Kesäpäivän kirppuretki

Ihana ilma! Heräsin aamulla pitkästä aikaa levänneen oloisena auringonpaisteeseen, ja hyvä tuuli oli taattu. Makuuhuone näytti siltä, kuin joku olisi ladannut tykin vaatteilla ja kissankarvoilla, ja ampunut sen makkariimme. Siivoilin sitä aikani, mutta sotkuista on edelleen. Ja tämä ei siis ollut mikään sellainen sotku, mitä "normaalit" ihmiset valittavat, kun on pari vaatekasaa jossain... Ne jotka minut tuntevat, voivat saada kalpean aavistuksen todellisesta asiaintilasta ;D.

Erehdyin taas yhdelle kirppikselle, jota olen pitänyt boikotissa sikahintojen vuoksi. On se kumma, että niitä hintoja ei voi laittaa järkeviksi. Saisin ihan hirveästi tyydytystä, jos voisin kirjoittaa jokaikiseen "uutena kallis", "kerran pidetty" ja "uusi" -tekstillä varustettuun hintalappuun, että ketä kiinnostaa?! En minä kirpusta uusia vaatteita tule ostamaan :D. Harvalla kirppuvaatteella on sellaista ihanuusarvoa, että pulittaisin siitä edes yli vitosta. Ja ysärivimma on totta tosiaan iskenyt ainakin tuonne... Ihan sairaan rumat ysärikoltut maksoivat 10 -15 euroa.

Olen siis nykyään tooodella pihi ja valikoiva kirpputorilla... Paree ollakin, kun vaatekaappi pursuilee, ja rahaa se pikkurahakin on. Tässä kuitenkin pari löytöä.

Lyhythihainen musta paita maksoi pari euroa. Jotenkin nämä aavistuksen synkistelevät vaatteet viehättävät silmääni. Kellohame on itsetehty ja keltainen vyö kirpparilta. Hoh, onpas etutukka sekaisin :). Ei siis ole noin epätasainen oikeasti.

Takakaarroke on pitsiä, ja paita ilmeisesti brittilästä kotoisin. Taustan kuluneet kaapit autenttista viiskytlukua.


Kuosi ja helmapitsi & silkkinauha lähempää.


Parin euron hassu käyttämätön froteemekko. Kaipa tätä tulee kesäpäivinä pidettyä, vaikka ei ole ihan tyyliseni. Frotee on siis ihka ehtaa, karkeaa pyyhekangasta, eikä mitään pehmojuttua ;D.

Joitain päiviä sitten jouduin meikkivoideostoille. Jouduin, koska vihaan niiden ostamista. Se värisävyjen välillä kamppailu on ihan vihoviimeistä touhua! Sormet on aivan sotkussa, naama täynnä erivärisiä testiviiruja, ja sitä meikkivoidetta on vaatteissa ja joka paikassa. Onneksi tuo Lumenen voide on sen verrain litkuista kamaa, että vähän pieleen mennyt sävykään ei varmaan olisi haitannut. Kelpo kesämeikkipohja siis siinä mielessä, ettei muodosta sellaista paksua kerrosta kasvoille.

Meinasin alunperin ottaa sävyn nro 20 (tummin, mitä löytyi), sillä olen luonnostani jo keskivertoa vaaleahiuksista suomisiskoa vähän tummempi, ja nyt jo ruskettunut. Tein kuitenkin niin kuin kaikki meikkioppaat neuvoo, ja otin sävyä vaaleamman. Toimihan se. Oli muuten tuskaa yrittää päättää värisävyjen välillä, kun korvan juuressa hiritti joku sokerihumalainen hajuvesiä suihkiva pissaliisalauma, joka kävi tädin hermoille melko tehokkaasti :D. Vanhana minusta tulee sellainen kissanpissalle haiseva kiukkuinen mummo, joka ärisee kirkuville teineille ja mulkoilee rumasti itkeviä pikkulapsia XD. Niin, ja etuilee jonossa.

Huomenna on kaverilla pippalot, joten saan pukeutua! Jipii. Jospa saisin kuviakin otettua... Aurinkoista päivänjatkoa!

