :D..

Päivän yllätys nro 1: Lumene on taas uudistanut luomivärejään. Tämä huomio aiheutti pienen hymynkareen eräänkin sittarin käytävällä suhanneen bloggaajan kasvoilla. Toivottavasti ovat parempia kuin edeltäjänsä.

Päivän yllätys nro 2: Piecesin farkkuleggarit näyttivät aivan muinaisilta kuminauhafarkuilta ja joustivat yllättävän vähän. Ovatkohan kaikki vastaavat samanlaisia? Kuvittelin kyseisten kapistusten olevan pehmoisia ja joustavia. Ja hieman halvempia kuin 30 euroa...

Päivän yllätys nro 3: Itsetehty siitakesienipasta maistui loistavalle. Nam!

Savua ilmassa

Olin joskus kymmenisen vuotta sitten melko höpsähtänyt suitsukkeisiin. Pikku Midinetin paratiisi oli englannin new age -puodit, joissa myytiin eri tuoksuisia kärytikkuja kuin irtokarkkeja ikään. Niitä piti sitten innokkaana haaliman monen sorttista. Sattuipa vain niin, että koska se silloinen omaksi huoneeksi kutsuttu koppi oli erittäin pieni, ei käryjen polttaminen ollut kovin mielekästä. Savu-usvan keskellä istuminen aiheutti lähinnä migreeniä.

Nykyisellään, kun asuinneliöiden määrä on himpun verran kasvanut, olen huomannut taas suitsukkeiden hyödyn. Tai itseasiassa huomasin sen nimenomaan tänä aamuna, kun löysin jostain laatikon pohjalta joku joulu lahjaksi saadut laventelitikut ja testasin niitä kokeilumielessä. Voi sitä yllätyksen määrää, kun totesinkin tuon tuoksun varsin mukavaksi :D! Tiedän, että jossain varastojen uumenissa piileskelee vielä ainakin appelsiini- ja kanelitikkuja.

Ihan kaikki eivät olleet tuoksuista mielissään. Pikku apulaisseriffi näytti varsin huvittavalle nyrpistellessään ja siristellessään silmät kierossa laventelintuoksulle. Tuo ilme on sille niin kovin tyypillinen aina, kun jostain kantautuu paha haju. Pikku herkkis :D.

Hajuhöpsön uudempiin villityksiin kuuluu tuoksulyhdyt ja eteeriset öljyt. Kuvassa oleva ylang-ylang on tämän hetken kuumin hitti sekä sauna- että tuoksulyhtylemuna. Tuoksu on kivan trooppinen ja pehmeä. Hankintalistalla on vielä ainakin sitruuna- tai appelsiiniöljy, sekä minttu ja rosmariini. Tuo kuvan "tuoksulyhty" on todellisuudessa Sagaformin suklaafondyepata ;D. Tai fondyy. Tai jotain. Ei osaa kirjoittaa noin vaikeita sanoja.

Ja se tuoksupullon korkissa oleva karva on sitten kissankarva, kuulitteko.

Tuoksukynttilät eivät mielestäni vedä näille edellisille veroja ollenkaan, sillä ne haiskahtavat jotenkin niin voimakkaalle ja feikille. Öljyt ovat täysin luonnollisia, ja suitsukkeissa kiehtoo se utuinen savun tuoksu hajukynttilöiden käryä enemmän.

Perusarkinen dagens outfit yrittää lähinnä esitellä uusvanhaa vyötä, joka löytyi viime kirppureissulta. Lantiojuttunen kustansi vaivaiset puolitoista euroa. Aamuinen kuvaussessio tuotti kummallista vääntelehdintää ja kampurajalka-asentoja, jotka saivat kuvausporukan raivon partaalle. Stylisti ei myöskään ollut järin tyytyväinen valitsemiinsa kullanvärisiin ballerinoihin.

Dödöraidat paidassa: mallin omat.
Jenkkakahva: kuvausrekvisiittaa.
Kullanväriset ballerinat: Stylistin moka.

Se pyörii sittenkin!

