Tämmöinen pikku välipala tähän väliin... Sarjassamme blogikirjoittajan hämärä menneisyys.
Kymmenen vuotta sitten (1998)
Asuin kotona ja olin lukion toisella luokalla. Ilmeisesti en puuhaillut mitään järin kiinnostavaa, sillä muistikuvani ajasta ovat hieman rajoittuneet :D. Silloinen huoneeni oli piharakennuksessa erillään päärakennuksesta, joten sain mennä ja tulla miten itse tykkäsin. Oli ihan tajuton sotkupossu, enkä siivonnut juuri koskaan. Aika kului kai lähinnä bilettäessä. Tyyliltäni olin aika eri maata kuin nykyisin, sellainen varsin perus ysärinuori. Vaatteet olivat tuolloin kuitenkin itselleni tärkeämpiä kuin nyt, samaten kuin meikkaaminen. Hiuksissa oli todennäköisesti kulahtanut, huonosti blondattu ja ylikasvanut permis. Naurakaa.
Viisi vuotta sitten (2003)
Opiskelin vaatetusalaa, jota silloin vihasin ja rakastin. Koulu oli byrokraattisin ja ohjauksellisesti surkein laitos maan päällä, mutta itse opiskeltava asia kiinnosti. Asustelin nykyisen mieheni kanssa asunnossa, jonka seinät olivat niin ohuet, että naapurin radionkuuntelu herätti minut aamuisin. Mainittava on myös vessan kattoa koristaneet homekukkaset...
Mieleen painui myös alakertaa asuttava juoppo, joka sai paskaraivarin aina kun kiharsin hiuksiani vessassa. Siitä kun kuului niin kova ääni, nääs. Ukko sai sittemmin häädön, jossa avustimme mielellämme. Luumu-kissa oli löytänyt tiensä kotiimme pari vuotta aiemmin. Tänä vuonna minusta tuli vaaleista vaalein, eli blondi.
Kolme vuotta sitten (2005)
Olin valmistunut ja päätynyt mutkien kautta vaatekauppaan töihin. Tein parin vuoden ajan töitä kahdessa paikassa, joissa vaihdoin vuoroa aina kesken päivän ja juoksin hikipäässä ehtiäkseni paikasta toiseen. Aloin jossain vaiheessa suunnitella jatkokoulutusta eri alalle. Seuraavana vuonna olinkin jo yliopistossa, jota painoin hullun lailla kahden työn lomassa. Asuimme aso-asunnossa, jonka seinät olivat edelleenkin pahvinkaltaiset. Opin todella vihaamaan lapsiperhenaapureita ja niiden rumpuja soittavia isiä.
Vuosi sitten (2007)
Menin naimisiin loppukesästä. Jatkoin edelleen talven tehden liian paljon työtä suhteessa opiskeluun, ja jäin hyvän matkaa opinnoissa jälkeen. Vuosi sitten myös tämän talon remontti oli puolivälissä ja sekin väsytti. Tuo aika jätti siinä mielessä jälkensä, että kiinnostukseni yliopistoon on tällä hetkelläkin vielä miinuksen puolella, enkä vieläkään käsitä miten jaksoin kaiken sen remppa-, hää-, työpaikka ja opintosähläyksen järjissäni. Mutta tärkeintä oli oma tupa, oma rauha, oma piha.
Tähän asti vuonna 2008
Sama vanha duuni, tosin vähemmän työtunteja omasta pyynnöstäni. Kandityö lähes pulkassa, arvosana todennäköisesti surkimus megalomanimus maximus ja työn tieteellinen merkitys täysi nolla. Vuosi on mennyt aika haipakkaa. Blogia aloin pitämään maaliskuussa. Voisi sanoa, että omakotiasumisen ihanuudet ovat ehkä olleet kuluneen vuoden kantavin teema. Ei enää juopponaapureita tai vuorokauden ympäri mekastavia lapsiperheitä. Ikinä.
