Leipurin ainesta

Inspiroiduin eilen kahdesta asiasta: Bean muffineista, ja tästä Lemmikkipalstoilta bongatusta browniereseptistä.

Koska viikonloppuni on ollut tylsääkin tylsempi, kävin heti tuumasta toimeen. Jotenkin tylsyys tuntuu erityisen kouriintuntuvalta silloin, kun on jokin yleinen biletyspyhä ja kaikilla muilla on kivaa. Minullapa on nyt sitten omaakivaa, nii.

Ja aloitetaanpas, essu eteen!

Otetaan ensin 250 grammaa voita. Huh.

Pannaan voit kattilaan ja iloitaan siitä, että aiemmin päivällä tuli tehtyä tehokas treeni crosstrainerilla.Seuraavaksi lisätään 80 grammaa kaakaojauhetta. En omista puntaria, mutta laitoin reilun desin Pirkan tummaa kaakaota ja hyvin toimii.

Seuraavaksi sekoitetaan voikaakaoon 500 grammaa sokeria. Tai jos määrä jostain kumman syystä kauhistuttaa, niin voit tehdä kuten minä, ja tyytyä vaatimattomaan viiteen desilitraan. Riittää vallan mainiosti.

En suosittele maistamaan harhaanjohtavan herkullisen näköistä mössöä ennen sokerin lisäämistä. Maistui meinaan ihan vehkeelle.

Rikotaan yksitellen sekaan neljä munaa. Pannaan turkin kasvattanut karvamuna takaisin rasiaan miehen löydettäväksi.

Murskataan noin puoli levyä suklaata sekaan. Itse ostin tummaa suklaata, koska liian äitelät jutut eivät ole mieleeni (aivan niinkuin tässä työn alla ei juuri olisi sellainen). Sotketaan koko keittiö suklaaseen. Muistetaan maistella suklaata useamman kerran, varmuuden vuoksi.

Ohjeessa puhuttiin vielä pähkinöiden lisäämisestä, mutta koska situmarketti oli piilottanut pähkinänsä, jäi tämä versio vaille niitä.

Tämän jälkeen sekoitetaan joukkoon jauhot ja leivinjauhe.

Sotketaan suklaa muun sössön sekaan. Maistetaan. Tämä kuva vaihtoi varkain paikkaa ylempänä olevan suklaakattilakuvan kanssa, ja esittääkin oikeasti aiempaa työvaihetta.

Levitetään sösselö pellille leivinpaperin päälle ja maistetaan vielä pari kertaa.

Hops uuniin. 175 astetta ja puolisen tuntia. Itse pidin kauemmin, koska kiertoilma ilmeisesti vaatii vähän ekstra-aikaa. Tässä välissä voi yrittää nuolla kulhoa ja lusikkaa. Hommasta on hyvä puhua pelkkänä yrittämisenä siinä vaiheessa, kun vatsa on jo täynnä suklaata.

Lopuksi yritetään ikuistaa p*skainen ja varsin proosallinen ruutuessu "filmille". Kissa puistelee päätään yritykselle.

Kävin brownieiden kimppuun välittömästi uunistaoton jälkeen, ja voin kertoa, että tämä on todella, siis TODELLA hyvää. Loppuillan vietänkin kieli vyön alla, odotellen miestä tulevaksi jotta voimme iskeä pihvit pannulle ja syödä jotain, josta ilmeisesti on tulossa melko myöhäinen illallinen. Brownieta on tarjolla jälkkäriksi, sikäli mikäli niistä on mitään jäljellä hetken päästä.

Voi olla että miestä odottaa saapuessaan vain ruskeanaamainen, vapiseva pikkuvaimo, joka tärisee nurkassa pupillit pisteen kokoisina tyhjä leivinpelti edessään.

Kiitos vain inspiksen lähteille ;D!