Hipsin perjantaiaamuna ulkosalla kameran kanssa ja otin itsestäni ihan luokattoman huonoja kuvia. Tekotaiteellisella photaroinnilla yritetään laimeasti peittää puhkipalanutta mustaa, siinä huonosti onnistuen, mutta kuitenkin hienoja simpsonsjalkoja korostaen.

Palattuani kameran kanssa takaisin sisätiloihin huomasin surukseni, että suuri ja mahtava internetti oli kipannut eli kaatunut, eli mennyt särki. Vintillä oleva Ilmeisen Tärkeä Purkki oli mystisesti imaissut vettä sisäänsä ja kuollut. Tästä taas seurasi purkin omistajaa kiusannut yhtäkkinen kiukkukohtaus, jonka aikana poljettiin jalkaa, kitistiin ja soitettiin puheluita. Tuloksetta. Netti no more.

Netittömyyden seurauksena olen joutunut harrastamaan kaikkea epäilyttävän tervehenkistä, kuten mattojen pesua, kirpparilla käyntiä (tein löytöjä, pitkästä aikaa!) ja kirjojen lukemista. Myönnetään, että tämä kaikki oli kuitenkin vaihteeksi ihan tervetullutta jollain tapaa. Tästä syystä en ole myöskään valmistellut mitään erityisen kiinnostavaa postausaihetta, joten nyt on tyytyminen vain näihin keltakinttukuviin.

Yllättäen yllä on taas tuo Lindexhame, joka pääsi lauantai-iltana baariinkiin ylläni. Mutta on se vain niin mukava. Oi.

Mutta mitä olisikaan ilta ilman nurkassa hyrisevää konetta ja toimivaa nettiä. Ilmeisen Tärkeä Purkki korvattiin näet uudella vastaavalla. Nyt alan kirimään kiinni blogilistan päivittyneitä, hirmuinen määrä luettavaa taas yhdelle illalle :D.

Mahtimaanantaita!

Luottotuotteita, tai ainakin melkein...

Otsikko kuvastaa kyllä varsin erinomaisesti perusluonnettani. Kaikkea pitää kritisoida, edes vähän. Ei voi oikeastaan olla edes sellaista käsitettä, kuin luottotuote. Mielihän voi vaikka muuttua ja tilalle löytyä jotain parempaa ;). Tai johonkin voi kyllästyä. Tai jokin luottotuote saattaa aivan hyvin olla ihan läpeensä paska. Niinkin voi käydä.

Luulenpa, että kaikilta naisihmisiltä (tai no osalta edes, ei saa yleistää) löytyy kaapistaan sellaisia tuotteita, joita käyttää lähestulkoon päivittäin. Nämä seuraavat ovat nyt sellaisia. Seassa on luonnollisesti myös joitain haaveita, joita kyllä käyttäisi joka päivä, jos omistaisi ;D.

1. Haisevat vedet

Pidän pääsääntöisesti kevyistä tuoksuista. Kesätuoksuista lempparein on Dalin Laguna, joka on pakattu tuohon turkoosiin nenäpulloon. Tämä tuoksu ei ole koskaan liikaa. En kyllä muutenkaan kuulu niihin, jotka rypevät parfyymissä, mutta tätä voi suihkauttaa ihan ujostelematta kerran ranteeseen ilman, että kanssaeläjät kuolevat astmakohtaukseen. Sama on Tommy Girlin laita. Tosin omistan siitä vain eau de toileten, joka ei ole niin voimakas. Laguna tuoksuu mielestäni jollain tavalla trooppiselle, kun taas Tommy Girl on enemmänkin sellainen raikas kukkaistuoksu.

(Olen btw aika huono kuvailemaan tuoksuja;D)

Kenzon Flower on kukkainen arkituoksu, josta pidän. Entinen pomoni tosin käytti tätä ilmanraikastimena (oikeasti!), ja pilasi melko tehokkaasti suhteeni muuten kivaan hajuun. Kyllä tätä silti vielä jotenkuten käyttää voi.

