Lastenvaatepainotteinen vuorisaarna

.
Tuumasin tässä, että koska kuitenkin pidän vaateorientoitunutta blogia, voisin turista sillä varjolla myös (ainakin) yhden merkinnän verran lastenvaatteista. Kun asia nyt sattuu olemaan ajankohtainen. Mikäli ette jo tienneet. Ihan kuin en sitä joka merkinnässä inisisi vähintään sivulauseessa. (Tästä tulikin sitten ihan hirveä epistola, ajattelin ilmeisesti korvata hitaan päivitystahdin megarönsyilevällä tekstillä...)

Tunsin lastenvaateostoilla ensimmäisiä kertoja pyöriessäni itseni joksikin epämääräiseksi AbFabin Patsyn ja transvestiitin risteytykseksi. Habituksesta puuttui ainoastaan karvaiset kämmenet ja suupielestä roikkuva rööki. Pikkiriikkiset vauvanvaatteet saivat käteni näyttämään jättisuurilta ja kömpelöiltä rekkamieskourilta. Joku aivomaterian syvin vaistokeskus yritti epätoivoisesti lähettää koko episodin ajan run or die-viestiä tajuntaani. Asiaa ei yhtään auttanut hyväntuulinen kassanainen, joka söpötti jotain lutusista potkareista samalla kun hakkasin hikikarpalo ylähuulella tunnuslukua kortinlukijaan. Ahistuin.

Ahistuin entisestään huomatessani, että lastenvaatteet ovat oikeasti ihan hirveitä. Markettien kohtuuhintaiset perusvaatteet ovat järjestänsä jonkun silmäpuolen paviaanin suunnittelemia. Sen lisäksi, että saan saksanseisojan kokoisia näppyjä otsaani vaatteiden likaisentunkkaisista värisävyistä, vedän suvereenisti joulusian sieraimeeni kaikista niistä miljoonista röllipeikkoprinteistä ja mikkihiirirytkyistä, mitä meille niin uutterasti tyrkytetään. Kun mä en tahtois pukee mukulaani miksikään Disneyn valomainokseksi. Niinku. En myöskään tyksi ihkuista glitteryksityiskohdista ja ties mistä rimpsurämpsyistä vauvanvaatteissa. Se on hei vauva. Se osaa sanoa gaa ja on tyytyväinen jo ihan pelkästään siihen, ettei sen ole kylmä. Mä taas olen eri asia, enkä mieluusti sulata verkkokalvojani (ja pankkikorttiani) ihan missä tahansa tauhkassa.

Ällöprinttien ja tunkkaisten värien sijasta kaipaan kirkkaita värejä ja yksinkertaisuutta. Röllipeikkojen sijaan vaikka palloja ja raitoja. Olen ollut ymmärtävinäni, että pikkulapset pitävät nimenomaan kirkkaista väreistä ja suurista väripinnoista. Miksi ihmeessä en siis ole löytänyt kaupoista tätä käsitystä vastaavia vauvanvaatteita? Haalistuvatko ne kirkasväriset vaatteet pesussa niin nopeasti, vai onko niitä vain kertakaikkiaan liian kallista valmistaa kohtuuhintaisena? Joo, Lindexillä oli jotain, mutta aika heikonlaisesti. H&M:llä en ole edes käynyt. Tutan vaatteet taitavat olla vahvimmin edustettuna beeben vaatekaapissa tällä hetkellä, heti randomien kirppisvaatteiden jälkeen. Periaatteenani on edelleenkin se, etten ala ostamaan uutena vaatteita, jotka ovat potentiaalisesti liian pieniä jo alun alkaenkin...

Esimerkiksi jotkut Polarn O. Pyretin vermeet ovat kyllä kivoja ja raikkaita, mutta en tosiaankaan ala maksamaan yhden puhekyvyttömän pikkuöttiäisen neuletakista neljääkymppiä. Sori but NÖY. Syön sitten silläkin rahalla mieluummin vaikka kilokaupalla homejuustoa ja graavilohta, stana. (Näitä kyseisiä Perceleen keksintöjähän ei saa tiinehtyneenä nauttia, koska niistä saa välittömästi listerian ja sitten gualee nopeammin kuin ehtii ääntää possunuha. Don't get me started *.)

