... vaikka yöltä tuolla ulkona kyllä näyttää.
Yritän tässä aktiivisesti unohtaa, että eräiden yliopistoproggisten suhteen olisi "vähän" jo aihetta panikoida, ja surffailen sen sijaan nettikaupoissa. Ja kyllä hermo lepää. GT:n sivutkin toimivat miehen läppiksellä kuin unelma (vain onkohan ne korjanneet niitä jotenkin). Tulin rätei ja lumpui selatessani tuumineeksi omia kriteerejäni vaatteen hankkimiselle.
- En osta mitään, missä on akryyliä. Poikkeuksena tosin on jotkut sukkahousut ja hanskat, joita minulla on taipumuksena hukata ja rikkoa alta aikayksikön. Akryylin välttely on vaikeaa, sillä sitä sisältävät vaatteet ovat yleensä halpoja, ja ulkonäöltään trendikkäitä ja mielenkiintoisia. Tästä periaatteesta pidän kuitenkin tiukasti kiinni, sillä viimeisin vikaostoni pilliintyi jo kahden pesun jälkeen ihan törkeän näköiseksi. GT:n neuleista valtaosa karsiutuu siis pois heti kättelyssä.
Toinen vaikea, mutta mukava materiaali on viskoosi. Näitä ostan ihan mielelläni, mutta vaatteen hoitoon on kiinnitettävä huomiota. Silittäessä saa helposti saumakohdat kiiltämään, joten kannattaa aina silittää nurjalta. Pesuohjekin näyttää yleensä kolmeakymppiä ja hienopesua, ja sitä kannattaa noudattaa. Onko kukaan muu pannut merkille, että viimeisten vuosien aikana viskoosivaatteita on tullut ihan hurjasti markkinoille?
- Yritän ostaa oikean kokoisia vaatteita. Tästä lipsun helpoiten. Paheenani on nimittäin ostaa vaatteita sovittamatta, ja monesti ne ovat jostain kohtaa pieniä. Ei hyvä. Yleensä vaatteita voi isontaa vähän, mutta välttämättä se ei onnistu. Silmämääräinen koon arviointi onnistuu välillä, mutta silmällä ei voi arvioida kankaan joustavuutta tai vyötärön ja rinnanympäryksen suhdetta. Siihen tarvitaan aivoja, joita minulla ei todistettavasti ole.
- Ostan stretchfarkuista aina "liian pienen" koon, tahallani. Tämä on jotain, mikä kaikkien tulisi sisäistää. Akkainvaatteita myydessä saa kohdata niiiin paljon viistoja katseita ja suoranaista epäilyä, kun sanoo, että soivan tiukat farkut ovat juuri hyvän kokoiset. Rakkaat asiakkaat kai luulevat, että ahne myyjänplanttu yrittää kusettaa... Se stretch antaa taatusti periksi jossain vaiheessa, ja sitten kaapissa makaakin pari persiistä löpöttäviä farkkuja, joita ei kehtaa käyttää. Niiden pitää olla ostohetkellä tiukat!
- En osta mitään, missä on aitoa turkista. Lampaankarvan voin tosin vielä sulattaa jonain pienenä yksityiskohtana. Olen ihan täysin sitä vastaan, että eläimiä kasvatetaan pelkästään turhamaisten ihmisten koristeiksi. Ruokaa me tarvitsemme kaikki, mutta turkiksia? Ja tiedetään, maailmassa on monta muutakin asiaa päin peetä, kehitysmaiden lapset kärsii, ja tällainen ajattelutapa on ihan perusteetonta ja turhaa, jos ei ole kaikilla muillakin tavoilla täydellisen ekologinen ja 100% vegaani... ja blahblahblah. Älähtäkää tekopyhyydestä, I dare you.
Yritän tässä aktiivisesti unohtaa, että eräiden yliopistoproggisten suhteen olisi "vähän" jo aihetta panikoida, ja surffailen sen sijaan nettikaupoissa. Ja kyllä hermo lepää. GT:n sivutkin toimivat miehen läppiksellä kuin unelma (vain onkohan ne korjanneet niitä jotenkin). Tulin rätei ja lumpui selatessani tuumineeksi omia kriteerejäni vaatteen hankkimiselle.
- En osta mitään, missä on akryyliä. Poikkeuksena tosin on jotkut sukkahousut ja hanskat, joita minulla on taipumuksena hukata ja rikkoa alta aikayksikön. Akryylin välttely on vaikeaa, sillä sitä sisältävät vaatteet ovat yleensä halpoja, ja ulkonäöltään trendikkäitä ja mielenkiintoisia. Tästä periaatteesta pidän kuitenkin tiukasti kiinni, sillä viimeisin vikaostoni pilliintyi jo kahden pesun jälkeen ihan törkeän näköiseksi. GT:n neuleista valtaosa karsiutuu siis pois heti kättelyssä.
Toinen vaikea, mutta mukava materiaali on viskoosi. Näitä ostan ihan mielelläni, mutta vaatteen hoitoon on kiinnitettävä huomiota. Silittäessä saa helposti saumakohdat kiiltämään, joten kannattaa aina silittää nurjalta. Pesuohjekin näyttää yleensä kolmeakymppiä ja hienopesua, ja sitä kannattaa noudattaa. Onko kukaan muu pannut merkille, että viimeisten vuosien aikana viskoosivaatteita on tullut ihan hurjasti markkinoille?