Paco Rabanne pour elle on tuhti tuoksu, jota käytän vain juhlissa. Tätä ei todellakaan voi laittaa yhtä suihkausta enempää. Tuoksu on kivan lämmin ja pehmeä, toisin kuin monissa voimakkaissa hajuvesissä. En yleensäkään voi sietää sellaisia jakkihärän pallihien hajuisia myskinkäryjä, joita keski-ikäiset minkkiturkkitädit tuntuvat rakastavan. Noihin täteihin tuntuu myös pätevän kovasti se, että kun oma nenä turtuu siihen ihanaiseen Eau de Pallinhajuun, niin sitä pitää tietysti lisätä. Tulos on yleensä melko huumaava.

Escadan Island Kiss on taas sellainen voikunomistaisi-tuoksu. Makeat tuoksut vetoavat minuun jollain tavalla. Tällä hetkellä ranteissani lemahtaa The Body Shopin karhunvatukkatuoksu, joka on niin ikään melko makean marjaisa haisu.

2. Rasvat ja liuottimet

Käytän kasvojen puhdistukseen nykyään Cliniquen Liquid Facial -saippuaa. Aiemmin omistamani keltainen palasaippua samaiselta merkiltä on lentänyt kaapin perälle, sillä sen lisäksi, että se ei puhdistanut meikinrippeitä silmien alta, kuivatti se ihoni ihan korpuksi. Tämän nestemäisen version toi ihana mieheke työmatkaltaan. Tuota tarvitsee oikeasti niin minimaalisen vähän kerrallaan, että pullo kestää varmasti kauan.

Saman sarjan geelimäinen kasvovoide on ainakin näin kesäisin (niin mikä kesä, häh?) iholleni juuri passeli. Talvisin laitan korppukohtiin ihan arkisesti Nivean sinistä perusvoidetta.

Silmien ympärille puolestaan käytän ACO-sarjan Time-voidetta. Mielestäni tuo on aika perustuote, ja välillä mietinkin, että tavallinen kasvorasva varmaan ajaisi saman asian... ovat pakanneet vain mokoman hienoon purkkiin. Suosituksia hyvistä voiteista otetaankin vastaan, sillä tämä loppuu suht pian.

3. Pakkelit ja tasoitteet

Aloitetaanpas lempimerkistäni Lumenesta. *vetää henkeä*

Kärsin ajoittain varsin tummista silmänalusista. Eräänäkin krapulalauantaina näytin siltä, kuin olisin kasvattanut pari suonikohjua silmien alle tai saanut snägärillä kunnolla tattiin. No, onneksi meikkipussissani makoili kaikkien silmäkassisten sankari, Lumenen Beauty Base. Tuossa nerokkaassa paletissahan on siis sinisen neutraloivaa sävyä silmäkassisille ja punaisen neutraloijaa possunassusille. Ikävä vain, että kummatkin ovat ihan perseestä.

Sinisen neutraloija kyllä toimii, mikä on tietysti ihan kiva juttu. Se tosin toimii vain silloin, kun silmänaluset eivät oikeastaan sinerrä, vaan ovat ihan normaalisti vain vähän tummat. Megahangoversilmiin sillä ei ollut juurikaan vaikutusta, vaikka laitoin vuoronperään puuteria ja tuota peitetököttiä useamman kerroksen. Näytin siltikin kulahtaneelle. Kaikesta huolimatta käytän tuota päivittäin, kun en paremmastakaan tiedä. Suosituksia otetaan vastaan.

Ja nuo punaisen neutraloijat ovat varsin kummallisia myös. Tummempi tökötti on niin ruskeaa ja paksua, että tämmöinen perusarjalaista tummempikin kavahtaa. Vaaleampi taas niin ohutta, ettei sillä ole mitään tehoa. Tosin, eipä naamarini koskaan edes punoita mitenkään erityisesti, että eipä niille ole käyttöäkään ;).