^ Tämmösiä Me haluttais...

^ ... mutta tämmösiä Meille tarjotaan. Yyh. (Ellos.fi)

Noh, jos värikkyys ei ole vauvanvaatebisneksessä in, niin otetaan sitten päivän sanaksi raikkaus. Hankitaan ötökälle garderoobiin vihreitä ja oransseja sävyjä valkoisella pohjalla. Hillitysti toki, ettei jälkikasvu vain liikaa innostu värikarkeloista ja kasva vahingossa vaikka kierosilmäiseksi tai psykopaatiksi. Äitiyspakkaus jatkoi sattumalta kanssani samaa linjaa, liekö sitäkin ollut kokoamassa joku mikkihiirimaailmaan kyllästynyt kiukkupussi.

Äitiyspakkauksesta paljastui onneksi ällöilyn sijaan raikasta värimaailmaa. Hippu lisäpirteyttä ei tosin tekisi näillekään pukimille pahaa... (Kela.fi)

Vasemmalla äippäpakkauksen tarjontaa, oikealla allekirjoittaneen omia ostoksia. Vaaleanvihreä ja -oranssi ovat ilmeisesti päivän sana?

Randomia hauskaa: Lindexin pingupyjama ja Anttilan tassutossut. Ja tietty ite tehty pipa.

^ Lisää ite tehtyä. Kietaisupaitojen ja potkuhousujen kaavat otin jostain kirjaston kaavakirjasta. Kankaat ovat aiemmista projekteista jääneitä jämäpaloja, joten väriskaala on näissä vähän sinivoittoinen. Kaikki ite tehdyt ovat kooltaan aika pieniä.

Hip hei presto, värimaailmawhinetyksestä ilman aasinsiltaa suoraan sukupuolipolitiikkaan. Sekin nimittäin rajaa jo valmiiksi ihan pihalla olevan to-be-maman valinnanmahdollisuuksia aika railakkaasti. Mulla ei ole mitään jyrkkää kantaa sukupuolisidonnaiseen kasvatukseen, mutta en ihan mieluusti pueta pikkumirkkua Puuha Pete-haalareihin tai vaihtoehtoisesti pikkupaavoa pinkkiin tutuun. Jäljelle ei siis jää juuri muuta kuin niitä beessejä potkareita, sillä kaikkiin kirkkaanpunaisiin tai -sinisiin vaatteisiin on ollut aivan pakko takoa jonkun bimbobarbin tai prätkähiiren pärstä. Ongelman ytimenä piilee se, etten mä edelleenkään tiedä, minkä merkkistä sinappikonetta olen työstämässä. Onko sukupuolineutraalius joku synonyymi värittömyydelle, mitähäh?

Ja sitten - vihoviimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä - kirpputorit. Multa ihan oikeasti repee naama siihen, kun ihmiset eivät osaa kirjoittaa sitä vaatteen kokoa siihen hintalappuun. Käy nyt sitten tällä hermorakenteella lävitse jokikinen ikkipikkinen vaate, käännä se nurinpäin, oio pesussa tuhannen mutkalle mennyt kokolappu, tihrusta, vääntele ja tiiraa valoa päin - ja pety. Ei prkl.

Kirppislöytöjen kivoimmat. Olisin mieluusti ostanut myös kirkkaansinisiä ja -punaisia vetimiä, jos olisin löytänyt. Myrkynvihreästä nyt puhumattakaan.

Olisin oikeasti ollut aivan äärimmäisen kiitollinen, jos edes joku olisi ymmärtänyt koota kaikki alle puolivuotiaan kokoiset vaatteet vaikkapa yhteen pahvilaatikkoon, iskeä päälle könttähinnan ja panna myyntiin. Aika monesti olemme kiertäneet Miehen kanssa tuppisuina kirppiksen minuutissa läpi, hypänneet autoon ja päästäneet yhtä kurkkua kaamean valivaliälämölön ilmoille puuttuvien kokolappujen vuoksi. Aaaargh. Kun se olisi niin helppoa. Niin yksinkertaista. Mutta kun ei.