Eilen
Kävin toimittamassa lipastolla maailman turhimman asian, kävin kaupassa ja ostin herkkuja, harrastin hieman liikuntaa, kävin saunassa kaksi kertaa ja ompelin vähän. Ja söin ihan liian monta joulutorttua. Enkä liikauttanut eväänikään tenttiä varten, joka oli tänään. En tehnyt kyllä mitään muutakaan hyödyllistä.
Tänään
Eilisen toisinto. Saldona yksi missattu tentti, tuskallisesti väännettyjä työhakemuksia (Mikäli joku siellä ruudun takana keksisi tarjota mulle duunia niin ota yhteyttä. Mä oon tosi ihana ja ahkera ja paras kaikessa.) sekä ompelemista.
Huomenna
Toimitan tyhjää aamupäivän, ja lähden illalla kera miehen ajelemaan kohti eteläistä Suomea. Lähetän työhakemuksen ja pyöräytän blogiarvonnan pyörimään.
Ensi vuonna
Olen jotain suurta ja mahtavaa. Nih.
(Mikäli ajankohdat heittelevät häränpyllyä, on syynä se, että juttu on kirjoitettu torstaina.)
***
Muistakaa, että arvonta pyörii edelleen! Linkin löydät tuolta --->
Kymmenen vuotta sitten (1998)
Asuin kotona ja olin lukion toisella luokalla. Ilmeisesti en puuhaillut mitään järin kiinnostavaa, sillä muistikuvani ajasta ovat hieman rajoittuneet :D. Silloinen huoneeni oli piharakennuksessa erillään päärakennuksesta, joten sain mennä ja tulla miten itse tykkäsin. Oli ihan tajuton sotkupossu, enkä siivonnut juuri koskaan. Aika kului kai lähinnä bilettäessä. Tyyliltäni olin aika eri maata kuin nykyisin, sellainen varsin perus ysärinuori. Vaatteet olivat tuolloin kuitenkin itselleni tärkeämpiä kuin nyt, samaten kuin meikkaaminen. Hiuksissa oli todennäköisesti kulahtanut, huonosti blondattu ja ylikasvanut permis. Naurakaa.
Viisi vuotta sitten (2003)
Opiskelin vaatetusalaa, jota silloin vihasin ja rakastin. Koulu oli byrokraattisin ja ohjauksellisesti surkein laitos maan päällä, mutta itse opiskeltava asia kiinnosti. Asustelin nykyisen mieheni kanssa asunnossa, jonka seinät olivat niin ohuet, että naapurin radionkuuntelu herätti minut aamuisin. Mainittava on myös vessan kattoa koristaneet homekukkaset...
Mieleen painui myös alakertaa asuttava juoppo, joka sai paskaraivarin aina kun kiharsin hiuksiani vessassa. Siitä kun kuului niin kova ääni, nääs. Ukko sai sittemmin häädön, jossa avustimme mielellämme. Luumu-kissa oli löytänyt tiensä kotiimme pari vuotta aiemmin. Tänä vuonna minusta tuli vaaleista vaalein, eli blondi.
Kolme vuotta sitten (2005)
Olin valmistunut ja päätynyt mutkien kautta vaatekauppaan töihin. Tein parin vuoden ajan töitä kahdessa paikassa, joissa vaihdoin vuoroa aina kesken päivän ja juoksin hikipäässä ehtiäkseni paikasta toiseen. Aloin jossain vaiheessa suunnitella jatkokoulutusta eri alalle. Seuraavana vuonna olinkin jo yliopistossa, jota painoin hullun lailla kahden työn lomassa. Asuimme aso-asunnossa, jonka seinät olivat edelleenkin pahvinkaltaiset. Opin todella vihaamaan lapsiperhenaapureita ja niiden rumpuja soittavia isiä.