On Lumenella hyviäkin tuotteita (jottei nyt ihan parjaamiseksi menisi). Esimerkiksi tuo ihon sävyn heleyttäjä on varsin kiva hohtelevainen meikkivoiteen korvike kesäkäyttöön. Tästä on myös olemassa ruskettuneelle iholle tarkoitettu pronssisävy, jota olen käyttänyt aika paljon näin loppukesästä. Eli peukut Lumenelle näistä.

Kaikenlaisia (halvanpuoleisia) ripsareita testanneena olen tullut siihen tulokseen, että ainoastaan Lorealin Double Extension Mascara tekee sen, mitä lupaa. Ripsiin tulee valkoisen alustöhnän kanssa mojovasti volyymiä ja mittaa. Tästä en hevin vaihda pois.

***********

Ei päivää ilman hepeniä. Posti toi tänään Tunnetila-blogin Ninalta ostamani raitapaidan, ja paita pääsi heti kuviin Lindexin lempparihameen kanssa. Tästä saattoi hyvinkin tulla ensi viikonlopulle rento baarivaatekerta, ja ensi kesälle lemppari hellepaita :). Synkillä sukkiksilla voisi tosin viskata lintua. Olen vähän höperönä punavalkoraitaan.

Alakuvassa näkyy hienosti vaalentunut niskatupsuni, joka joskus oli viininpunainen. Tajusin tässä eräs päivä, että hiukseni ovat olleet tismalleen samanlaiset kuin Ozzy Osbournella siinä realitysarjassa. Miinus otsatukka, luonnollisesti. Olisikohan aika vaihtaa tupeeta, khm.

Mulla ei ole mitään päällepantavaa

Minulle selvisi vihdoin vaatekaappia järjestellessäni, miksi palelin koko viime talven. Kaapistani puuttuu nimittäin tyystin sellainen järkevien vaatteiden osio. Olen melkoinen einstein, tiedän. Toppihylly pursuilee. Kaikenmaailman kesätoppia, liehuketta ja hörselöä löytyy varmasti seitsemääkymmentä erilaista. (En kyllä uskalla laskea.) Hameita, mekkoja löytyy... ja ompelimosta olisi tulossa lisää koko ajan. Ei näin.

Kuka on keksinyt 3/4-osahihaiset paidat? Eihän niillä tarkene. Salakavalasti niitä kuitenkin myydään joka paikassa, ja kaappi on niitäkin pullollaan. Ne jotenkin ovelasti tekeytyvät järkeviksi syysvaatteiksi, mutta ovatkin oikeasti ihan teepaitaan verrattavissa olevia turhakkeita. Kaikista suurin huiputus ovat villaiset 3/4-osahihaiset neuletakit! Lämmittää juu, mutta käsivarret jäätyy. Ja entäs jos sinne alle ei ole laittaa kuin sellainen samanlainen yhtä vajukkihihainen paita?


Löysin kaapistani tasan kolme pitkähihaista paitaa. Hmmm.



Hankintalista syksylle: (sisältää ainoastaan yhden tarpeettoman elementin)


1. Kapeat harmaat farkut.

Ne yhdet, mitkä kavensin, ovat kieltämättä ihan kivat, mutta karvan verran tiukat. Alle ei mahdu sukkahousuja pakkaspäivän varalle. Asoksen Alexander McQueenit mulle nyt heti. Ilmaiseksi, mielellään kiitos.

2. Peruspaitoja, mieluusti laadukasta puuvillaa

Ja ihan kokopitkällä hihalla, kiitostack. Veikkaan, että tämä vajukkihihabuumikin on jonkun natsin salaliitto. En nimittäin meinannut ollenkaan löytää nettikaupoista kivoja pitkähihaisia! Ehdoton kriteeri on myöskin riittävän pitkä paidan helma, jonne metrinen selkäni kivasti piiloutuisi. Kivoja yksityiskohtia en panisi myöskään pahakseni. Näistä kuvista silmää miellyttää erityisesti nuo harmaat yksilöt. Ylimmäiset Ellokselta, alimmat Filippa K.