Dermoshopattua

Tilasin taas Dermoshopista pieniä tarpeellisia asioita. Kyseisen puljun tuotteet ovat mielestäni ihan laadukkaita, mutta jollain tasolla "ihan tavallisia". En oikein tiedä, onko näillä mitään eroa tavis markettituotteisiin. Toki tietynlainen palvelulisä tuo luksusta ja helppoutta ostosten tekoon, mutta olisiko kuitenkin sama ostaa tuotteet kaupasta... niin, mene ja tiedä. Onhan se kiva, että ne tulevat suoraan työpaikalle. Kai.

Ostoslistalle pääsi mm. alumiiniton dödö, jota ajattelin testata. Minua jotenkin ällöttää ajatus siitä, että sivelen joka päivä kainalot jollain alumiinimyrkyllä vain tehdäkseni kanssaihmisten elon mukavaksi. Epäilen kyllä jo etukäteen tämän tehoa, sillä ihan perus antiperspirantitkaan eivät meinaa meikälle toimia. Jos joku kaltaiseni hikihannu on testannut sitä kummallista "dödökiveä" (tms), niin tulkoon ilmoittamaan tuomionsa :D.

Toinen ostoskoriin kilahtanut juttu on shampoo ja hoitoaine, joita sai kaksi yhden hinnalla. Jotenkin pisti epäilemään tuo "erityisesti skandinaaviselle ohuelle hiustyypille kehitetty shampoo" -liirumlaarum. Itselläni kun on erityisen epätyypillinen skanditukka: paksu, piikkisuora ja tuuhea. Enemmänkin aasialaisvaikutteinen siis :D. Saas nähdä millainen efekti näillä saadaan aikaan. Todennäköisesti ainut huomattava efekti on puhdas tukka. (Ai miten niin skeptinen.)

Nämä alapuolella olevat tuotteet olen tilannut jo joskus aiemmin, ja ollut ihan tyytyväinen. Shea/karitevoi -jalkavoide on kivan sitruunainen tuoksultaan, ja hoiti meikäläisen korppukoivet kuntoon viikon intensiivikurssilla (kurssiin kuului myös hohkakivellä harakkaa heittäminen).

Sininen käsisaippua on tyylikkäässä pullossa ja tuoksui kivan makealle. Vihreä versio haiskahtaa hieman raikkaammalle. Töissä sain hyvät naurut, kun tädit eivät osanneet käyttää tuota korkkia (joka on siis mallia purista ja pese).

Primo silkkivoide puolestaan tuoksuu raikkaan meloniselle ja jättää iholle pienen kimalle-efektin. Ei ehkä ihan jokapäivän vartalovoide siis, mutta kesällä kiva rusketuksenkorostaja.

Kokemuksia Dermoshopista (tai muusta vastaavasta), anyone?

Hiekkaa silmissä ja vähän muuallakin

Sand ei ole mikään sellainen merkki, mihin voisin itse kuvitella pukeutuvani. Töissä on tullut vastaan kivoja pikkumustia ja juhlamekkoja, kenkiä ja laukkuja, mutta en ole lämmennyt niille. Toki vaatteet ovat kauniita ja laadukkaita, jostain syystä ne vain eivät herätä minussa minkäänlaista intohimoa. Sama efekti pätee muihinkin statusmerkkeihin, kuten vaikkapa Burberryyn, Longchampiin ja Lacosteen.

Miehelle kyllä kannan kotiin työntekijäalella hankittuja lacosteja selkä vääränä, mutta en itselleni. Missä vika? Miksi saan enemmän kicksejä kirpparivaatteista?

Osaltaan minua ärsyttää esimerkiksi juuri Sandissa jokin sellainen elitistinen kusipää - imago. Nuo mainoskuvat ovat kauniita, mutta ne korostavat sellaista kylmää ja välinpitämätöntä asennetta, mistä en pidä. Lookbookissa (josta nyt ei ole kuvia) oli mallina anorektisen näköinen kärttyinen homo, jolla oli paha anemia ja kivi kengässä. Tai siltä se minusta ainakin näytti :D.