Vuosi sitten (2007)
Menin naimisiin loppukesästä. Jatkoin edelleen talven tehden liian paljon työtä suhteessa opiskeluun, ja jäin hyvän matkaa opinnoissa jälkeen. Vuosi sitten myös tämän talon remontti oli puolivälissä ja sekin väsytti. Tuo aika jätti siinä mielessä jälkensä, että kiinnostukseni yliopistoon on tällä hetkelläkin vielä miinuksen puolella, enkä vieläkään käsitä miten jaksoin kaiken sen remppa-, hää-, työpaikka ja opintosähläyksen järjissäni. Mutta tärkeintä oli oma tupa, oma rauha, oma piha.
Tähän asti vuonna 2008
Sama vanha duuni, tosin vähemmän työtunteja omasta pyynnöstäni. Kandityö lähes pulkassa, arvosana todennäköisesti surkimus megalomanimus maximus ja työn tieteellinen merkitys täysi nolla. Vuosi on mennyt aika haipakkaa. Blogia aloin pitämään maaliskuussa. Voisi sanoa, että omakotiasumisen ihanuudet ovat ehkä olleet kuluneen vuoden kantavin teema. Ei enää juopponaapureita tai vuorokauden ympäri mekastavia lapsiperheitä. Ikinä.
Eilen
Kävin toimittamassa lipastolla maailman turhimman asian, kävin kaupassa ja ostin herkkuja, harrastin hieman liikuntaa, kävin saunassa kaksi kertaa ja ompelin vähän. Ja söin ihan liian monta joulutorttua. Enkä liikauttanut eväänikään tenttiä varten, joka oli tänään. En tehnyt kyllä mitään muutakaan hyödyllistä.
Tänään
Eilisen toisinto. Saldona yksi missattu tentti, tuskallisesti väännettyjä työhakemuksia (Mikäli joku siellä ruudun takana keksisi tarjota mulle duunia niin ota yhteyttä. Mä oon tosi ihana ja ahkera ja paras kaikessa.) sekä ompelemista.
Huomenna
Toimitan tyhjää aamupäivän, ja lähden illalla kera miehen ajelemaan kohti eteläistä Suomea. Lähetän työhakemuksen ja pyöräytän blogiarvonnan pyörimään.
Ensi vuonna
Olen jotain suurta ja mahtavaa. Nih.
(Mikäli ajankohdat heittelevät häränpyllyä, on syynä se, että juttu on kirjoitettu torstaina.)
***
Muistakaa, että arvonta pyörii edelleen! Linkin löydät tuolta --->
Tekstit
5 kissaa kehdossa:
Hih, tää oli ihan huippu-postaus ;-D
Tätä oli hauskaa lukea. Mullakin on ollut ylikasvanut huonosti blondattu höttöpermis. Iik.
Tosi kiva oli lukea myös Midinetin vuosikatsaus. :) Onneks meillä on hyvä äänieristys ja vain 2 seinänaapuria, niin ei pahemmin muiden elämä häiritse. Paitsi yläkerran pesukone, sen saisivat kyllä vaihtaa! :D
heh, kiva postaus :D se on kyl ihan sattumankauppaa millaset kerrostalonaapurit saa. nykyään mulla ei oo ongelmia, mitä nyt yläkerran kersa välillä itkee. muutenki ollu ihan ok mut kerran asuin puol vuotta pikkuyksiössä jossa yläkerran poju soitti melkein joka ilta kitaraa ja muutenki heräsin ihaniin.. hmm.. sängyn kolinoihin. sillon oli kyl pinna aika kireellä mut sen jälkeen onneks ollu ihan hyvä tuuri :)
Jaana: Kiva homma, mä vähän mietin että kiinnostaakohan ketään mun hämärä menneisyys :D
Katilein: Oo, join the club :D. Onneksi ei sittemmin ole tullut permistä hommattua...
Micci: Hyvät naapurit on kullanarvoisia. Meillä ei ole tainnut olla kovin usein sellaisia, lähinnä vain niitä joiden mielestä mellastaminen on kerrostaloasujan oikeus.
Jessi: Meidän naapurituuri on ollut ihan järkyttävän huono, siitäkin saisi kunnon läyhäyspostauksen aikaiseksi. Onneksi nykyinen lähin naapuri asuu parinsadan metrin päässä ;)
Lähetä kommentti