Miss Kesäheinä

Alan ehkä toistaa itseäni, sillä tämäkin vaateparsi on blogidebyyttinsä jo tehnyt. Voitte ehkä sen sijaan suunnata huomionne ihanaan uuteen kesähattuun, joka kustansi Kapp Ahlissa huimat 2.50€. Huu. Hatun materiaali on muuten 100% paperi :D! Maatuupahan ainakin. Toisin kuin muissa lierihatuissani, pysyy tämän yksilön lieri terhakkaasti pystyssä, eikä lävähdä lärviä peittämään.

Tämä pöytäliinakuosinen mekko on ihan ehdoton varuste hikisiin hellepäiviin. Alkuperältään mekko on henkkikseltä, mutta päätyi huomaani kirppiksen kautta. Laukku on edelleen se autenttinen kasarilöytö mummolasta. Se soveltuu tosi hyvin kauppakassiksi.




Tein tänään jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Pujottelin metsämansikoita heinään, nimittäin :D. Innostuin ihan suunnattomasti, kun talon etupihalta löytyi marjoja pullisteleva ikivanha viinimarjapensas ja poimin siitä kipollisen marjoja. Samalla innolla könysin metsässä ja poimin kourallisen ihan älymakeita pieniä metsämansikoita. Huomenna teen taatusti uuden marjanpomintakierroksen, sillä puskavanhukseen jäi vielä marjoja vaikka kuinka. En minä niistä mitään kummoista osaa tehdä, mutta pitäähän ne poimia pois pyörimästä ;D.

Veetä yllä.

Summer day. Ihana hellepäivä ja vieraita on the way. Grillattavaa jääkaappi täynnä ja huurteinen olut kädessä. Täällä istuu onnellinen pieni possu. Kesäpäivän kruunaa punainen v-mekko :D. Vee on tyylinä toimivin. Joskus aiemminkin on tämä mekko blogissa vilahtanut, mutta ei kerta lisää pahaa tee. Ostin tämän vuosi sitten alesta, mutta huomasinpa vain, että Rovaniemen Vero Modassa näitä oli edelleen pitkä rivi. Hakekaa ihmiset omanne pois, tämä on ihan paras hellemekko! Yläkuvassa olisi ehkä tuonut kivaa särmää joku rouhea vyö, mutta en nyt tähän hätään omista sellaista. Sandaaleissa on muuten merkillistä ja muodikasta gladiaattorihenkeä. Panin asian merkille vasta tuon kuvan nähtyäni. Edellekävijä jo syntyessään ;D.


Mikäli olisin jaksanut ottaa asiakseni vastata hitti vai huti -haasteeseen, niin tämä L.O.G.G.in neuletakki kuuluisi ehdottomasti siihen hittilistalle. Ihmeen laadukasta puuvillaa ja näppärät nepparit. Ihokin punoittaa terveesti auringossa oleilusta... höm.

Olen muuten halpislöytöjen kruunaamaton kuningatar. Veemekko (ja sen kaapissa majaileva musta kaveri) ovat maksaneet yhteensä kahdeksan euroa, sandaalit kuusi eukkia. Halpislöytöjen tekemisestä voi olla monta mieltä. Itse kyllästyn vaatteisiin niin nopeasti, että mielestäni on parempi ostaa halpaa. Sitten, kun nuo sandaalitkin sanovat sopimuksen irti, ei niin vituta kun voi "hyvällä omallatunnolla" ostaa uudet. Vaihtelunhalu on turmioni.

Mutta se ekologinen puoli? Niinpä. Käytän kyllä vaatteet ihan loppuun (siinä vain menee todella kauan, edelleen se vaihtelunhalu nääs), ja ne mitä en käytä menevät kirppikselle tai tuunauskoppaan (niitä on muuten aika vähän). Mutta eihän tässä mitään järkeä ole. Kaapit pursuilee. Ulkovaatteet ja talvikengät ovat laatua, mutta varsinkin kesäreleet olevat vähän mitä sattuu. Alevaatteet ovat melkeinpä ainoita, mitä ostan. Teen usein myös heräteostoja, kun näen jotain tosi halpaa. Mielestäni olen kuitenkin kehittänyt melko erehtymättömän alevainun, en siis kuitenkaan osta kaikkea mahdollista sipaa mitä eteen kannetaan.