Pahvilaatikko, ihmiset. Pahvilaatikko ja kokomerkinnät. Jooko?

Ugh, olen mölissyt.


* Aggressionpurkaus sponsored by intterwebin vauvapalstahysteerikot

.

Kuulumisia

.

Tonttu Korvatunt... eikun ihmismuumi Ounasvaaralla.

Hengissä ollaan, juuri ja juuri. Muutama aurinkoisempi päivä teki ihmeitä ja sain jostain pienen ekstra-annoksen energiaakin. Reilun viikon takainen pikaloma Lappiin vei mehut aivan totaalisesti ja taisin unohtaa aivonikin jonnekin Rollon perämetsille, niin vaikealta tämä lauseiden muodostaminen nyt tuntuu. Olen vahvasti sitä mieltä, että puolen vuoden pimeys ei tee hyvää yhtään kenellekään. Karhutkin nukkuvat talviunta oikeasti ihan vain siksi, koska nekään eivät tykkää pimeästä.

Kuluneen viikon aikana olen leiponut pipareita, lukenut lukemattomia kirjoja, nukkunut huonosti ja shoppaillut muutamia harvoja, ihania asioita. Bloggailua aion pitää edelleen sivutoimisena ajankuluna, joten raportteja niistä harvoista, ihanista asioista putkahtelee jatkossakin eetteriin määrittelemättöntä tahtia. Ajattelin ensin valaista syitä laajemminkin, mutta tulin siihen tulokseen, että why bother. Vetoan tiinehtyneen oikeuteen olla impulsiivinen, äkäinen ja tuiskahteleva. Vatsaonteloa täyttävä terroristi hylkää ennusteiden mukaan yhä pienemmäksi käyvän yksiönsä tasan kuukauden päästä, joten voi olla, että täällä on sen jälkeen aika hiljaista muutenkin.

Olen muuten miettinyt jälkikasvun nimeämistä Messiaaksi. Mielestäni se olisi jouluvauvalle ihan sopivan vaatimaton nimi. Se varmaan toimisi tosi kivana piristeenä ja korvauksena koko elämän ajalta pilatuista jouluista ja synttäreistä ("Mä nyt ostin sulle vaan yhen lahjan ku ajattelin lyödä kaks kärpästä..."). Lisäksi se antaisi varmaan myös arvaamatonta riemua niinä hetkinä, kun kaverit pääsevät jo baariin mutta itse ei vielä ("Mitä eiks sulloo ikää?"). Meiltähän löytyy heinälatokin sopivasti tuolta pihalta, sinne olisi hyvä pykätä real-life-joulukuvaelma pystyyn noin muutenkin. Kullan ja mirhamin sijasta mulle saa tuoda suklaata ja joululahjoja, ja aasien ja lampaiden tilalta paikalle sopii roudata kissoja.

Sounds like a plan.


Ps. Pahoittelut niille, jotka odottivat jatkoa Muodin Huipulle-juttusarjaan. Ohjelman ideat alkoivat (niin kuin itsekin huomasitte) toistaa itseään aika pahasti. Uusien ajatusten esittäminen analyyseissä kävi yhä vaikeammaksi, siitä tuli itselleni jopa suoranainen rasite. Tuntui typerältä toistaa samoja ajatuksia viikko toisensa jälkeen. En välttämättä tosin olisi ehtinyt muutenkaan käydä jaksoja läpi loppuun asti, joten samapa tuo... Ehkäpä joku innokas haluaa jatkaa analysointia ja vinkata mullekin asiasta ;)?

Mutta eniveis, toivottavasti Maria voittaa. Se Jenni Vartiaiselle tehty mekko ja viime kertainen raitajuttu olivat niin napakymppejä!

.

Titityy

.
Nyt lentelee ruuvit päästä siihen malliin, että jättäydyn suosiolla blogibreikille. Palaan ehkä huomenna tai vasta ensi vuonna, mutta hiljaisuus ja riippumattomuus on tällä hetkellä mun juttuni.

