Vuoden paras ostos?

Otsikossa esitetään melko uhkarohkea arvaus, mutta ellei tämä tämänpäiväinen ole vuoden paras ostos, niin ainakin ollaan lähellä sitä.

Syksyllä tehty päätös ostaa vaatekaappiin perusvaatteita on osoittautunut toimivaksi. En ole (muistaakseni...) raahannut kotiin yhden yhtä riemunkirjavaa aletoppia päätöksen tekemisen jälkeen, ja hyvä niin. (Ja kun katsoo edellispostauksen kauhugalleriakuvia voi potea aiheesta vielä syvempää kiitollisuutta.)

Tänään haaviini tarttui kaksi loistavaa vaatekappaletta: Nanson musta kynähame ja In Wear Essentialsin neuletakki. Alkuperäinen hinta molemmista yhteensä n. 120 euroa, hinta alennusten jälkeen yhteensä 40 euroa. Me happy. Nansonen kustansi vaivaisen vitosen!

Neuletakki pääsi välittömästi ylle.

Helman sivusaumojen pienet pussitukset ovat erityisen kivat. Materiaali on viskoosisekoitetta, joka tuntuu juuri sopivan ohuelle ja napakalle vaikuttaakseen pitkäikäiseltä. (Vinkki kaikille vitkalaukaisinharrastajille: kuvissa kannattaa varvistaa niin näyttää persjalan sijaan kaksimetriselle gasellille.)

Kaulaan sitaisin Lindexin rääppiäislaarista kaivetun remmin, josta saa myös kivan rannekorun kiertämällä se kaksinkerroin käden ympäri. En itseasiassa tiedä, mikä tuon remmin oikea funktio on, mutta hamstrasin niitä kaksi... Olisi pitänyt viedä kaikki.

Testailin myös uutta kirppisvyötä neuleen kaveriksi, mutta kuvaaminen oli tänään jotenkin äärimmäisen hankalaa. Suttua tuli, ehkä ensi kerralla tarkempaa. Ja kuten aina, keksin itselleni välittömästi uutta ehdottoman tarpeellista ostettavaa / ommeltavaa: mustan tahi muun käypäisen värisen (mielellään tumman) trikoominihameen, joka voisi vienosti kurkkailla tuolta helman alta. Niin kuin vaikka tämä AA:n versio:



Tätä päivää voisi kuvata sanalla kiva. Huippukiva. Tämän vuoden viimeiset yliopistotehtävät menivät tänään palautukseen, mikä huojentaa todella syvästi kärsinyttä ihmissieluani. Kävin myös aamulla ensimmäistä kertaa elämässäni suuhygienistillä, joka rapsutteli hammaskalustoani niin että veri roiskui. Splattermeiningistä huolimatta kyseessä taisi olla rentouttavin hammaslääkärikeikka ever, ja olisin voinut maata siinä raastettavana kauemminkin. YTHS:n työntekijät ovat jostain syystä kaikki aina ihan äärimmäisen mukavia.

Suurin ihme oli kuitenkin se, että selvisin kotiin pimahtamatta bussissa, jossa oli lisäkseni ainakin kolmesataa ala-asteikäistä mukulaa. Niitä kersoja oli niin paljon, että joku mummo alkoi jossain vaiheessa huutaa jotain hapen loppumisesta, ja osa matkustajista piti jättää matkan varrelle, kun eivät mahtuneet sisään.

Ilmeisesti uuden neuletakin tuoma riemu esti minua kuristamasta kanssamatkaajia iPodin johtoihin. Tai ehkä se oli se hapenpuute.

Ps. Huomasittehan, että sivupalkissa on kysely. Jättäkäähän painava sananne sinne :D