Millähän helvetin tasolla palan?

-------------------

Asiasta napapaitaan, Rovaniemeltä tarttui mukaani aivan ihana saunatuoksu, timjami & hunaja. Todella mieto ja kiva tuoksu löytyi puodista nimeltä Tiinuska (olisikohan ollut Sampo-keskukessa). Ei haise ainakaan minun nenääni yhtään keinotekoiselle (korissa tuo vihreäkorkkinen puteli).



Stereoissa soi Absoluuttisen nollapisteen ruukunvalajat. Ihan törkeän hyvä biisi. Ah.

Maakuntamatkailun satoa

Olen kotona taas. Matka sujui varsin mallikkaasti, ja täytyy tunnustaa, etten ole koskaan matkustanut näin mukavasti. Autolla siis. Voin siis suositella asuntoautomatkustusta kaikille, joita istuminen ei pelota :). Matkaaminen oli jopa niin mukavaa, että suunnittelimme jo ensi kesäksi pientä euroopanturneeta. Jee :D. Kuvasaastetta:






Mistä tietää olevansa napapiirin tuntumassa? Joka puolella vipeltää näitä erittäin älykkäitä sarvipäisiä eläimiä. Nämä ensimmäiset kaksi poroa aiheuttivat lievää aaaaww- huokailua, mutta sitten kun joka mutkan takana alkoi pönöttää jukuripäisiä sarviääliöitä, alkoi viehätys kadota ;). Poro on tyhmä eläin. Piste.


Kävimme myös pikaisesti ulkomailla, eli Ruotsissa ;D. IKEAsta löytyi hyvää ja hyödyllistä pajukorien ja keittiöreelinkien muodossa. Olimme ostoissamme hyvin maltillisia, mutta mikä ihme ihmisiin oikein menee IKEAssa? Lähestulkoon kaikilla oli korikärryt pullollaan jos jonkinlaista skäbää ja relettä. Eräällä pariskunnalla oli kaksi kärryä ihan kukkuroillaan tavaraa. Ihmiset, ei se tavara ole niin laadukasta, että sitä aivan sylikaupalla kannattaisi hamstrata... Vähänkin tarkempi tutkiminen kyllä osoittaa, että se tavara on halpaa ihan syystä.



Onko vielä pitkä matka mummolaan? Tätä loputonta tietä olen matkannut mukulana lukemattomat kerrat. Mieheltä sellaisia terveisiä, että vaimoon ei kannata luottaa tieasioissa(kaan). Se "ihan hyväkuntoinen hiekkatie" ei oikein ollut ihan parhaimmillaan kerrostalon kokoisella autolla ajettaessa. Lyyryytimme 20km matkan neljääkymppiä cruise päällä ;D. Asfalttitie olisi ollut parin kilsan päässä. Mutta kun aina ollaan menty tätä tietä. Aina. Köh.


Joku kaunis järvi keskellä erämaata. En voinut muuten edes pahimmissa painajaisissani kuvitella, miten saatanallisesti tuolla lepikossa on hyttysiä. En ole ikinä ollut sellaisessa hyttysmyrskyssä. Ulkona ei kertakaikkiaan voinut olla. Jokaisella oven avauksella tuli kymmenen pinisijää sisään. Kävin pari kertaa pihalla paita kiedottuna pään ympäri ja kroppa uitettuna sääskimyrkyssä. Ulkona tärkeintä oli pysyä koko ajan liikkeessä, niin säästyi edes vähän pistoilta.



Mummolasta kotiutui mukaan äidin vanha muovinen korilaukku, joka sopii nostalgia-arvoltaan yhteen uustuotantoa olevien jellykenkien kanssa :D. Minulla oli lapsena samanlainen laukku, mutta puolet pienempi ja sininen. Siinä kuljetettiin eväsleipiä leikkipuistoon. Laukusta pilkottaa leikkimökistä löytynyt, äidin kutoma tilkkupeitto. Tokihan se piti mukaan ottaa.