Lacosten raikkaat mainoskuvat eivät häiritse minua yhtään niinkuin nämä. Olen toisaalta melko varma, että olen vain katsellut näitä liian kauan ja ihan vain puhtaasti kyllästynyt. Antipatiani eivät siis kohdistu itse vaatteisiin, vaan tähän mainostustyyliin.

Olen ajatellut asiaa jotenkin niin, että kirpparivaatteet antavat minulle sen vuoksi niin paljon enemmän, koska niillä on merkitys, jonka minä olen niille antanut. Näille statusvaatteille taas on annettu merkitys jossain mainospuljun kokouksessa. Se, että vaatteella ei ole merkkiä, antaa minulle vapauden antaa sille juuri niitä merkityksiä, jotka ovat minulle tärkeitä, jotka edustavat minua ja jotka jollain tasolla tekevät minusta uniikin.

Eli yhdenlainen narsismi ajaa toisen sandkauppaan ja toisen kirppikselle ;). (Mistä juolahtikin mieleeni, että löysin hiljattain kirppikseltä halvan Sandin neuleen, ja jätin sinne. Se oli ruma.)

Sain taas yhden koulujutun pois alta, jee! Loppuillan vietän kirjan parissa, ja huomenna menen valkkailemaan tapetteja.

Tiistain kivat

Onni potki vaihteeksi minuakin, ja sain työkaverilta kivan yllärin. Dermoshopin "chop box" on monikäyttömeikki, jota voi käyttää luomille, huulille ja poskille. Paketti sisältää ruskea- ja pinkkisävyiset värinapit. Itselläni on käytössä tällä hetkellä pinkki sävy. Onnistuin tosin jo tuikkaamaan kynnellä kivan vekin tuohon värinappiin... :p. Todella söpö rasia pikku peileineen.

Eräs ystävä puolestaan ilahdutti minua taannoin hauskoilla serveteillä, jotka sopivat luonteeseeni kuin nakki muusiin. Repeilen tuolle ansiokkaasti edelleen. Niin, minua on helppo huvittaa. Sanooko muuten joku servettejä oikeasti servieteiksi? Kuulostaa niin mahtailevalle... Irma, ojennatko minulle servietin... Paketin kylki nimittäin väittää noita paperilappusia sen nimisiksi :D.

Tämän hetken parhaat korvien koristajat on Glitterin söpösöpöt rusettisydämet. Erittäin kivat.

Eräs tuorein suosikki on Chanchanin huutokaupasta huudettu rintakoru. Istuu tilanteeseen kuin tilanteeseen :D.

Kynsilakoista suosikkiasemaa pitää edelleen Mavalan London. Rakastan myös Glitterin kylkiäispussukkaa, sillä se on nätti ja jämäkkä. Meikkejä ja koruja sisältää hän.

Ps. Niin ja käykäähän osallistumassa Mintun arvontaan! Makeita palkintoja!

Sunnuntai

Eilinen kaunis päivä sai minut tarttumaan kameraan ja kuvaamaan pihan kaunistuksia. Luonnon helmassa on ihana asua. Pienet asiat tekevät minut iloiseksi, niin kuin vaikkapa tämä pieni tinttinen, joka on rakentanut pesänsä talomme seinän sisälle. Viisas tintti on valinnut eteläseinän kodikseen, sillä aurinko porottaa tuohon niin kuumasti, että munat hautuvat taatusti ihan itsekseen vähintään puolikypsiksi...

Kukkapenkeistä putkahtelee kaikennäköisiä kukkasia, joita edelliset asukit ovat istuttaneet.


Tämä taitaa olla joku luonnonvarainen kukkanen.


Tuomi, oletan.


Helmililjat eli muscarit, jotka pääsivät multiin viime syksynä.


Allekirjoittanut aikoo lähteä tämän näköisenä tänään ihmisten ilmoille. Opettelin viimein käyttämään järkkärin itselaukaisua, ja tulokset ovat olleet suhteellisen kelpoja. Yllä olevan kuvan tarkennus on vain hieman viturallaan, sen huomasi kasvoista, joita nyt onneksi en esittelisi muutenkaan ;).