3. Matalakantaiset saappaat

Pitkällä, ryppyyntyvällä varrella. Ilmeisesti ryppyvarsi on kuitenkin sou yesterday, koska niitä en löytänyt. Vaihtoehtoisesti hyväksytään myös alempien kuvien nauhalliset kiilakorot Asokselta ja rypyttömät mustat Biancosta. Väriksi kelpuutan ainoastaan mustan, sillä punaiseen talvitakkiini ei mielestäni oikein käy muut värit. Jos sattuisin omistamaan toisenvärisen takin, olisi talven hittihankinta tietysti punaiset huopikkaat.

(Huopikaat, huopikkaat, äiti koittaa piilottaa, sama se, löydän ne... Anteeksi, en voi ajatella huopikkaita ilman, että tämä erinomainen, saatanasta syntynyt ikivihreä, valtaa pääni soinnillaan.)

4. Turhimukset

Näitä punaisia voidaan kutsua ihan täysin turhimustoiveeksi. Mutta kun ne on niin söötit ja kiiltävät. Ja punaiset! Oi. Ellokselta ovat he.

**************

Toivottavasti ette ehtineet jo kyllästyä eiliseen inkkarihamoseen, sillä innostuin aiheesta niin, että jauhan siitä vähän lisää. Kivojen kommenttien myötä päätin tutustua hameeseen vähän syvemmin, ja yrittää integroida sitä jo olemassaolevien vaatteideni kanssa yhteen.

Kesätunnelmiin osaisin vallan mainiosti yhdistää hameeseen sandaalit, yksinkertaisen topin ja vaikkapa jonkun huivin tai helmet. Mutta kun sattuneesta syystä se kesä meni jo. Yritän siis suuntautua syksyyn. Laitoin hameen kaveriksi paksun villaneuleen ja sukkikset. Kaapista löytyi vanhat nauhakengät, joiden varressa saisi kyllä olla vähän enemmän mittaa. Tunnustan kyllä, että alan lämmetä tälle. Olin näet aluksi ihan varma, että tuo hame oikein huutaa jotain ällöttävää inkkariromantiikkaa ;D, mutta sehän onkin oikein persoonallinen.

Villapaita voisi olla vieläkin isompi, ja se kaipaa kaverikseen ruskeaa vyötä (jota muuten yritin metsästää taannoisella kirppureissullani, tuloksetta). Laukku on btw samaa verhokangasta, kuin tämä mekko.

Toisin sanoen, en nyt ainakaan vielä ole luopumassa tästä. Päätökseen vaikuttaa tosin myös se, mitä sivusauman tuotelapussa luki. Siellä luki nimittäin että Three Bags, eli laatuahan tämä. Hameen pois leikattu helmakin on jossain tallessa, siitä voisi paskarrella vaikka vöitä tai jonkun väskyn.

Löytyisiköhän äippäriltä lisää aarteita?

Kissa, tuo sulokas eläin

Halusin vain jakaa nämä kanssanne :D.

Apua. Mitä mä teen tälle?

Tylsä sateinen vapaapäivä on pakottanut keksimään ajankulua. Mihinkään ei voi lähteä, kun taivas potentiaalisesti tippuu niskaan. Arvatkaapa muuten kastuinko eilen?

Olisin ehtinyt eilen aivan hyvin kotiin rankkasateen alta, jos en olisi saanut päähäni käydä kirpparilla. Kirpparireissun tulos:

- Kotiin tyhjin käsin
- Kotiin läpimärkänä tyhjin käsin
- Kotiin ihan helvetin pahalla päällä, korvat soiden kakaroiden huudosta, vaatteet pikkareita myöten kastuneina, hikisenä ja tyhjin käsin

Kaiken lisäksi joku pälli olisi ilmeisen välttämättä halunnut minut koristeeksi autonsa takapuskurin ympärille. Olin kuitenkin tällä kertaa eri mieltä. Ikinä en enää mene maanantaina kirpparille. Ikinä en lähde enää minnekään. Ikinä.