Loppukevennyksenä riettaita korentoja. Tämä päivä on kulunut kivasti auringossa köllötellen. Kyllä loma on jees :D!

Söpöjä & höpöjä

Testailen nyt joutessani tätä ajastusta. Viimeksi en saanut mokomaa toimimaan, mutta ehkäpä tällä kertaa onnistaa. Olen siis julkaisuhetkellä toivottavasti jossain napapiirin tuntumassa hyttysten kupattavana (aaargh).

Vietimme tupareitamme noin viikko sitten, ja saimme kaikkea kivaa ihanilta ystäviltä :). Totuuden nimessä en odottanut kenenkään tuovan mitään, mutta monta maistuvaa punkkupulloa pönöttää nyt hyllyssämme ja muutakin mukavaa saimme.

Kissa ja suuret silmät. Kuului bileiden sisustukseen :D.

Ei voi olla huono idea antaa kissaihmiselle kissaroinaa :D. Tuo kyltti pääsee taatusti johonkin kunniapaikalle. Pellavapyyhkeet ovat ihania myös!

Kotipingviini. Tiedättehän, kun joillain on kotonaan jättimäisiä posliinisia leopardipatsaita tai koiria? No, meillä on iiiiso kotipingviini ;D.

Hours of fun! Vesiliukumäki! Hohohoo! Tarviiko tätä edes kommentoida ;D?

Tupareista olisi kyllä kuvia vaikka kuinka, mutta en viitsi laittaa niitä esille, koska niissä esiintyy muitakin ihmisiä, kuin vain minä... Voin kuitenkin kertoa, että takapihan ladossa oli ihka aito esiintymislava, jolla esiintyi ihka oikea bändi. Fiilis oli valehtelematta kuin aidoilla festareilla ikään. Viereisen kinttupolun lenkkeilijät varmaan höristelivät hämmentyneenä korviaan sulokkaille deathmetal-sävelille :D.


Päivän puolikas asu. Mies oli vaihtanut kameraan hieman vähemmän laajakulmaisen objektiivin, joten en saanut itseäni kuvaan kokonaan. Paita on kuitenkin löytö alemyynneistä. En periaatteessa ihmettele vitosen hintaa, sillä onhan tuo vyösysteemi hieman typerän näköinen, eikä välttämättä näytä hyvältä kenenkään päällä.

Iloista päivänjatkoa joka iikalle :D! Palailen kaiketi loppuviikolla kotiin.

Mad Men ja uusvanhaa vintagea

Nelosella alkaa syksyllä Sopranos-tuottajan uusi sarja Mad Men. Sarjassa käsitellään 60-luvun New Yorkin mainostoimistomaailmaa. Jos minulta kysytään, kuulostaa tuo sarjan idea ihan pikkasen vähän väsyneelle. Kun oi-niin-trendikäs mainosmaailma on kaluttu puhki jo monta kertaa, käydään samaa tauhkaa läpi menneen ajan glamouriin luottaen. No, toivotaan että kyseessä on hyvä sarja. Ja onhan se, jos tuottajaan ja Nelosen hehkutukseen on uskominen. Sarjan puvustus kiinnitti välittömästi huomioni, arvaattekos miksi ;)?





Kaikki vintagefanit siis syssyllä töllön ääreen. Luulen, että tämä pläjäys viehättää minua vaatetuksellaan Gossip Girliä enemmän, sillä GG:ssä ärsyttää se olematon juoni niin paljon, etten kykene ihastelemaan vaatteitakaan. Jotka muuten sivuhuomautuksena ovat mielestäni liian "laitettuja". Tai siis jos käytän niistä englannin sanaa costume, niin ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Ne ovat liian rooliasumaisia.