Ihka eka kaukolaukaus järkkärillä. Puhki paloi, mokoma. Olisi pitänyt jättää valkoinen kenkä tuohon maahan ja tarkentaa siihen. Eilen oli rönttövaatepäivä.

Kissikkäät pääsivät kuviin myös. Luumu nukkuu lehtikorissa ja Kaverin ilme on lievästi myrtynyt, kun menin häiritsemään hänen korkeutensa Kermaperseen unosia :D.

Mellevää montaagia!

Mummomekon uusi tuleminen

Mummomekko päätyi hellään huomaani arvokkaaseen puolentoista euron hintaan kirpputorilta. Koko oli huima 44, joten jotain piti tehdä. Pitkällisen pyörittelyn ja vekslailun jälkeen totesin, että ei tästä nyt tule mekkoa, vaan hame. Suunnittelin näet alunperin vähän marilyn-henkistä halterneckhamosta, mutta kankaan läpinäkyvyys kilpisti suunnitelmat. En toisin sanoen viitsinyt tehdä vuorta ;). Joku mölöpää on tuota mekkoa joskus lyhentänyt, ja samalla vienyt pitsin, mikä erittäin todennäköisesti on helmaa koristanut.

Ja niin se sitten pieneni. Tämä hamonen olkoon minun kontribuutioni kesän kukkatrendille, sillä parempaan en tällä hetkellä ainakaan pysty ;). "Kukat" ovat siis neljästä pallosta koostuvia apilakuvioita. Pähkäilyn aiheena onpi vielä se, että haluanko hamoseen sileän vai rypytetyn vyötärön. Jotenkin tuo rypytys näyttää kuvassa kutsuvammalle... onneksi en tehnyt vyötäröä valmiiksi. Helmaan aion myös ostaa valkean pitsin. Hame kuin hame piristyy pitsillä ;D. Tuo teeppari on muuten yksi lempipaidoistani, sillä siinä yhdistyy kolme mieluista asiaa: musta-puna-valkoisuus, pienet puhvihihat ja raidat :).

Eilisen työpäivän jälkeen olo on vieläkin kuin selkään saaneella, mutta maalisudin varteen vie laiskimuksen tie tänään. Huokaus. Sutimisen kohteena ikkuna- ja ovilistoja. Toivottavasti sää sallii grillaamisen iltasella. Sitä odotellessa...

Mitä se on syönyt?

Sain Tiitiltä haasteen paljastaa, mitä laukkuni sisältää. Tavaraa löytyi jos jonkinmoista, vaikea uskoa, että nuo kaikki mahtuivat yhteen pieneen laukkuun (Kuvia saa nyt btw vihoviimein klikattua isommaksi ;)). Tässäpä siis erittelyä:

1. Neuletakki ja työpaita
2. Kuitteja ja räkärättejä
3. Hiuspompula ja Glitterin harmaa hiuspanta
4. Lumenen huulikiilto, rajauskynä ja Dermoshopin huulikiilto
5. Avaimet autoon, kotiin ja skootteriin
6. Muistitikku hihnassa
7. Sisuaski ja pari laukun pohjalla pyörinyttä pastillia
8. Monisteita pursuileva vihko
9. Kaksi tooodella kiinnostavaa kirjaa
10. Samsoniten kukkaro
11. Kännykkä
12. Insinööriliiton kalenteri. En siis ole insinörtti ;).
13. Kalenterin päällä plektra, kanadalainen pysäköintipoletti, bussilippu ja itsetehty pitsinen rintakoru (on pääsyt jo elonsa ehtoolle, näemmä..)
14. Penaali, jonka päällä karannut kynä. Penaali on lahja eräältä ystävältä, olen ommellut siihen koristeeksi pienen nauhan ja rusetin.

Tämä laukku on ollut yhtäjaksoisessa käytössä nyt parisen kuukautta, eli siitä lähtien, kun bongasin sen kirppikseltä. Tuo poletti oli sen taskussa jo ostohetkellä :). Laukun sisältö on näemmä yhtä kaoottinen kuin omistajakin...