Kun koneen käynnistäminen tuntuu velvollisuudelta on aika hiljetä hetkeksi. Erityisen suositeltavalta se tuntuu siinä vaiheessa, kun tuntee itsekin tuottaneensa ala-arvoista tekstiä jo pidemmän aikaa.

Väsyttää.

(Edit: Vanhemman pään postaukset ovat väliaikaisesti piilossa. Tää koko homma kaipaa pahasti uudelleenorganisointia ennekuin jaksan jatkaa vanhaan tapaan. Satunnaisjuttuja saattaa silti tipahdella silläkin välin.)

.

Joulukinkun kosto

.

Hello murut, mitä kuuluu? Mulle ei kuulu mitään. Taivas on harmaa, velvollisuudet velvoittaa. Kivuuksiin ei jaksamista eikä pystymistä, kiitos temppuilevan selkäruotoni. Omistan kolmet housut jotka mahtuvat päälle, ne ovat kaikki pyykissä. Ei asukuvia tänään. Eikä muuten koko loppuviikollakaan, sillä tomumajani vaihtaa leveyspiiriä kelpo harppauksen pohjoisemmaksi. Vai vaihtaako, sekin on vielä epäselvää. Ehkä sen jälkeen on jaksamista ja kivuuksien kerrontaa. Ehkä palaan kotiin poronkarvaisten joulukoristusten kanssa mutta toivottavasti (ja luultavasti) en. Kuolleet karvat on vistoja. Melkein yhtä ällöjä kuin kuin kuolleet höyhenet ja niistä tehdyt iltalaukut. Laukku ei osaa lentää eikä se tarvitse höyheniä. Nenääni haisee ikkunakitti ja se muistuttaa siitä, missä vietän seuraavat pari tuntia. No rest for the wicked or the raskautuneet, sattui selkään tai ei.

Viime päivien suurimmat adrenaliinipiikit olen saanut lukemalla H1N1-aiheisia keskusteluja ja harmittelemalla sitä, etten ole vielä gradunkirjoitusvaiheessa. Tutkimusaineistosta ei ainakaan olisi pulaa. Ei ihmekään että kansa on kaaoksessa, jos ihmisten lähdekritiikin taso on oikeasti sitä luokkaa kuin näyttää olevan.

Oma vinkkini pöpöjä ja rokotuksia pelkääville on seuraava: Ottaa slipoverin... eikun foliohatun pooois ja hengittää syvään. Sitten ottaa aivon käteen, panee netin kiinni ja ajattelee ihan ite, ihan omilla pikku aivoilla. Naapurin horoskooppeihin ja enkeleihin uskovalla hypokondrikko-Mirkulla on toki myös aivot, mutta käytä silti omiasi, jooko. Vaihtoehtoja on tasan kaksi:

a. Ota rokotus ja kärsi seuraukset
b. Älä ota rokotusta ja kärsi seuraukset

Toisin sanoen tervetuloa valintojen maailmaan. Kukaan ei tiedä ihan sataprosenttisen varmasti, mitä kannattaa tehdä tai kuka on oikeassa. Kyse on lähinnä siitä, minkä valinnan kanssa juuri sinä urpo siellä pystyt loppuelämäsi elämään. On olemassa riski, että valitset väärin, mutta älä huoli, olet tuskin ainoa. Elämä on. Varmaa on ainoastaan se, että se foliohattu ei kuolemalta suojaa, eikä rokote takaa ikuista elämää.

JA ennen kuin kukaan kysyy niin tiedoksi, että mä en aio keskustella omasta henk. koht. rokotekannastani tai valinnoistani täällä. Hakekaa vertaishysterianne muualta. Sen sijaan jok'ikinen wikilinkkien tai mutuhöpinöiden kommenttiboksiin linkkaaja naulataan otsanahasta seinään ja hyödynnetään käytettyjen rokoteneulojen tikkataulualustana. Alan pikkuhiljaa olla vakuuttunut siitä, että koko sikainfluenssa on pelkkä evoluution julma kikka saada kaikki turhimmat kananaivot stressaamaan itsensä hengiltä maailmaa ja allekirjoittanutta rasittamasta.