Muista asioista sen verran, että tänään koittaa ilmeinen extemporelähtö Rovaniemelle. Tavoitteena olisi käydä myös Haaparannan IKEAssa. Todennäköisesti myös yövymme matkan varrella, sillä lähdemme appiukon asuntoautolla, jolloin pysähtyä voi mihin vain. Ikäväkseni joudun siis taas pitämään pienen bloggaustauon :(. Yritän saada blogattua kännykällä, viimekertainen yritys tosin tyrehtyi allekirjoittaneen päreiden totaalipalamiseen. Katsotaan tapahtuuko ihmettä.

Edit: Ainiin, kuvat löytyypi täältä.

Oranssi päivä

Pikku velipuolikuuni kävivät eilen kylässä ja sain tuliaisia englannista :D. Ison paketin ihanaa mustaa teetä ja minkäs muun kuin herkullisen suklaa-appelsiinin. Mainostin tätä herkkua joskus aiemminkin blogissani, ja se on toden totta mielestäni parasta suklaata, mitä maustettuna tehdään. Kyseessähän on siis appelsiinin muotoon rykäisty suklaanamunen. Kovin monen en tiedä tätä herkkua arvostavan, mutta suosittelen kokeilemaan ;D.



Muuten päiväni on kulunut tehokkaasti ompelukoneen ääressä. Ostin hiljattain useammalla sadalla eurolla verhovärkkejä, ja nyt yritän kurtata niitä pikkuhiljaa kasaan. Olohuoneeseen valitsin ihanaa tummanoranssia ja mukavan rouheaa pellavaa. Olen aina ollut puhtaiden ja kirkkaiden värien ystävä, mutta ilmeisesti vanhuus tekee tehtävänsä...



Neulatyynyni on ihan säälittävä yläasteen kässäntunnilla käsin väsätty viritys ;D. Neulat ovat samaa sarjaa vanhoja ja vääntyneitä, ja puolet on kadonnut jonnekin. Jotenkin tuo neulatyyny vain kuvastaa jollain tavalla minua, kankaineen kaikkineen.


Siinäpä ne gardiinit sitten killuvat. Jotain rypytysjuttua voisi kehittää tuonne keskivaiheille. Pellava on niin tönkkelöjäykkää, että se seisoo pystyssä melkein itsekseen :).

Nyt täällä leijuu ihana pizzantuoksu. Herkkusieni-ananas-jalapeno-pepperoni-tonnikala-kaprispizzalle taidankin tästä lähteä, sääli ettei moista pläjäystä saa kotipizzasta ;).

Revolverineule ja muuta kivaa

Tämä(kin) on ollut kiva päivä. Levyhylly karttui mm. R.E.M:in, 22 pistepirkon, Blondien ja Radioheadin levyillä. Vaatekaappi sai täytteekseen organisoivaa materiaalia säilytyslaatikoiden muodossa. Vatsa puolestaan täyttyi varhaisperunoilla, voikastikkeella, munilla, sillillä ja ihanan rapealla pekonikanalla. Pian on luvassa kolmen suklaan jäätelöä. Me happy. Very. Very.

Nettisurffailu yllätti ihanalla silmiähivelevällä syysmuodilla. Jos muoti on tätä, niin voi ihanuus! On ihan pakko hehkuttaa tuota keltaista pyssyneuletta, rakastan kaikkea juuri tuon tyyppistä. Ei kukaan kutomistaitoinen tahtois tehdä meikälle tuommoista? Pretty please?

Hottia:

Annie mestariampuja?

Ruby stockings!

Ihana sydänpaita ja muhkea hame.

Hei, nuo leggarit minäkin kelpuuttaisin!

Nottia:


WTF Sienna?! Mihin housut jäi? Tässä malliesimerkki siitä, miksi en tasan hanki itselleni paitamekkoa. Jos se näyttää liikaa paidalta, on tulos tämä. Niin jaa mikä, haluatteko tarkemman määritteen? No, tulos on ihan selvä Aku Ankka. (Gone wrong.)

Stereoissa pyörii teiniaikoijen ihkubiisi R.E.M:in Monsterilta, eli Bang&Blame. Sopii täydellisesti vilttinä roikkuvaan taivaaseen ja ikuiseen vesisateeseen.

Kuvia täältä, ja täältä .