Kirppislöytöihin kuuluu myös tämä seuraava höpönassu. Alunalkaen tämä lievästi mod-henkinen tunika oli minulle todella tiukka, mutta ostin sen, koska se oli niin halpa (aivan kuin olisin kuullut tämän syyn joskus ennenkin..:p). Euron menetys, siis. Hihansuissa on käsinvirkatut pitsit ja napit ovat vanhahtavan tyyliset uranapit. Suunnittelin jo, että leikkaisin mekon helman vähän lyhyemmäksi, ja ompelisin siihen vekkihelman. Mutta meneekö malli ja vaatteen idea pilalle?

Todellisuudessa tuo saattaa siis olla minimekko, sillä se kinnasi niin rintavarustuksen kuin perperinkin kohdalta. Kädentietkin kuristivat oikein kivasti. Pakko oli silti ostaa, nii. No, nyt irrotin selästä vetskarin ja päästin sieltä sekä kaikista saumoista kaiken, mitä päästää voi. Tuloksena riittävästi tilaa käsille ja perperille, mutta hinkit hinkkaa edelleen. Ei tosin ihan kuolettavan ahdistavasti enää, mutta vähän kuitenkin.

Pienen hengenahdistuksen kestää kyllä, ei nimittäin ole ensimmäinen vaate tämän ongelman kanssa. Harmittamaan jäi kupruileva vetoketju, jonka siis ompelin hieman liian huolimattomasti takaisin. Tämä taitaa olla se tekijä, mikä erottaa minut ammattitaitoisesta ompelijasta... Nimittäin tajusin kyllä, että venymään pitää kiinnittää huomiota, mutta niin... en vain tehnyt sitä ;D. Pölö. Huolimattomuus on ilomme.

Ompeluhetki oli oikeastaan palkinto siitä, että sain tänään taas yhden tentin pois alta. Tämä toukokuu on ollut yliopiston kannalta ihan järkyttävää aikaa. Tänä aamuna luulin heränneeni ajoissa ja vieläpä suht virkeänä, vain huomatakseni, että kelloni oli päättänyt ihan issekseen siirtyä 45 minuuttia eteenpäin. Näytin siis koko päivän pommiin nukkuneelle suohirviölle. Tästä syystä ette muun muassa näe tunikakuvia hehkeän Midinetin yllä ;). Nyt palailen vielä hetkeksi ompelumasiinan seuraan...

Iloista torstain jatkoa!

Pieniä höpöyksiä

Voi sentään, jospa kolmas kerta toden sanoo. Olen siis räpännyt tätä Bloggeria taas hetken, ja pikkuhiljaa alan hiffata, mikä on se olematon logiikka, jolla tämä tietotekniikan mahtivoitto kulkee. Ilman koodinräpellystä ei siis saa aikaan hyvää postausta. Selvä. Ei sitten :D.

Olen käyttänyt Cliniquen puhdistustuotteita nyt noin vuoden, ja ollut sarjaan suhteellisen tyytyväinen. Joitain kuukausia sitten kuitenkin nestemäinen kasvosaippua loppui, ja ostin tuollaisen palasaippuan, joka mainosti olevansa samaa tavaraa. Mutta eipä ollut, ei. Naamani on kuiva kuin vuoden vanha korppu, eikä tuo kosteusvoidekaan riitä sitä kosteuttamaan enää. Ja ostin sentään kuivalle iholle tarkoitetun saippuan... missä vika? Uskallanko enää ostaa sitä nestemäistäkään? Ja miksi näin käy aina, kun luulee löytäneensä hyvän tuotteen. Tuo clarifying lotion on muuten kuivaihoiselle melkoinen instat-kiristyshilseilykammotus, joten sitä käytän vain selkeisiin epäpuhtauksiin. Eli finneihin, suomeksi sanottuna :D.

Lueskelin tänään töissä uusinta Gloriaa, ja bongasin kivoja juttuja ihmisten yltä. Ylläolevassa kuvassa Maria Veitolalla on aika veikeä mekko yllään. Mekkoa enemmän ihastelin kuitenkin tuota kiiltävänpunaista rusettia, joka matsaa nätisti huulipunaan! Hieno.