Terveisin ihan helvetin ärtynyt ja tylsiintynyt känkkäränkkä.

.

Muodin huipulle - kutosjakso

.
Hei hou, ihmiset. Olen ollut huomaavinani, että nämä MH-postaukset ovat tuoneet mukanaan joukon uusia lukijoita. Ajattelin tässä ihan silkkaa huomaavaisuuttani tuoda julki, että postaukseni eivät koskaan ole millään tavalla päiviin sidottuja - ne tulevat, kun tulevat. Tällä hetkellä ne riippuvat mitä suurimmin siitä, pystynkö istumaan tuolilla kauemmin kuin viisi minuuttia putkeen ilman, että jotain paikkaa särkee. Elämä on.

Tehtäköön näin ollen samantien tiettäväksi myös se, että joudutte ensi kerrallakin odottamaan analyysejäni ainakin maanantaille, sillä tässä päässä piippaa varattua koko loppuviikon (onni on nauhoittava digiboksi). Kiitän kuitenkin nöyrimmästi kiinnostuksesta ja päästän eetteriin perjantaista asti luonnoskansiossa pyörineen paperivaatehaasteen.

"Suunnittelijoiden kuudes haastetehtävä oli valmistaa muotiluomus Olivia-lehden sivuista."
Lähde: Maikkari

Luvassa on siis paperivaatteita. Kiinnostavaa sinänsä, mutta toisaalta itseni kannalta vaikeaa. Paperivaate ei varsinaisesti ole vaate, joten sitä ei voi analysoida sellaisena. Miellän nämä viimeviikkoiset työt enemmän teoksiksi ja analyysitkin ovat sen mukaisesti vähän suppeita. Voittaja sai tällä kertaa immuniteetin sijasta palkinnoksi oman asunsa joulukuun Olivian kanteen.

1. Jarno - viikon voittaja

Jarno ei ollut tämänkertaisen haastetehtävän voittajasuosikkini. Kärkikaartia toki, mutta jostain tuntemattomasta syystä en lämmennyt puvun tulenlieskamaiselle olemukselle. Pintarakenteessa on huomiotu materiaalin ominaisuudet kerrassaan erinomaisesti - puku on yhtä aikaa kova ja pehmeän pyöreä. Se ei ole paperimainen sanan negatiivisessa, halvannäköisessä merkityksessä, vaan upean moniulotteinen. Allekirjoittaneen varauksettoman ihailun olisi saanut todennäköisesti eri värivalinnoilla, mutta se taas on ihan puhtaasti smaksak. Hyvähyvä, taputapu.

2. Olga

On harmi, ettei Olgan alkuperäinen idea täyttää mekkokehikko korinpohjamaisella punoksella toteutunut - se olisi varmasti ollut hieno. En kuitenkaan pitänyt tätä hätäratkaisuakaan mitenkään superhuonona, vaikka tuomaristo muistaakseni haukkuikin sen vähän muovisen näköiseksi (tjsp). Mekko näyttää tuollaisenaan melko futurisiselta ja tuo mieleen 60-luvun ja hopeiset gogo-saappaat. Vaihtoehtoisesti saan mekosta outoja Kylli-täti feat. New Order-viboja. Veikkaan, että jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi lopputuloskin ollut näyttävämpi.

3. Mirkka

En varsinaisesti oikein tajunnut tätä Mirkan asua. Selkäpuolen graafiset siivekkeet ovat hienot, mutta ilman niitä mekko olisi totaalinen floppi. Onko tuo helma muuten kangasta vai paperia? Pisteitä kuitenkin ideasta käyttää materiaalina kankaasta otettuja kuvia.

4. Mert

Mert oli yllättäen tällä kertaa voittajasuosikkini. Mekon värimaailma ja skarpit laskokset olivat mielestäni niin Oliviaa. Luulen, että tämä asu olisi ollut kansikuvauksissa voittajapukua enemmän edukseen näyttävän pääntiensä ansoista, mutta eivätköhän nuo ammattilaiset tiedä paremmin. Ilahduin myös siitä, että Mert suunnitteli kerrankin asunsa jollekin muulle kuin sille perinteiselle airhead-stereotyyppi-bimbo-jetset-diivalle ja toi mukaan subjektiuden ja katseen kohteena olemisen sijasta (vai pitäisiköhän kuitenkin sanoa lisäksi) tietynlaisen voimaannuttavan aspektinkin. Tällä kertaa saimme nähdä tissiruusujen sijasta soturijumalatarhenkeä.