Eräänä torstaina

Haahuilin pitkästä aikaa kameran kanssa . Yllättävää kyllä, kuviin ei eksynyt yhtäkään kissaeläintä edes vahingossa. Pätkivä nettiyhteys yrittää estää blogiaddiktin toimia, mutta panen sitkeästi kampoihin. Tämä on ollut iloinen päivä.

1. Mustaa makiaa


Eilen oli karkkipäivä, ja ostin pitkästä aikaa täytelakuja. Olen mustien karkkien ylin ystävä. Salmiakki on parasta, mutta laku on hyvä runner-up. Ja kaikki maistuu paremmalle Aalto-vadilta syötynä. Joidenkin mielestä Aalto-maljakot ovat ällöjä ja vanhanaikaisia, mutta minun mielestäni hyvä design ei vanhene. Unikkokuosikin on edelleen hieno, vaikka sitä joka paikassa näkeekin. Kuvasta tuli vahingossa ihan mustavalkoisen näköinen. Olen lisännyt siihen vain hieman kontrastia.

2. Kuolleen mummon kukat



Erään työkaverini iäkäs äiti kuoli joku aika sitten, ja sain "perintönä" mummuskan kukkia itselleni. Onko ehkä jollain tavalla makaaberia hoivata kuolleen mummelin rakkaudella vaalimia paavalinkukkia ja soilikkeja? Mummuilla kun tapaa olla kukkiinsa jonkinlainen omalaatuinen symbioosisuhde. Kukkaparat saattavat seurata emäntäänsä melko piankin, en nimittäin ole kaksinen viherpeukalo. Saan harvoin tapettua mitään, mutta kidutan kukkaparkoja ansiokkaasti vuosia, ennenkuin ne luovuttavat (tai tekevät itsemurhan).

3. Los Biljardos, eli balls to the walls


Meillä on tämmöinen. Möhöhöö. Nyt meikästä tulee piliguru ihan salettiin. Varokaa vain.

4. Ei päivää ilman sukkiksia


Heitin keväällä kaiken toivoni kaivoon. En löytänyt keltaisia sukkiksia, en edes tummansinisiä. Edes työpaikan kautta ei värikkäitä sukkiksia löytynyt, vaikka kyselin sentään näiltä yleisiltä tukkutoimittajilta. Mutta arvatkaapa mitä löytyi? Legginsejä. Kaikissa maailman väreissä. Miljoonia legginsejä. Arvatkaa ostinko? En. Mutta siinä ne sukkikset nyt on. Kiitos Seppälä.

5. Tänään yllä



Tämän vetoketjullisen tunikapusakkajutun bongasin keväällä Nelliinan blogista. En kuitenkaan malttanut maksaa siitä neljääkymppiä, joten unohdin koko jutun. Tänään tuo henkäyksenohut mukavuusvaate kuitenkin tuli vastaan Seppälässä. Hinta oli edelleen "muka" normaali, mutta neuvokkaana tytsinä kysyin ovelana myyjältä, että eikös tämä tullut keväällä, täytyy olla alennettu... Ja niinhän se oli, pussukkavaate sai uuden kodin reilulla kympillä. Lisää pojoja Seppikselle. (ja joo, bongaa legginsit...:P)

Päivän parhaisiin olisin lisännyt myös kesän ensimmäisen ukkoskuuron, mutta ukko mokoma päästi vain pari vaimeaa turahdusta ja purjehti muualle riehumaan. Pidä sitten tunkkis. Sen sijaan voin ihkuttaa sitä, etä että huomenna on viimeinen työpäivä ennen lomaa, ja sen jälkeen on tuparit!!! Jee jee. Tuparien teemana on... *rummutusta*.... festarit! Meillä on jopa yksi bändikiinnitys ;). Hohoo, toivottavasti saan otettua kuvia :D.

Päivän asuja

Hmmm. Miehen läppärillä ei ole photaria, joten joudun muokkailemaan näitä kuvia jollain MS:n picture managerilla. Ihan jees, jos haluaa vain cropata ja lisäillä saturaatiota, mutta naamavärkin suttaamista varten pitää siirtyä paintin puolelle. Ja sitä en aio enää tehdä. Viime postauksen kanssa nimittäin paloi pälli erittäin tehokkaasti. Paintti on pylleröstä.