Anu Harkilla on puolestaan yllään itse tekemänsä hame, joka on koottu silkkihuiveista. Pisteet Anulle hyvästä ideasta, mutta mielestäni toteutus tökkii. Ja jos nyt ihan totta puhun, niin tuo on mielestäni kyllä aika törkeä ;D.

Ja Sofi Oksanen... No, neidon tyyli on ihan virkistävän muka-erilainen, vaikka vaihtaisin kyllä nuo silmälasit suosiolla jonkun muun mallisiin. Kiinnostavaa Sofissa onkin tuo laukku, joka muistuttaa hauskasti vanhaa puhelinta!

Mutta entäs sitten nämä pikkumekot :D! Miksei tämmöisiä ihkusöpösöpöjä tehdä aikuisillekin? Voisin ottaa ihan joka ikisen, erityisesti tuon pienen merihenkisen pukisin vaikka heti ylleni. Ehkä laitan nämä sinne loputtomaan ompeluideakasaan, ja toteutan niitä joskus sateisina kesäpäivinä.

Viikonlopun kuulumisia

 Viikonloppu kului mukavissa merkeissä. Lauantaina illan ohjelmassa oli pullo varsin mainiota punkeroa (Campolieti Ripasso Valpolicella) ja myöhemmin illalla makoisat täytetyt pitaleivät. Jostain syystä muuten niin herkulliset pitaleipäannokset näyttivät aika kuivakoilta, joten niistä nyt ei ole kuvaa. Täytteenä leivissä oli tulista chilitahnaa, jääsalaattia, kurkkua, tomaattia, naudanpaistia, valkosipulia sekä juustoa.

Sunnuntaiaamuna Kaveri pääsi ulos valjaslenkille. Ulkona tuuli kylmästi, mikä ei erityisesti miellyttänyt pikku kermapersettä. Uteliaisuus kuitenkin voitti. Huomatkaa tyylikäs talutushihna, joka taitaa olla täpärästi metrin mittainen. Kyseessä on muuten erään epäonnistuneen kouluproggiskääntötakin vyö.

Päivällä väkersin vieraille ja sitä kautta myös itselleni täytekakun vanhenemiseni kunniaksi. Kakku on tehty vähän samalla periaatteella, kuin kaikki ruokatekeleeni: ulkonäöllä ei ole niin väliä, kunhan maistuu hyvälle. Jamie Oliverin ruoat ovat mieleeni erityisesti siksi, koska esillepano on niissä melko toissijaista. Kaikki vain kasaan ja iso satsi kermavaahtoa päälle. Kakkua jäi ihan tuhoton määrä, joten työkaveritkin saivat kaloripommista osansa. Tein ihan vain perus täytekakun, johon laitoin päälle Mariannemurska -kermavaahdon.

Anoppi toi tullessaan vanhenneelle miniälleen ihanan tunikan. Anopillani on oikeasti hyvä maku :). Kaikki häneltä saamani vaatteet ovat olleet nappiostoja.

Loppuun on pakko vielä esitellä kissi-Kaverille tänään hankittu, upouusi fleksi. Saan vihoviimein heittää sen vyöntekele -hihnan menemään. Miten nämä kuvat muuten saisi aukeamaan isompana? Kaikki muut bloggaajat tuntuvat ko. taidon hallitsevan...

Luumua on muuten turha yrittääkään saada valjaslenkille, sillä se huutaa kuin syötävä, jos sitä yrittää viedä ulos. Itseasiassa se huutaa kuin syötävä, tapahtuipa mitä vain tavallisuudesta poikkeavaa. Sikäli onkin merkillistä, että siinä missä Kaveri sähisi sunnuntaina anopin kultaisellenoutajalle, oli Luumu ihan lungisti koiran pestessä sen naamaa. Kumma kissa :). Tasapuolisuuden nimissä pitää siispä laittaa kuva myös mummukitusta, jonka naamaa anoppi kehui leveäksi kuin seitsemän leivän uuni. Ei ollut ihan väärässä, valitettavasti ;D.

Ps. Ja voittivat ne leijonat Ruotsin sentään, vaikka erehdyinkin katsomaan matsin. Ehkäpä onneni on kääntynyt...