- Yritän ostaa oikean kokoisia vaatteita. Tästä lipsun helpoiten. Paheenani on nimittäin ostaa vaatteita sovittamatta, ja monesti ne ovat jostain kohtaa pieniä. Ei hyvä. Yleensä vaatteita voi isontaa vähän, mutta välttämättä se ei onnistu. Silmämääräinen koon arviointi onnistuu välillä, mutta silmällä ei voi arvioida kankaan joustavuutta tai vyötärön ja rinnanympäryksen suhdetta. Siihen tarvitaan aivoja, joita minulla ei todistettavasti ole.
- Ostan stretchfarkuista aina "liian pienen" koon, tahallani. Tämä on jotain, mikä kaikkien tulisi sisäistää. Akkainvaatteita myydessä saa kohdata niiiin paljon viistoja katseita ja suoranaista epäilyä, kun sanoo, että soivan tiukat farkut ovat juuri hyvän kokoiset. Rakkaat asiakkaat kai luulevat, että ahne myyjänplanttu yrittää kusettaa... Se stretch antaa taatusti periksi jossain vaiheessa, ja sitten kaapissa makaakin pari persiistä löpöttäviä farkkuja, joita ei kehtaa käyttää. Niiden pitää olla ostohetkellä tiukat!
- En osta mitään, missä on aitoa turkista. Lampaankarvan voin tosin vielä sulattaa jonain pienenä yksityiskohtana. Olen ihan täysin sitä vastaan, että eläimiä kasvatetaan pelkästään turhamaisten ihmisten koristeiksi. Ruokaa me tarvitsemme kaikki, mutta turkiksia? Ja tiedetään, maailmassa on monta muutakin asiaa päin peetä, kehitysmaiden lapset kärsii, ja tällainen ajattelutapa on ihan perusteetonta ja turhaa, jos ei ole kaikilla muillakin tavoilla täydellisen ekologinen ja 100% vegaani... ja blahblahblah. Älähtäkää tekopyhyydestä, I dare you.
Testailin tänään Lindexin aletangosta bongattua neulemekkoa, ja yhdistin sen kirpparilta ostettuun synkistelypaitaan. Vyön nykäisin jostain vanhasta hamosesta. Jalassa on ne riistohintaisella suutarilla käytetyt kengät. Tai en itseasiassa tiedä, oliko taksa edes normaalia kalliimpi, kun en ole suutarin palveluksia aiemmin tarvinnut. Kaksien kenkien korkolaput + joku liukueste toiseen pariin kustansi 45 euroa, mikä on mielestäni paljon... kaiken lisäksi se puoskari oli vuollut palan ihanien korkosaapaksieni korostakin... möö.
Tämmöisen askartelinpaskartelin eilen. Kyseessä on siis kestokassi, jonka kaava on otettu suoraan tavallisesta muovikassista. Bongasin ohjeen netistä, mutta koska kirjanmerkit ovat toisen koneen uumenissa, en voikaan linkittää teko-ohjeisiin. ( Edit: Paitsi että voin, ohje on täällä. Ompelin näköjään ulkomuistista nuo hihnat vaikeamman kautta... oh well.)
Laukun saa nykerrettyä kasaan, jolloin se mahtuu kivasti käsilaukkuun. Oranssi tikkaus ei mielestäni ollut ihan paras idea, se pistää silmään ja näyttää epäsiistille.
Näillä tämmöisillä ajattelin sitten lahjoa teitä, kun sata tilaajaa tulee täyteen :). Materiaalit ovat kierrätettyjä tai ilmaiseksi saatuja, ompelulankoja myöten. Luvassa on siis kaikennäköisiä erivärisiä kassisia erilaisilla koristuksilla. Kasseissa on puuvillainen vuori, joten ovat siistejä ja kestäviä.
Ps: Huomenna ei välttämättä ole tulossa kissapostausta. Kaikki misukuvat ovat tuolla hajonneessa koneessa, ja niiden varmuuskopiot ties missä.
Tekstit
5 kissaa kehdossa:
Ompa hauska idea tuo kestokassi!
Ihana tuo kassi, tosi kivan mallinen ja ihanasti saa vaikka tehtyä minkä värisen ja kuosisen oman persoonan mukaan. Minulle ainakin tuommoinen heti ja nyt kassiin ostoksia odottamaan! :D Toivottavasti ei ole kaikki kuvat tuhoutuneet, sekös jos mikä harmittaisi :S
Mää vältän kans akryylineuleita, nukkaantuvat mokomat niin pirun nopsasti. Enintään ostan akryylisia pikku juttuja, lapasia & myssyjä, en muuta. GT:n neuleet näyttivät tosiaan olevan varsinaisia akryylipommeja;)
Noita kasseja vois kyllä ommella muutaman jostain kivasta kankaasta. Itsellä käytössä ne tavalliset kaupan kangas kassit. Jotka ei siis ole kovin kauniita.
Haney: Jepu, ja nuo on vähän erilaisia, toisin kuin ne perinteiset henkselihihnapussit :D.
Fudge: Koska olen onnistunut valkkaamaan itseäni viisaamman miehen, on kisukuvista kopiot ;D. Noiden kassien varalle on kaikenlaisia pläänejä, toivottavasti olisi aikaa toteuttaakin ne.
PupuLihavisto: No niin on. Aika harva neule on puuvillaa tai muuta järkevää matskua. Akryyli passaa vain akryyliväreihin ;).
Suvi: Ne on kyllä vähän kurjan näköisiä, ja hiutuvat aika nopeasti. Eikä niitä saa söpösti napilla kasalle ;D.
Lähetä kommentti