Blogin pitäminen on selkeästi muuttanut minua.
En tuomitse enää muotivillityksiä. Itse asiassa minusta on tullut niin munaton ja hampaaton vätys, etten edes ärsyynny niistä enää. Eniten ärsyttää - jos ärsyttää - selkeä vaaterutiiniin juuttuminen tai massan mukana meneminen. Eli toisin sanoen mielikuvituksettomuus ja tylsyys. Sallittakoon sekin kuitenkin. Kaikkia kun ei (kumma kyllä) vaatteet kiinnosta.
Olen myös oppinut katsomaan ihmisiä tarkemmin. Niitä pieniä yksityiskohtia, koruja, asusteita. Kovin usein huomaa, että se bussin harmainkin mummeli on selkeästi miettinyt ylleen pukemiaan vaatteita. Värisävyt saattavat sopia kauniisti yhteen, tai myssyssä on sievä, kantajalleen sopiva kuosi ja väritys. Toisin sanoen kyllä nekin, jotka eivät huomiota herätäkään, pukeutuvat.
Ja toisaalta pikkukaupungin asukkia riemastuttavat suuresti ne harvat ernuteinit, jotka erottuvat väripilkkuina harmaasta massasta. Pikkupaikassa se vaatii jo uskallusta.
Samaten riemastuttavat ne, jotka selkeästi miettivät pukeutumistaan, mutta eivät piittaa trendeistä tuon taivaallista. Jokin vuosituhannen alun muinainen trendivaate saattaa aiheuttaa minussa kauhunväreitä, mutta jonkun toisen yllä nähtynä vain hyvää tuulta. Ja ihan hyvässä mielessä siis.
Koen myös nykyään suunnatonta ärsytystä muotivillitysten kritisoinnista.
Jessussiunaa kun on karmeat kiiltoleggarit.
Kyllä nykymuoti on sitten sitä ja tätä ja määmäämöömöö.
Mitä tuokin on tuommoiset ylleen pukenut.
Ei, ei, ei. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta tuontyyppinen puusilmäisyys on osoitus vain ja ainoastaan ahdasmielisyydestä ja tyhmyydestä. Ehkä itsestäänselvyyksiä, mutta en ole aiemmin pannut edes merkille, miten paljon ihmiset tätä harrastavat!
Eli korniuden huipuksi voin todeta, että arvostan nykyään ihmisten erilaisuutta ihan eri tavalla. Samaten blogin kirjoittaminen on virittänyt uudelleen intoni ompeluun ja vaatteisiin yleensä. Olin ennen blogien löytämistä jo lipsumassa muka-aikuiseksi, järkeväksi tympiöpukeutujaksi.
Niin se on. Muotiblogit pelastivat minut Gerry Weberiltä.
(Teksti ilman kuvia. Onko sellaista?)
Tekstit
9 kissaa kehdossa:
Hyvä kirjoitus! Muotibloggaaminenn voi (ja sen kuuluis olla) ajattelua avartava harrastus. Sanoo nainen, jolla on Gerry Weber -PAITULI.
mää kyllä tuomitsen edelleen. ja jyrkästi. ja kovaan ääneen. mää vaan ehkä lepyn nopeammin ja sitten plagion kaikessa hiljaisuudessa jutun itselleni :D
Sugar Kane: No mä vähän mietinkin, että jossain mä olin kyseisen merkin bongannut hiljattain :D. Sun oma on kirpulta, sitä ei lasketa ;). Mutta ei tietenkään saa dissata Poisoninkäryisiä gerrytätejäkään, varsinkaan kun on ensin julistanut suureen ääneen jotain ihan muuta... ja varsinkaan kun omat työhousut on ehdat weberit :D.
Tiiti: Hyvä ratkaisu yhtä lailla :D. Ja ainakaan blogosfäärissä kukaan ei varmaankaan edes muista mahdollisia aiempia negamielipiteitä, joten ne voi sitten pyörtää kaikessa hiljaisuudessa ja olla rauhassa hip cool ;D.
Ihanaa, ihana kirjotus ja kaikki todellakin totta! Ja nyt kun päästiin aiheeseen, muakin ärsyttää ihmisten tapa tyrmätä kerrasta joku vaatetyyli. Mitäs siitä kukaan hyötyy? Tietysti minä voin meuhkata pörröcrocseista huumorimielessä vaikka kuinka paljon, mutta ihan oikeasti kenenkään pörröt eivät minua haittaa :D
Minä olen huomannut itsessäni ihan samanlaisia piirteitä bloggaamisen jälkeen. Arvostelen kyllä edelleen, mutta en kuitenkaan tuomitse. Paitsi jotain poikkeustapauksia, kieltämättä. :D
Haha, mun äiti käyttää Gerry Weberiä! :DD Mutta on se kyllä silti tosi tyylikäs lady. Oikeesti.
Ihana postaus taas ja aina iänikuisesti! :D Kaikki mitä sanoit on kyllä niin totta kun vaan voi olla, oman blogin pitämisen kautta on myös oppinut seuraamaan muiden blogeja ja opiimaan kaikkea uutta. Itsekin usein olen kaikessa vastahakoinen, mutta lopulta ostan sitten sen "kamalan" jutun ja rakastan sitä yli kaiken :D
Nelliina: Oh shit, ne pörröcrocksit XD. Tunnustan, että mua vähän epäilytti laittaa tuohon yhteyteen joku tietty vaatemerkki esille, mutta pitäähän sitä munattomuutta nyt jollain kompensoida. Ja tosiaan se pakollinen: mulla ei oo mitään sitä vastaan, että joku käyttää Weberiä ja pörröcrockseja. Vaikka yhtäaikaa ;D.
Christina: Niin no, enhän mäkään voi ehdottomasti sanoa, etten kokisi _mitään_ ärsyttävänä. Tällä hetkellä vaan ei ole sellaista asiaa, joka muodin saralla aiheuttaisi mussa suurempia tunteita (paitsi turkikset, mutta sille suolle en lähde).
Micci: Uskon kyllä :D. Lähes kaikki duunikaveritkin sitä käyttävät, ja kovin ovat tyylikkäitä. Olisin yhtä yhtä hyvin voinut kirjoittaa, että blogit pelastivat minut marimekolta tai jakkupuvuilta, mutta koska tiedän, etten todellisuudessa pukeutuisi niin, tuntui Gerry todennäköisimmältä vaihtoehdolta.
Fudge: Mua hämää se, etten oikein ole edes vastahakoinen minkään asian suhteen :D. Paitsi on sanottava, että siihen ihmeelliseen sukkanauhapornotrendiin en lähtisi ikinä, liian paljastavaa mulle. Mutta jotenkin sitä ajattelee niin, että vaikka ehkä en itse pidä jostain, voi se muiden päällä näyttää kivalle.
Lähetä kommentti