Olen saanut ajella autolla töihin jo monena päivänä, ja se näkyy vaatetuksessa myös. Skootterilla ajaessa on nimittäin aina kylmä, ja hameiden käyttäminen on melko haastavaa. Nyt siis hameita galore.

Hellepäivän rentoilua

Eilen rentoilin JC:n topissa ja henkkiksen vanhassa keltaruutuisessa kynähameessa. Jalkaan jouduin laittamaan maailman likaisimmat festari/puutarhaballerinat, koska kaikki muut jalkineet ovat vielä jossain random jätesäkissä.

Sadepäivän söpöilyä

Tänään ajattelin lähteä liikenteeseen sittarihameessa ja henkkispaidassa. Mallailin huvikseni noita henkseleitä ylle ihan vain sitomalla ne niskan taa. En kuitenkaan vieläkään uskaltaudu niiden kanssa ulos ;). Hame mokoma osoittautui sittenkin liian isoksi, se nimittäin venähti käytössä välittömästi. Elastaani on ihan jees aine, mutta ei tässä tapauksessa. Mielestäni korkeavyötäröisen hameen pitää olla vyötäröltä niin tiukka, että se soi. Muuten efekti on tasapaksu makkara. Veikkaan, että ilmasto pakottaa sukkahousut jalkaan ennen ulos uskaltautumista.

Talossamme tapahtuu kummia. Täällä pyörii jotain ihme miekkosia vaaituslaitteiden kanssa säätämässä biljardipöytää. Kaikenlaista. Kovasti tuntuu olevan tarkkaa puuhaa.

Mutta nyt sanon kaikille pusspuss ja adios, pitäkäähän kivaa :D!

Terkkuja festivaaleilta

Jihuu, kotona taas :D. Itseasiassa palasin kotiin jo eilen, mutta koko ilta kului enemmän tai vähemmän väsyneissä merkeissä. Rokit on nyt rokattu (ja hyvä niin), mutta ensi vuoden varalle suunniteltiin jo jotain Roskilden tapaista tempausta. Olisipa se jotain ihan uutta festivaalisaralla, ja bänditarjonta myös ihan huikea. Olisin kyllä ihan fiiliksissä jos sinne asti pääsisin...

Matka rokkiin sujui yllättävän jouhevasti ja aurinko paistoi täyttä häkää saapuessamme perille. Sadettakin toki saatiin, mutta ei se menoa hidastanut. Itä-suomessa on niin mukavan lämmintä, oli keli mikä hyvänsä. Ja tänä vuonna ei sentään tarvinut herätä lätäköstä ;). Mitään päätähuimaavia vaateyhdistelmiä ei rokissa nähty. Yritin sentään vähän hillitä sisäistä värisokeaa ituhippiäni.

Festaritukasta on jotain parempia kuvia, mutta ne ovat vielä kamerassa. Kyseessä on siis kuiturasta/avokuitu -yhdistelmäinen, todella feikinnäköinen megatukka ;D. Ja päässä edelleen. Klikkaahan kuvia isommiksi.



Ilosaaren jeejeet ja nöynöyt:

Festivaalin paras: Kauko Röyhkä ja Riku Mattila jakavat parhaan esiintyjän pallin yhdessä Eläkeläisten ja Kumikamelin kanssa. Eläkeläisten keikalla oli paras meno, ja humppasimme tyyliin tyrät rytkyen, eli oikein urakalla. Kumikameli on hauska bändi, jampat ovat aina ihan krapulassa, kun vetävät edellisiltana Eläkeläisten riveissä humpautusta.

Festivaalin paskin: Mike Patton ja joku perseen jousiorkesteri. Miten voi Faith no moren ex-laulaja saada aikaan jotain noin kuvottavaa tauhkaa? Tyyppi näyttää imelältä kuin siirapissa uitettu ja voissa kieritelty turkkilainen ja laulaa italiaksi jotain helvetin Eros Ramazzotti -tuubaa. Örp. Hyi. HYI.