Jonnekin lähtemistä vältelläkseni olen äpästänyt ompelimossa kaikkea tuloksetonta. Koska tuloksettomuudessa ei ole mitään esiteltävää, saattekin nähdä uusimman ongelmani. Kas tässä, inkkarihame:

Hame on pitämättömien vaatteiden edustaja jo toisessa sukupolvessa. Edeltävä sukupolvi arveli, että nahkalärpyttimelle löytyisi enemmän käyttöä minimittaisena, ja pätkäisi sen roiskeläpäksi. Nuoremman sukupolven mielestä mittaa olisi voinut jättää edes sen viisi senttiä lisää. Hametta on huhupuheiden mukaan käytetty kerran naamiaisissa. Jätän mielikuvituksenne varaan, minkätyyppistä hahmoa siinä on esitetty.

Päivänpolttava kysymys kuuluukin: Mitä tehdä inkkarihameelle?

a. Polta se, jauha tuhkat ja hautaa ne syvälle maahan
b. Ota käyttöön ja kanna sitä ylpeydellä. Muuta nimesi Pikku-Hiawathaksi.
c. Myy se
d. Säästä jälkipolville

No, mitä sanoo arvoisa raati?

I has a new skirt

Koko yön raivonnut vesisadeukkosmyräkkä herätti minut aamusella ikkunoiden helinällä. Joudun tänään raahautumaan pariksi hikiseksi tunniksi töihin, ja ajatus siitä, että kastuisin taas alusvaatteita myöten ei ilahduta. Eikä myöskään se, että maksaisin bussimatkat eestaas, koska päivän rahallinen hyötysuhde jäisi silloin erittäin pieneksi. Murrr.

Luonnonvalkoinen Friitalan nahkahame tuli kaapattua mukaan Fidan mylläkkäpäiviltä. Onnekseni hameessa ei ollut hintalappua, koska myyjä arveli sen kustantaneen vaivaiset kolme euroa. Eikai mikään nahkavaate voi maksaa edes Fidassa niin vähän? No, se on nyt puoleen hintaan minun omaisuuttani.

Mustavalkoinen asiallisvaikutteinen lookki miellyttää silmääni kovinkin. Vaikka sanan "lookki" käyttö pitäisikin kieltää, ja kiellon rikkojat piiskata nokkoskimpulla. Innon Marko mukaan luettuna.

Mustat kiilakorkoiset kengät ovat jääneet vähälle käytölle, koska ne klonksuvat jalassa. Tarkoituksenani on kyllä ollut ostaa niihin pohjalliset. Jotenkin silmääni myös vähän häiritsee se, että nuo metallirenkulat eivät ole ihan keskellä, mutta eivät myöskään tarpeeksi sivuilla :D. (Ei voi olla näin tarkkaa.) Ovat ne siltikin ihan nätit, ei siinä mitään.

Erästäkin vuosipäivää käytiin juhlistamassa seuraavissa tamineissa:

Huomaatteko "pienen" perspektiivieron noissa kahdessa kuvassa :D? Alakuvassa onkin yllättäen melko tisseväpersevä emäntä. Ukkoparkanihan katselee minua jatkuvasti vallan epäedullisesta perspektiivistä! Eiköhän päälakeni katseleminen kyllästytä koskaan ;D?

Nyt alan vallan aamukahvin keittoon, ja sitten maksan pois erään ihanan paitaostoksen :D. Vaikka onkin maanantai, ja sataa kuin perseestä, niin uskallan silti toivottaa kaikille mukavaa viikon alkua.

******************************
Muistakaahan käydä taas osallistumassa Mintun maanantaiarvontaan :D!
******************************

Tylsyydenkarkotusresepti

Otetaan yksi tylsiintynyt Midinetti, ja annetaan sille lumppukasasta kaivettu maailman rumin villakangastakki ja sakset.

Takki näyttää aivan joltain sotaorvon palttoolta. Joku smiiduilija osti alennusmyynnistä kaksi numeroa liian ison takin, mikä on aina hyvin järkevää. Onneksi takissa oli vyö, jonka avulla ylimääräinen väljyys oli helppo kuroa selän taakse. Mutta onhan tuo nyt ruma. Hyi je.