En tiedä ymmärtääkö kukaan tätä mun antipatiaa Mertin vaatteita kohtaan... en vain pidä siitä, että nainen esitetään jatkuvasti jotenkin raivostuttavan alleviivaavasti passiivisen avuttomaksi pyntättynä, herkkänä hedelmällisyysesineenä. Noh, ensi kerralla todennäköisesti palataan takaisin sisäkköasuihin ja ruusuteemaan... :P

5. Maria

Marian asussa hienointa oli nahkamaiseksi käsitelty paperin pinta. Muuten asu jäi ainakin telkkarin välityksellä vähän haljuksi.

6. Katri

Katri kuului jälleen kerran kilpailijoiden parhaimmistoon. Mekon pinta oli toteutettu hienosti, mutta samalla paksu ja raskas pintarakenne söi asusta vaatemaisuutta pois. Mielestäni se näytti vähän turhan kovalta ja paksulta paperimassakuorelta kiinnostavasta pinnastaan huolimatta. Jotenkin helmaosa näyttää myös aavistuksen muodottomalta. Kaipaisin siihen selkeämpää ja kovempaa linjaa.

7. Antti

No, enpä vakuuttunut Antin tämänkertaisestakaan työstä. Syvemmän (ja tylsemmän) kotelomekkoanalyysin sijaan kehotankin mieluummin visiteeraamaan miehen nettisivuilla ja tutustumaan tämän normaaliin suunnittelutyyliin. Ohjelmassa nähdyt kellohelmamekot ja yksinkertaiset hamoset taitavat olla Antin tavaramerkki ja mikäs siinä - oikein mallikelpoisilta vaikuttavat. Se suunnitelmallinen innovatiivisuus, mitä verkkosivujen vaatteissa näkyy puuttuu kuitenkin mielestäni kilpailutöistä lähes kokonaan. Antti onkin ehkä enemmän valmisvaatesuunnittelija kuin hautecouturedesigner, eikä siinä ole mitään pahaa.

Sain pienet naurut mister Tuupaisen tylytyksestä:

"Antin asut eivät mielestäni kuitenkaan ole vaatteita. Ne ovat päälle liimattuja asuja, joissa on yritetty huijata, että siinä vaatteessa on jotain, vaikka ei olekaan, tuomari kuvaili."

"Antilla on hyvin pr-ja puhepuoli hallussa, mutta mielestäni hän ei ole kauhean lahjakas. Antti ei vain välttämättä itse sitä tajua eikä välttämättä kaikki ulkopuolisetkaan."

Muahah. No, en yhtään epäile, etteikö Turon Red Label-pukujen takana oleva mies todellakin tietäisi mistä puhuu. Vähän kuitenkin veikkaan, että Antti viis veisaa Tuupaisen turinoista ja hyvä niin. Lahjakkuutta kun on monenlaista. Sitä, toisin kuin itse vaatteita, ei voi arvostella.

8. Laura - viikon tippuja

Huh. Tässä asussa on yhtäaikaa liikaa ja liian vähän kaikkea. Liikaa kiiltoa, vyön olisi voinut jättää pois, liikaa yksityiskohtia ja hajontaa. Helman kukkahärpellykset ovat mielestäni hyvä idea, mutta niitä olisi mielestäni pitänyt olla hurjan paljon enemmän, jotta asussa olisi ollut jokin selkeä painopiste. Tässä, kuten monessa muussakin asussa, olisi ollut hyvä ottaa huomioon vaatteen käyttökohde, eli se Olivian kansikuva. Huomionkiinnittäjäelementtien olisi siis tullut olla jossain kasvojen tietämillä, tai ainakin sijoittua ylävartalolle.


Mitenkäs paperiasut upposivat teihin?

.