Festivaalin yllättäjä: Kaukon keikalla Riku Mattila vaihtoi kesken biisin kitaraa, ja sellainen ihan megalihava roudariukko haki sen pois yläosattomissa. Se ukko roikotti sitä kitaraa kuin jotain moppia, oikeasti. Päivän turn-off.

Festivaalin ällöin: Jälleen kerran lähtöpäivän aamuna bajamajat pullistelivat eritteitä. Johonkin on kuitenkin ihmisparan pakko mennä tarpeensa toimittamaan, joten urheasti suuntasin siisteimpään bajikseen, mitä löysin. No, kun se pöntöstä nouseva keko oli jotain Mount Everestin luokkaa, niin mitä tekee tarpeilleen tahtova Midinetti? Ottaa tietysti vieressä ringillä tönöttävän tyhjän sidukkapullon käteensä, ja painaa sen pohjalla kekoa alemmas. Voi halleluujaa. Repesin niin huolella, kun tajusin, että olen ihan oikeasti taputellut sidupullolla paskaa Ilosaaressa. Heho. Älkää menkö festareille. Siellä on ihan gamalaa.

Paluumatka oli kohtuu jännittävä, koska autolla ajaminen ei välttämättä ole viisain veto, mitä kolmen päivän rypemisen jälkeen kannattaa tehdä. Voin kertoa, että olen yllättynyt, etten saanut autoamme rullalle jonkun onnellisen pihakoivun ympärille.

Muistuttakaa muuten, etten koskaan hanki rastoja. Päänahkani on eilisen hiustenpesun jäljiltä edelleen märkä, ja sitä kutittaa ihan sairaasti. Mutta on kiva olla taas back! Hirveästi luettavaa blogilistalla, ja tuolle timanttimerkillekin lupasin etsiä saajia... saas nyt nähä.

Hauskaa illanjatkoa allihuuppa!

Vaatekaapin sisältöä

Heräsin aamulla outoon tunteeseen. En nimittäin ollut enää kuolemanväsynyt. Ainoastaan sellainen semipöpperöinen, mikä on melko normaali heräämisolotila. Olen siitä ikävä ihminen, että liian vähäiset yöunet tekevät minusta todella kärttyisen. Onneksi siis sain nukuttua.


Vaatetusta tiistailta. Sittarin hekselihamonen ja hempan ylipolvensukat, jotka valahtivat polven alle heti, kun nousin istumasta. Paita on itse tehty, jälleen kerran ilman kaavoja. Punaiset tereet (tai jotkut, dementia vaivaa) piristävät pääntietä ja hihansuita. Sukat vaihtuivat lähtöhetkellä ihonvärisiin nyloneihin. Huomatkaa portaissa vilistävä villipeto.

Eilen ulkomuotoni koki instant faceliftin, kun värjäsin kuontaloni haalistuneesta takaisin mustaksi, nypin unibrow-breshnevini ja trimmasin etuhiuksia. Niskavillatkin saivat pissinkeltaisen sijasta viininpunaisen sävyn. Pienillä asioilla saa selvää piristystä ankeaan naamariin. Mielestäni etuhiukset ovat parhaat sellaisina nukkemaisen lyhyinä, liian pitkät etuhaivenet ovat jotenkin tylsät. Joillekin tosin käyvät pitkät paremmin.


Tänään hetki sitten otettu kuva. Paita on Moda-lehden kaavoilla tehty parisen vuotta sitten. Pidän mallista hirveästi, ja kukkakuosikin on kumman ajankohtainen :D. Kangas oli joku ilmaislahja, ja koko paita oli ikään kuin protoversio, en ajatellut sen päätyvän käyttöön. Lehtien kaavoihin ei yleensä ole luottamista. Yleensä ne kaavat ovat hirveän isoja tai muuten kummallisia, niin että sitä vaatetta saa pienentää aivan hiki otsalla. Modan kaavat olivat yllätys, ne nimittäin istuvat täydellisesti paria vyötärön sisäänottoa lukuunottamatta. Poikkeuksena mainittakoon kaikki topit, missä on leikkauksia rinnan alla tai sellaiset "tissipussit". Niitä minun on turha kuvitellakaan tekeväni, eivät istu ilman rankaa säätämistä.