Tuo banaanilaivan ruuma tuolla taustalla on huone, jota ylpeydellä ja hienoisella suurudenhulluudella kutsun ompeluateljeeksi. Ateljeen käyttö voi tosin olla talvella hieman haastavaa, sillä siellä ei ole lämmitystä.

Puretaan takista taskut ja vyölenkit pois. Napsaistaan helma poikki ja piilotetaan alin napinläpi alataitteeseen. Kavennetaan sivuista ja hihoista niin maan perkeleesti. Ja sitten kavennetaan vähän lisää.

Yritetään keksiä jotain vaatteita, joiden kanssa tämä sopisi yhteen. Ollaan tyytymättömiä.

Näytetään tädiltä.

Tuo epäilyttävän tutun näköinen ruutukuosi ei ole sen ruutuoksennusfirman vaate, vaan julkea itsetehty ripoffi, joka on saatu kaverilta. Tämä voi kuulostaa pöljältä, mutta en oikeasti kehtaa pitää tuota hametta. Jotenkin minusta tuntuu vain äärimmäisen halvalta käyttää jotain piraatilta haiskahtavaa tavaraa. Ruutukuosi on minulle ihan yhdentekevä, mutta en halua, että joku muu miettii tuon nähdessään, että voi köyhää junttiraasua kun on pitänyt ostaa feikki. Vaikeaa.

Tämän kuvan nähtyäni totesin, että no juuri pöljemmän mittainen ei hame voisi ollakaan. Näytetään pihtikintulta.

Kaapissa sattui lymyilemään aivan samaa kangasta olevat housut, jotka ovat astetta tummemmat. En ole yhtään varma, onko päästä varpaisiin villakankaaseen pukeutuminen hyvä idea, mutta kyllä tuo on ihan kelpo vaihtoehto ruutuhameviritteelle.

Sitten vain odottelemaan talven tuloa, jotta voi hyvillä mielin unohtaa käyttää tuota.

Housun kaavojen piirto-ohje

Hiiohoi. Esittelisin teille paljon mieluummin uutta puolentoista euron nahkahamettani, mutta välillä on lunastettava lupauksia ;). Tässä olisi siis housunkaavan piirto-ohjetta.

Kaavan piirtämisessä tarvitset mittoja, joiden ottoon löytyy ohjeet täältä. Ihan ennakkoon sellainen pieni varoituksen sananen, että näiden kaavojen värkkäilyssä menee aikaa. Aluksi nuo ohjeet vaikuttavat varmasti ihan heprealle, mutta kyllä ne siitä avautuvat :). Rohkeutta vain.

Vähän hävettää laittaa nuo tänne, koska nuo monisteet olivat niin haalistuneita, että jouduin retusoimaan niitä, eikä lopputulos ole järin esteettinen. Toivottavasti kuvat ovat tarpeeksi isoja. Kaavat kannattaa piirtää aluksi neljäsosakoossa, jolloin ne mahtuvat A-neloselle. Tämä onnistuu siis 1/4-osa suhdeviivaimella, joita saa kirjakaupoista ja ompeluliikkeistä (eivät maksa juuri mitään). Hermot eivät mene läheskään niin kovaa, kuin lattialla konttaillessa ja kiroillessa ;).

Piirtämiseen tarvitaan myös kulmaviivainta. En oikein osaa selittää noista enempää, on luultavasti helpompaa vastailla kysymyksiin sitten, jos sellaisia ilmenee. Puvunkaavan (eli sen, jolla tehdään kaikki mekot, takit, hameet yms.) voin heittää eetteriin jos kiinnostusta riittää. Nekin ohjeet ovat meinaan ihan haalistuneet... huoh.

Niin ja ne epäselvät tekstit tuolla ovat sellaisia, mistä en saanut itsekään mitään tolkkua. Tuskin niissä mitään tärkeää on ;). Työn iloa.