Hameen löysin taas kerran sittarista. Tuohon kuuluu sellaiset hauskat napitettavat vaarinhenkselit. Ja tätä, toisin kuin tuota mustaa hametta, ei tarvinnut pienentää vyötäröltä.

Tänään olisi muuten edessä projekti festaritukka. Perjantaina on lähtö Ilosaareen, ja kuidut on vielä kiinnittämättä. Yritän saada niistä postauksen aikaiseksi ennen lähtöä.

--------------------------------------

Ja melkein unohdin! Sain ihanalta desthealta mieltä kovasti lämmittäneen timangin :D.


Säännöt:
1. Palkinnon saanut voi laittaa palkintomerkin blogiinsa.
2. Palkittu linkittää siihen blogiin, josta palkinnon sai.
3. Palkittu nimeää vastaavasti vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi..
4. .. ja linkittää em. blogeihin blogissaan..
5. .. ja jättää myös viestin asiasta kyseisiin blogeihin.

Mietin tässä päivän aikana, kenelle pistän timantin kiertoon. Juuri nyt alkaa töihin lähtö kutsua :D.

Kenkiä ja väsyneen horinaa

Terveisiä muuttohelvetistä. Ikinä en enää muuta. EN IKINÄ. Olen kuurannut nyt kaksi päivää uutta kämppää, ja kädet ovat vedessä likoamisesta niin kuivat, että pian ne varmasti irtoavat ja tippuvat pois. Mutta on tämä uudessa asuminen vain mukavaa. Voin oikeasti mennä suihkuun, joka sijaitsee samassa kerroksessa ja jonka viemäri vetää... se on kuulkaa luksusta se. Epäluksusta on puolestaan laattalattian pinnalle pinttynyt saumauslaasti, jonka ansiosta tummat laattamme näyttävät aivan likaisenharmaille. Jynssäystä tiedossa, siis.

Luksusta on myös miehen läppärillä bloggaaminen. Tämä buggerblogger peräti toimii ihan niinkuin pitääkin, se keskittää kuvat ihan itse, eikä kirjoita linkkinä tekstejä... Arvatkaa huolinko vanhaa pöytäkonetta enää käyttööni. On myös ihan erilaista kirjoittaa keittiönpöydän ääressä tai sohvalla, kuin paukkuvalla, ikivanhalla gardemaisterilla istuessa.

Mies muuten väitti, ettei ole kuullut sellaisesta säännöstä, että jos löytää kympillä kivat kengät, niin ne pitää ostaa. Ennenkuulumatonta. Itseasiassa sääntöhän menee tarkalleen ottaen niin, että jos löytää kivat kengät alle neljällätoista eurolla, on ne pakko ostaa ;D. Älkää kysykö, mistä moinen eksakti summa. Vuosien saatossa hyväksi todettu seikka ilmeisesti.
Näitä poposia katselin jo aiemminkin sittarissa punaisina, mutta ostin sitten ne punaiset pikkupallolliset rusettiviritykset. Olin muuten jollain tasolla mielissäni, ettei muista kympin kengistä löytynyt kokoja... olisin muuten joutunut kantamaan niitä kotiin useammat, möhöhö ;). Ovat makean hyvät jalassa.

Sille muotigurulle, joka on todennut, että valkoiset kengät käyvät vain morsiamille, voin haistattaa pitkät. Nämä ovat ihanan pirteät kesäkenkäset, ja sillä sika :).

Olen nykyisin uusien kenkien lisäksi onnellinen uuden ison vaatekaapin omistaja. Rätit makaavat tosin vielä jätesäkeissä, mutta suuntaan piakkoin niiden kimppuun. Jonkinlaista asuntopäivitystä luvassa siis jossain vaiheessa, kunhan ehdin. Iloista illanjatkoa kaikille :).